Kongeriket Noreg

Tänä yönä taivaaseen… no ei vaiskaan, vaan Norjaan.

Lataa ja ammu

Tutkimuksen teko kannattaa. Tutkimalla asioita niistä selviää sellaisia seikkoja, joita ei muuten hoksattaisi ja joita ei mitenkään edes osaisi arvata.

Kukapa esimerkiksi olisi uskonut, että viime vuodenvaihteessa voimaan tulleella tekijänoikeuslain uudistuksella ei ole tähän mennessä ollut suurta vaikutusta nettilataamisen suosioon?

Onneksi aihetta on nyt tutkittu, oikein pro gradu -työn voimalla. Ja onneksi opinnäytteestä uutisoidaan näyttävästi: tänään verkossa, huomenna pravdan sivuilla.

Uutisen mukaan vertaisverkkojen käyttäminen on yksiselitteinen vastakohta lailliselle lataamiselle verkosta. Jopa puolet viattoman graduntekijän kyselyyn vastanneista ilmoitti latailevansa vertaisverkoista tavaraa. Apua papua, mihin tämä maa on menossa!

Nyt tarvitaan kyllä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen kommenttia. Ja senhän me saamme: “Meidän arviomme mukaan ongelma on edelleen erittäin paha. Aktiivisia vertaisverkkojen käyttäjiä on Suomessa noin 150 000.”

Tämä on huikean jännittävä lausunto. Melkein tekee mieli alkaa harjoittaa lennokasta diskurssianalyysia, niin mielenkiintoisella tavalla nämä pari virkettä määrittelevät kansalaisia huolestuttavan tilanteen ja sen vaaralliset osatekijät.

”Meidän arviomme mukaan” = ”Me olemme tässä asiassa ylin auktoriteetti ja asiantuntijaelin. Meidän puoleemme tulee kääntyä, jos halajaa saada puolueetonta faktatietoa. Pystymme myös helposti määrittelemään oikean ja väärän sekä näiden välisen eron. Älkää ainakaan kysykö siltä Saarelalta mitään, kysykää meiltä. Me autamme teitä.”

”ongelma” = ”Tämä ongelma on aivan turhaan vähätelty ja piiloteltu, sillä oikeasti kyseessä on ONGELMA. Se on kuin kansan selkärankaa hitaasti sisältäpäin mädättävä ja herkästi leviävä ruttotauti, jota tulee kaikin mahdollisin keinoin torjua jo kun sen ensimmäiset heikot merkit havaitaan. Jokaisella meistä on vastuu ONGELMAN torjumisessa.”

”edelleen” = ”Vaikka olemme taistelleet ja kaikkemme antaneet sen puolesta, että tämä järkyttävä asia yhteiskunnastamme saataisiin pois kitkettyä, on tuo perkele vieläkin täällä ja keskuudessamme vetäen jatkuvasti uusia, viattomia sieluja kadotukseen.”

”erittäin paha” = ”Se ei ole vain ongelma, eikä vain paha ongelma, vaan erittäin paha ongelma. Ymmärtävätkö kaikki nyt: Erittäin Paha Ongelma! Erittäin!!”

Kaikki te koloissanne lymyilevät 150 000 vertaisverkkojen käyttäjää, verkostoitukaa. Nyt. Heti.

Verkkopeli, eräänlainen

The defining characteristic of all good game design — not just videogames — is the marriage between accessibility and depth. If you can create a game that anyone can pick up, understand and start playing in seconds without having to even glance at an instruction manual, yet which players will still be organically learning the subtleties of, and developing new tactics and strategies for, hours and days and weeks later, then you’re a great designer.

En voisi olla World of Stuartin kanssa tästä asiasta enemmän samaa mieltä. Mainitulta sivulta löytyvä teksti — joka toimii yhtä aikaa mielipidekirjoituksena, tuote-esittelynä, manifestina, julkilausumana ja keskustelun aloituksena — johdattaa vaikuttavalla tavalla kyseisen Grid Wars 2:n suunnittelun ja pelaamisen lähtökohtiin.

Tämä Mark Incitti -nimisen kaverin luoma peli on XBoxin Geometry Warsin klooni. Tai no, peliguru Greg Kostikyan on Grand Text Auto -blogin kommenttiketjussa tosin sitä mieltä, että klooniksi tätä peliä ei kyllä voi kutsua. Kyseessä on hänen mielestään yksinkertaisesti shmup.

Mistä sitä saa? No täältä, niin PC:lle, macille kuin Linuxillekin. Vaikuttaa hauskalta tämä independent freeware-tuotanto.

Grand Text Auton kirjoittajaporukasta löytyy muuten myös interaktiivisesta fiktiosta kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat kehittäneet Façade-nimisen, hmm… pelin. Siitäkin löytyy lisää juttua blogilta.

Terveisiä Espoosta

Tuli vietettyä puolitoista viikkoa reppuselässä tienpäällä. Matkani varrelle osuivat Mr Mystery alias Mister-Y, pinkki porvarisidylli Herttoniemessä, elementtipaketti Vantaan Martinlaaksossa ja ex-death/doom/trashposse syperlyxyslukaalissa Kalevagatanilla (sillä kämpällä pitäisi muuten olla oma nimi kuten The Den tai Denetsku).

Lopussa löysin itseni tietenkin hallitusti Tapiolan suihkulähteiltä.

Siirtymät siivittivät oivasti laskeutumistani audiovisuaalisten nautintojen pariin. Odottelin etukäteen eniten Luc Bessonin mustavalkoista romanttista pariisilaiskomediaa Angel-A. Hassun kevyeltä vaikuttanut elokuva toimi täysin pääparinsa välisen kemian varassa. Jamel Debbouze ja tanskalaissyntyinen Rie Rasmussen jutustelivat ja kehräsivät välilleen kiehtovan kaihertavaa latausta. En tosin vieläkään tiedä, pidinkö itse elokuvasta vai en. Onkohan Monsieur Besson ollut kaikki nämä vuodet kateellinen Richard Linklaterille elokuvasta Before Sunrise?

Viikon yllättäjä oli Jason Reitmanin ohjaama Thank You for Smoking, joka lienee kohta tulossa teatterilevitykseen Suomessakin. Voin suositella elokuvaa varauksetta kaikille mustaan huumoriin viehtyneille ja älykkääseen satiiriin lankeaville. Aijai, mitä herkkua!

Kolmas hassunhauska elokuva oli Anders Banken ohjaama ruotsalainen kauhukomedia Frostbiten. Siinä käännetään hulvattoman hyytävällä tavalla pohjoinen ulottuvuuskin eduksi, sillä kukapa nauttisikaan enemmän pallonpuoliskomme kuukausia kestävästä kaamoksesta kuin auringonnousua kammoava vampyyri…

Vapauta mielesi

Tämä postaus on eräänlaista jatkoa tuolle edelliselle tiede versus huruilu -jutulle. Osallistuin Finnconissa sunnuntaina “Valkoista jänistä etsimässä” -paneeliin, jossa käsiteltiin todellisuuden enemmän tai vähemmän leikillistä “vääristämistä” mm. tieteiskirjallisuuden avulla. Philip K. Dick oli tuolla itseoikeutetusti monien keskustelujen keskipisteenä.

Tuli siinä sitten mainittua, että yksi itselleni mieleenpainuvimmista todellisuudentajun sekoittamisprosesseista on toistaiseksi ollut elokuva What the #$*! Do We (K)now!?. Kyseinen raina ei ole elokuvataiteen mestariteos millään mittarilla mitattuna, eikä sen esittelemiä ajatuksiakaan voi kai pitää universaalisti originelleina, mutta jotenkin se kolahti sillä hetkellä kun sen näin. Nyt en ole enää varma, jaksaisinko katsella sitä enää uudestaan, mutta on pakko kuitenkin myöntää, että leffassa esitetyt pointit herättävät edelleen mielenkiintoisen ristiriitaisia fiiliksiä.

Näin tämän leffan Amsterdamissa, äärettömän tyylikkäässä art deco -teatterissa, jonka keskikokoinen sali tuli täyteen hippejä, nuoria opiskelijoita, pukumiehiä ja keski-ikäisiä pariskuntia. Tunnelma oli inspiroiva, sillä yleisö reagoi äänekkäästi ja pidäkkeettömästi elokuvassa esitettyihin näkemyksiin.

Jutun juoni on siis kertoa ihmisen kyvyistä olla tekemisissä maailman kanssa. Tiede ja uskonto esitellään yhdenlaisina keinoina järjestellä muun muassa tunteita ja reaalimaailmasta aistihavainnoin saatavaa tietoa. Taustalla oleva message on, että jokainen meistä luo itse oman todellisuutensa. Tämä oli nyt varsin laimea versio elokuvan sisällöstä, joten ota ihmeessä selvää, mistä on kyse.