Kohta koittavan perjantai-illan kunniaksi rippunen elokuva-asiaa. Luin äsken loistavan arvostelun ensi-iltaan tulevasta Snakes on a Planesta. Leffan ideahan on yksinkertaisuudessaan tyrmäävän hyvä: on lentokone ja on käärmeitä. Näiden kahden entiteetin rauhaisan rinnakkainelon tiellä on epämääräinen joukko “yhden ominaisuuden” ihmisiä. Kuka niitä tyhmiä ihmisiä jaksaa katsoa? Raivataan ne pois tieltä.
Kaiken keskellä riehuu tosiäijä Samuel L. Jackson.
Kuunnelkaa arvon kriitikkoa:
[David R.] Ellisin ohjaus on dynaamisen räväkkä ja hyvin rytmitetty. Elokuvan ensimmäinen puoli petaa alkuasetelmia, ja käärmeiden esiintulon odotus palkitaan harvinaisen verisellä ja brutaalilla mässäilyllä. Otukset iskevät silmäkuoppiin, nieluun ja minne tahansa, mikä eniten järkyttää. Mieskatsojien käärmeet saattavat kiemurrella katsomossakin, kun nestemäistä hätäänsä poistavan herrasmiehen tietämättä lavuaarista nousee vihainen myrkkykäärme. Kuten kuka tahansa kusetetuksi joutuva, tappajakäärmekin iskee kiinni sinne, missä se eniten tuntuu.
Vaikuttaa oikein sievältä ja kerrassaan lupaavalta. Nättiä on myös se, miten jänniin sfääreihin SoaP-fanitoiminta on räjähtänyt — mielenkiintoisia juttuja näyttää vaikkapa Snakes on a Blog. Myös arviossa todetaan, että
[v]uorovaikutus fanikulttuuriin on ollut vahva, ja yleisön pyynnöstä elokuvaan on jopa kuvattu muutama lisäpätkä, ihan vain sensuuriviranomaisten ja auteur-teoreetikkojen kiusaksi. Kymppikerhokohta lentokoneen vessasta on tyyppiesimerkki. Jointtia poltteleva kiihkeä nuoripari, lähikuvat neitokaisen rintavarustuksesta sekä käärmeen julma isku nänniin nostivat täysin tarkoituksella elokuvan ikärajaa Yhdysvalloissa R-luokitukseen. Syinä huumeet ja seksi, jotka muuten loistavat täysin poissaolollaan.
Tahtoo lisää käärmejuttuja ja muita kultteja Suomeen.
