Tee paita

Ylläolevassa kuvassa on jotain äärimmäisen sykähdyttävää, eikö olekin? Kysymys on siis t-paidan etumuksesta, joka hillityn hienovaraisesti ylittää ajan ja paikan rajoitukset, kytkee yhteen menneisyyden ja tulevaisuuden. Malli on kauniin retrospektiivinen, vaikka se samaan aikaan herätteleekin väistämättömän futuristisia mielikuvia.

Ennustan, että arkemme tulevaisuudessa ei tule olemaan ruumiisiimme integroitujen mikrosirujen tai tämän kaltaisten viritelmien määrittämää, vaan pikemminkin kuvan vihjaamaa jatkuvaa teknologista diskrepanssia.

Kun luin ylläolevan t-paidan designille annetun selityksen (klikkaa kuvaa), olin täysin myyty. Nyt olen jo koukussa.

Niin siis mihin? No tähän.

On kyllä totta, että tuosta ylläolevasta pitäisi olla oma design firefoksaajille (ks. kommenttiketju)… mutta toisaalta itse kuvan voi myös ottaa todella monitasoisena Internet Explorer -kritiikkinä. Tulkintamahdollisuuksia on ah, niin monia.

Ja tämäkin lähentelee sellaista neroutta, etteivät sanat meinaa riittää. Jään siis kontemploimaan.

Piristävä pinaatti

Jos olisin kouluruoka, olisin

Pinaattikeitto ja puolikas kananmuna
Terve sielu terveessä ruumissa.

Tee sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Terve sielu terveessä ruumissa voisi kuvata sinun olemustasi! Olet ystäväpiirissäsi se, joka kutsuu kävelylle tai jumppaan – mieluiten heti aamusta.

Kykysi innostua asioista ja välittää innostus toisille on yksi vahvoja puoliasi. Näemmekö peräti sipaisun karismaa iloisessa persoonassasi?

Mutta varo: pirteytesi voi rasittaa niitä ystäviäsi, jotka ovat sinua taipuvaisempia ottamaan asiat liian raskaasti. Silloin heille ei kannata jakaa terveysvinkkejä ja ”piristy hei” -toivotuksia.

• Merellinen pinaattikeitto – piristystä perinteiseen!

No kylläpä sitä lähti päivä pirteästi heti liikkeelle.

[via Matkalla]

Onko tietoa? No ei ole tietoa.

Ööh, Neljä Ruusua? 4R? Ja katsokaa noita kuvan syvästi järkyttyneitä ilmeitä.

Tämä on kyllä hirvittävä menetys Suomen musiikkiskenelle, vaikka “ruusut” eivät ehkä aivan viime aikoina olekaan keikkuneet hiteillään ihan virallisen listan kärjen tuntumassa.

Kyseessä on kuitenkin monella tapaa innovatiivinen suomalainen yhtye. Jo 1990-luvun alussa “Neljä Ruusua jatkoi musiikillista matkaansa yhä syvemmälle popin tanssittavuuden ja rockin antaumuksellisuuden suomalaisittain kovin kartoittamattomaan rajamaastoon”, kertoo virallinen biografia. Muistamme huikean 4R-spektaakkelin maailmanvalloitusdraiveineen 1990-luvun puolivälissä ja uudelle vuosituhannelle komeasti johdattaneen, talon seinään maalatun mainoksen Helsingin keskustassa.

Nyt kammottavinta ei ehkä sittenkään ole se, että Ilkka, Kode, Lade ja Kämy poistuvat hiljaa takavasemmalle, vaan se, että viattoman kotisivupäivityksen perusteella rakennetaan lööppi, joka kirkuu: “JATKO TÄYSIN AUKI”. Vähän niinkuin auki olisivatkin ranteet, tai joku muu elämän säilymisen kannalta kriittinen kohta ihmisruumiissa. Eikä vain tulevaisuus. Ja oikeastihan kysymys on siitä, että bändi ei jaksaisi nyt enää veivata.

Onhan sitä tullut jo veivattuakin, ensin Talouskukkaro-nimellä, jo vuodesta 1982.

Älkäähän nyt, tässä kirjoituksessa ei kettuilla kenellekään. Olen minäkin ollut Neljä ruusua -fani — aika tasan tarkkaan viisitoistavuotiaana.

[via IS.]

Tag-tag

En tiedä, miten kova olen, mutta ainakin yritän pysyä tiukkana.

Feibu rulaa

Katsoin äsken lounastauolla BBC:n uutisia, joissa satuttiin kertomaan Facebookia vastaan nostetusta kanteesta. ConnectU-nimisen kilpailevan webbipalvelun omistajat ovat raivostuneet Facebookin perustajalle Mark Zuckerbergille siitä, että tämä on väitetysti varastanut heidän ideansa sosiaalisesta verkkopalvelusta.

Nyt keskustellaan siitä, missä vaiheessa harvardilaisten yliopisto-opiskelijoiden keskinäisestä ideoiden ilmaan heittelystä ja kevyestä koodailusta on tullut määrätyn ja nimetyn liikeidean toteuttamista. Oikeutta käydään tänään.

Tapahtumien kulku ei ole ihan yksiselitteinen, ja vaikuttaa siltä, että osalliset eivät välttämättä itsekään muista mitä tarkalleen ottaen tekivät vaikkapa iltapäivällä tammikuun 11. päivä 2004.

Ja mikä sitten on tämä vallankumouksellinen idea, josta nyt taistellaan kera kynsin ja hampain? Jotain käsittämättömän upeaa siinä täytyy olla, että saadaan uutisten mukaan 31 miljoonaa ihmistä rekisteröitymään Facebookiin omalla nimellään ja muilla todellisilla henkilötiedoillaan. (Onko kukaan koskaan kuullut ConnectU:sta? Ei ihme, jos ei ole, sillä sillä on vaivaiset 70 000 käyttäjää.)

Feibussa käydään ihan hauskaa sosiaalista piirileikkiä. Seuransa saa valita itse. BBC:n mukaan Facebookin käyttäjäryhmä sijoittuu pääosin ikähaarukkaan 18-35, minkä johdosta palvelu näyttäytyy ainakin mainostajien mielessä ja kielessä suoranaisena kultakaivoksena. Ongelma on vain siinä, että feibulaiset keskustelevat ja jakavat tietoja lähinnä tuttujen kesken. Mistähän he olisivat valmiita maksamaan, edes ajallaan?

BBC:n uutiset jäivät mieleen myös toisesta syystä. Olen aikoinani ollut kovasti kiinnostunut tietokoneen käytön visualisoinnista esimerkiksi elokuvissa tai tv-sarjoissa, satuinpa tähän liittyen kirjoittamaankin mm. hakkerielokuvista. Niiden yhteinen ongelma on se, että itse koneella näpräämistä on tavattoman vaikea kuvata kiinnostavalla tavalla. Näppäimistön ylle kumartunutta käyttäjääkään ei kukaan jaksa katsella. Ajatelkaapa vain kaikkien hakkerielokuvien kuningasta, The Matrixia — kuinka monta perusteellista tietokonekohtausta (alun lisäksi) siitä itse asiassa muistatte?

Kun nopeatempoisissa tv-uutisissa kerrotaan Facebookin kaltaisesta verkkoyhteisöstä, halutaan tietenkin näyttää, miten palvelu käytännössä toimii. No, näin ei ymmärrettävistä syistä voida tehdä. Jotain on kuitenkin keksittävä, sillä uutisaihetta käsitellään minuuttikaupalla, ja kuvitukseksi tarvitaan muutakin kuin ruma haastatellun asiantuntijan pää.

Kun on tarpeeksi zoomattu jonkun käyttäjän feibusivun pikku yksityiskohtiin, lisäsovelluksiin ja mainoksiin, näytetään huolellisesti erikoislähikuvassa, miten toimittaja kirjoittaa selaimen osoitekenttään kirjain kerrallaan: “w-w-w-piste-f-a-c-e-b-b-eikuntakaisinpäin-o-…” Miten suloista!