Bitcrossing, Codeform, Gingerstream…

Täältä nätti nimi Web 2.0 -firmalle! Ja tähänkin meinaa melkein jäädä koukkuun.

Tällaista tänään sarjassamme kätevät koneet.

[via Retromania]

Ja niin vietiin Wiitä

Kollegani ja ystäväni David Nieborg kirjoitti eilen hauskalla tavalla itsereflektiivisen jutun pelijournalismista, erityisesti ns. valtamediassa julkaistuista pelijutuista.

Aihepiiri yhdistää meitä, minua ja Davidia, monella tavalla; meillä kummallakin on saman suuntaisia, sekä teoreettista tutkimusta että journalismia sivuavia intressejä. On myös ollut hauska huomata, että pelimediatilanne Hollannissa on varsin samanlainen kuin Suomessa.

Tässä blogipostauksen tiivistelmä: David keksi mielestään hyvän idean lehtijuttuun — miten Wiitä käytetään tavallisessa, isossa firmassa ”jumppalaitteena” ja piristyksenä kahvitauoilla. Laite ei paljoa maksa, se on työntekijöiden mielestä hauska, pelatessa tulee liikuttua, pelit ovat lyhyitä ja kevyitä, ja niin edelleen. Näin saatiin kirjoitettua positiivinen ja yleisellä tasolla kiinnostava juttu pelaamisesta ilman turhaa addiktio- tai väkivaltalässytystä.

Originellista artikkelista tuli niin kiinnostava, että kohta Davidia vietiin. Juttua referoitiin radiossa, isossa kansallisessa sanomalehdessa, televisiossakin. Lähdettä mainitsematta, tietenkin, mutta niinhän mediamaailma toimii. Kun tarina on hyvä, sillä ei ole enää väliä, kuka sen kertoo.

Joku raja kuitenkin ylittyi, kun NOS Headlines julkaisi, yllättäen, artikkelin täsmälleen samasta aiheesta — samasta Wiin peluusta sen täsmälleen saman firman samassa kahvihuoneessa. Sama aihe, sama näkökulma, samat lauseet hiukan toisin muotoiltuna.

Ja joku ”oikea” journalisti sai siitä artikkelista palkan ja varmaan kiitokset hyvästä työstä.

Onko mediatyöläisillä niin kiire, että on helpompaa referoida muita, etenkin kun jutun voi kopioida (lähes) sanasta sanaan ja sen voi tehdä lähdettä mainitsematta?

Onneksi tällaista ei tapahdu Suomessa. Eihän.

Tässä vielä linkki Davidin blogiin, Gamespaceen.

(Tämä postaus näin välipalana, huikeaa Cloverfield-analyysiani odotellessa.)

Onko tää päällä? Nauhottaako se nyt?

No niin sitä pitää — hyvä YLE!

Have I got news for you: Cloverfield saattaa aiheuttaa myös voimakasta hyvänolon tunnetta.

Vähän tekisi mieli kirjoittaa kunnon leffa-arvostelu ko. tuotteesta. Jaksaisinkohan? Kiinnostaisiko ketään?

Rock on!

Hiihaa, perustin bändin! Vihdoinkin. Tästä olen unelmoinut koko ikäni.

Tai ehkä olenkin sooloartisti. En ole vielä päättänyt.

Bändini nimi on EviataR, ja se tuli täältä.
Levyn nimi on Always cause for alarm, täältä.
Kannen kuva taas löytyi täältä [The city that day, original upload by donmimi83].

Levyn kansi syntyi huikealla noin kolmen minuutin fotari-paneutumisella. Siihen nähden aika hyvä, eikö vain?

Edustamani musiikkityyli on luultavasti tiukkaa ja tiedostavaa rokkia. Soitankohan kitaraa? Ainakin olen vahvan tulkitsijan maineessa. Köh, köh. Enkä turhia hymyile, sillä maailmahan on parantamisen tarpeessa. Tosin yleensä olen kuitenkin hyvällä tuulella, ainakin jos tukka on hyvin ja huulikiiltoa riittää.

Ketterällä mielikuvituksella varustettu ihminen saattaisi tulkita kuvan punaisen naisen jopa hieman näköisekseni. Mutta onko tuossa postuurissa aistittavissa hienoista alakuloa, vaikka “minä” yritänkin selvästi keimailla kuvaajan kanssa? Ja entäs tuo poutti sitten…

Always cause for alarm — upea uutuus, nyt saatavissa poikkeuksellisen hyvin varustetuista verkkokaupoista.

Kiitos, Marjut, ja syvä osanottoni folkproge-bändisi puolesta.

Näin tämä kävi:
1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi

2. quotationspage.com/random.php3
- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi

3. flickr.com/explore/interesting/7days/
- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi

Älä unohda pää(t)tä(ä)

Make sure you don’t walk around without a properly formatted Head. While we cannot ensure that Google will properly index the contents of your brain, these earrings could help. Be W3C verified. Always close your tags!

Kuvasta pääsee hyppäämään sisään Etsy-kauppaan, josta saa kaikenlaista älyttömän hienoa — söpöjä pehmopupuja, huovutettuja pelihahmoja ja muuta ehdottoman välttämätöntä. Ja kaikki jutut on käsin tehty. (Onkohan tämän postauksen aihe jälleen yksi oire pintaan pulpahtelevasta käsityöfantasiastani?)

Ette ikinä arvaa, mikä on Etsyn suosikkikategoriani.

Hyperlinkin kauppaan tarjoili tänään Wonderland 3D-retropeliteemaisena. Olen tosi ihastunut Liisaan ja Ihmemaa-blogiin, jonka juuri lisäsin tuohon oikealle blogirullaani. Ei kai ihmekään, sillä Wonderlandin aihepiiri ja kirjoitustyyli muistuttavat hieman tämän blogin vastaavia, ne on vain toteutettu paljon tasokkaammin. Suosittelen tsekkausta.