Matkalla Maahan

Tässä ne nyt ovat: The Final Five! Vaiko sittenkin…

Sekä suuresti riehaannuttavan että analyyttisen viileän faniuteni kohde, Battlestar Galactica, on kohta taas ruudussa.

Sitä odotellessa törmäsin aivan mahtavaan herkkuun: University of Texas, Austinin julkaisemaan kriittisesti mediaa käsittelevään webbiforumiin, FlowTV:hen, jolla on ylevä tavoite tarkastella “nykyisen mediamaiseman muutoksia sillä nopeudella, millä media itsessään toimii”.

Ja oi ilosanomaa: FlowTV on nyt julkaissut megaspesiaalin BSG-analyysia! Yeah, baby!

Teknofiliaa, uskontoa, transmediaa, seksuaalisuutta, politiikkaa ja vinoja subtekstejä pursuilee nettitekstuurien raoista niin että eihän tässä enää tiedä, mihin tarttua ja millaisella voimalla.

Tiedon vapaa jakaminen on nii-in akateemisen maailman hyviä puolia. Näin sitä saadaan vastauksia pientä mieltä kuukausikaupalla askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten “Onko Adama ja Roslin olleet sillai?” Ja miten söpöä: paljastuu, että Mary McDonnell kutsuu amiraalia Adama-Mamaksi! Ja Herallako muka kuusi tekno-orgaanista äitiä!? Entäs ne resurrektion semi-uskonnolliset ulottuvuudet ja se yksi onneton cylon, joka purkitettiin epistemofilian, halun tietää lisää, takia?

Oih, voih.

Oliko jotain asiaa?

Sopivasti tässä vieressä.

Kamppailu ihmisyyden rajoista jatkuu

BSG jatkuu tänään USA:n SciFi-kanavalla kahden tunnin Razor-spesiaalijaksolla.

Ainakin Kara Thracen ilmeestä päätellen tulossa ovat vaikeat ajat — voisiko olla niin, että tarjolla on kohta lisää huolta, murhetta ja dramaattisia käänteitä?

Traileria pääsee katsomaan täällä (linkki toimi vielä äsken, ja nyt taas ei — heitän sen tähän joka tapauksessa, jos se vaikka siitä vielä virkoaisi) ja GoD kertoo asiasta lisää.

Kaksi örkkiä kohtaa kuunhämyssä ja…

… enää kyseessä ei olekaan välttämättä kahden pojan välinen herkkä rakkaus.

Nyt mukana myös naisia — noita pinkkejä ja pehmeitä olentoja, joista tosin ei ota selvää, mitä ne oikein ajattelevat (paitsi ulkonäköään).

Mars hirviöitä vastaan!

Kohta tavattavissa kaupoissa: The Witcher — synkkä fantasiaroolipeli, jota puolalainen CD Projekt on vääntänyt vuosikausia ja josta kerrotaan täällä kaikenlaisia hirvittävän kiinnostavia asioita.

Myös Atari Suomen PR-materiaalista voi hyvällä tahdolla onnistua ymmärtämään pelin ideasta jotain, vaikka ihan helpoksi sitä ei ole tehty: “The Witcher edustaa roolipelien tarinankerronnan huippua rikkoen hyvän ja pahan väliset rajat maailmassa, jossa ei ole moraalisia totuuksia. Upeassa ja rikkaassa pelimaailmassa pelaajasta tulee oman elämänsä sankari eeppisessä, toiminnantäytteisessä tarinassa, jonka kulku riippuu täysin pelaajan omista valinnoista.”

Pelin promovideo Sword of the Witcher taas on perinteikkään death metal -bändin, niin ikään puolalaisen Vaderin tuotantoa, ja näin ollen erittäin suositeltavaa katseltavaa kaikille ikään tai sukupuoleen katsomatta (löydettävissä pelin kotisivulta: menu - specials - videos).

Ja nyt, lauletaan kaikki yhdessä: I am the Lord, master of the sword… WITCHER is my name…