Make sure you don’t walk around without a properly formatted Head. While we cannot ensure that Google will properly index the contents of your brain, these earrings could help. Be W3C verified. Always close your tags!
Kuvasta pääsee hyppäämään sisään Etsy-kauppaan, josta saa kaikenlaista älyttömän hienoa — söpöjä pehmopupuja, huovutettuja pelihahmoja ja muuta ehdottoman välttämätöntä. Ja kaikki jutut on käsin tehty. (Onkohan tämän postauksen aihe jälleen yksi oire pintaan pulpahtelevasta käsityöfantasiastani?)
Ette ikinä arvaa, mikä on Etsyn suosikkikategoriani.
Hyperlinkin kauppaan tarjoili tänään Wonderland 3D-retropeliteemaisena. Olen tosi ihastunut Liisaan ja Ihmemaa-blogiin, jonka juuri lisäsin tuohon oikealle blogirullaani. Ei kai ihmekään, sillä Wonderlandin aihepiiri ja kirjoitustyyli muistuttavat hieman tämän blogin vastaavia, ne on vain toteutettu paljon tasokkaammin. Suosittelen tsekkausta.
Tässä ne nyt ovat: The Final Five! Vaiko sittenkin…
Sekä suuresti riehaannuttavan että analyyttisen viileän faniuteni kohde, Battlestar Galactica, on kohta taas ruudussa.
Sitä odotellessa törmäsin aivan mahtavaan herkkuun: University of Texas, Austinin julkaisemaan kriittisesti mediaa käsittelevään webbiforumiin, FlowTV:hen, jolla on ylevä tavoite tarkastella “nykyisen mediamaiseman muutoksia sillä nopeudella, millä media itsessään toimii”.
Teknofiliaa, uskontoa, transmediaa, seksuaalisuutta, politiikkaa ja vinoja subtekstejä pursuilee nettitekstuurien raoista niin että eihän tässä enää tiedä, mihin tarttua ja millaisella voimalla.
Tiedon vapaa jakaminen on nii-in akateemisen maailman hyviä puolia. Näin sitä saadaan vastauksia pientä mieltä kuukausikaupalla askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten “Onko Adama ja Roslin olleet sillai?” Ja miten söpöä: paljastuu, että Mary McDonnell kutsuu amiraalia Adama-Mamaksi! Ja Herallako muka kuusi tekno-orgaanista äitiä!? Entäs ne resurrektion semi-uskonnolliset ulottuvuudet ja se yksi onneton cylon, joka purkitettiin epistemofilian, halun tietää lisää, takia?
Jos edellinen esitys lämmitti, tälläkin voi olla jotain annettavaa.
Pidin itse tästä videosta enemmän; mukana on instant-pakastekuivausta, The Shining -viittauksia ja rentoa meininkiä.
Ja yhtye on siis Within Temptationin ex-kosketinsoittajan ja perustajan veljen Martijn Westerholtin luomus Delain ja Frozen.
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, myös Within Temptation julkaisi viime vuonna kappaleen nimeltä Frozen. Yhtyeet näyttävät silti olevan ihan väleissä, kun kerran laulajat vierailevat toistensa levyillä ja sellaista. Delain näyttää muutenkin olevan oikea kohtaamispaikka: uusimmalla levyllä kävivät Sharon Den Adelin lisäksi rämpäyttämässä niin Nightwishin Marco Hietala kuin Epican kitaristi Ad Sluijterkin.
Ei mutta vakavoitukaamme. Tuulikone on aivan mahtava vehje! Sellainenhan saattaisi olla kiva kotonakin. Pitäisikö laittaa pieni ilmoitus jonnekin, vaikka tähän tyyliin, ja alkaa harrastaa tuulikoneilua?
Eksyin syksyllä Sonata Arctican keikalle. Lämppäriksi kiinnitetyn Epican solisti Simone Simons oli sairastunut, mutta bändin pojat tekivät villin valinnan ja soittivat ilman laulajaa. (Sittemmin on selvinnyt, että Simons oli saanut MRSA:n, ja bändi joutuu nyt perumaan suuren osan kevään keikoistaan.)
En ole mikään Sonata-fani, mutta marraskuun jälkeen olen innostunut Epicasta. Keikka ei tosin antanut minkäänlaista kuvaa orkesterin musiikista, sillä — voitte ehkä kuvitella — viidestä karjusta koostuva karvakone ei varsinaisesti leikitellyt kepeän sinfonisilla nyansseilla vaan puski hirvittävällä raivolla kuuntelijoiden rintalastoja ruttuun. Ja sitähän Epica ei levyllä tee, ainakaan ensisijaisesti.
On tavallaan hellyttävää, tavallaan rasittavaa, että youtubessa käydään kinastelua siitä, kuka näistä mimmeistä on kovin: Tarja, Anette, Vibeke vai Simone. Itse olen aina inhonnut Turusta eikä Olzonkaan vakuuta. Vibekestä en osaa sanoa yhtään mitään, joten valintani on Simone. Amy Lee on myös ihana, mutta hänkään ei pärjää tälle Hollannin punapäälle. TJEU.
Tuohon ylle pantu Never Enough on muuten Epican ehkä popein biisi ja siten tietysti oivaa hittikamaa. Video on kyllä aikamoista kuraa, kuten näkyvät olevan useimmat muutkin verkkooni tarttuvat Epica-taltioinnit. Täytyykö sitä heviä laulaa kuin iskelmää? Miksi kaiken tämän synkän paatoksen* keskellä mieleeni ponnahtaa Tarja Lunnas ja Oi miksi sä mut jätit näin -elekieli?
Tosin yleisesti ottaen olen vahvasti sitä mieltä, että kliseitä tarvitaan, erityisesti metallissa. Ne tuovat siihen muikeaa tragikoomista väriä. On siis vain asiaankuuluvaa, että metallinen av-kerronta rakentuu täysillä paahtavien tuulikoneiden, puhuttelevien katseiden, kömpelöiden ihmissuhdenarratiivien ja mitä erilaisimpien ilmassa leijuvien asioiden varaan.
Ja tuo loppu on kyllä hieno, ei voi mitään.
Tämä oli muuten sitten se ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytän eeppinen-adjektiivia. Koko sanan voisi hyvin obliteroida maailmanhistoriasta, eikä kukaan kärsisi yhtään.
*Don’t you see me on my hands and knees?
Begging and bleeding
You’re smiling as you bite the hand that feeds
But will you never see?
