Archive for Touko 2006

h1

Wetwaresta märkään masiinaan

tiistai, 30. Touko, 2006

“The whole biocybernetic software of [the] mind”, määritteli wetware-termin vuoden 1988 romaanissaan tietokirjailija ja matemaatikko Rudy Rucker.

2000-luvulle johtanut scifi kuvitteli elämän ja tietoisuuden mekanistisiksi ja siten simuloitavissa oleviksi prosesseiksi. Wetwarella viitattiin ihmisaivoihin ja hermojärjestelmään, kun ne asetettiin samaan jatkumoon tietoteknisen raudan ja softan kanssa.

Elävän olennon ja koneen välistä raja-aitaa yritettiin vääntää uudelle mutkalle simulaation keinoin kuitenkin jo 1700-luvun alussa. Ranskalaiset kirurgit halusivat rakentaa eläviä koneita, joiden mekaniikka perustuisi ihmiskehojen tapaan erilaisten nesteiden kiertoon. Näitä olivat veren ja liman kaltaisten konkreettisten ruumiinnesteiden lisäksi abstraktimman tason ”fluidit” – välittäjäaineet, joiden virtaus hermoverkossa sai koneen käyntiin.

Sen lisäksi, että ihmisten ja muiden orgaanisten olentojen perustoiminnot ymmärrettiin mekanistisesti, myös koneita alettiin ajatella potentiaalisesti pehmeinä, lämpiminä, joustavina ja nesteiden voimalla toimivina systeemeinä. Tässä ajattelussa piilee fysiologisen simulaation ydin.

1800-luvulla simulaatio menetti kuitenkin hohtonsa; sen sijasta keskityttiin analogioihin. Analogiassahan ideana on kahden eri elementin erillisyyden säilyttäminen (ajatellaanpa vaikka Mary Shelleyn opettavaista tarinaa Frankensteinin hirviöstä vuodelta 1818).

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan.

Jotkut lukijoista saattavat tietääkin, miten jännittävällä tavalla pääsin testaamaan upouuden tietokoneeni rajoja tämän vuoden maaliskuun lopussa. Eräänä kauniina keväisenä päivänä läiskäytin coolisti cokista läppärini näppäimistölle. Tuon virvoittavaksi tarkoitetun splashin takia pikku ystäväni vietti viitisen viikkoa tehohoidossa ja palasi sieltä muuttuneena kaverina.

Nykyiset koneet ovat kovia, kylmiä, hiljaisia, joustamattomia ja ennen kaikkea kuivia laitteita. Ne toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän pehmeä, lämmin, äänekäs, joustava ja märkä olento on niihin kosketuksissa.

Olemmeko siirtymässä takaisin analogian aikaan?

Jessica Riskin: ”Eighteenth-Century Wetware.” Representations 83. Summer 2003. Linkki pdf-tekstiin täältä.

h1

Neidit vs. tosimiehet

torstai, 25. Touko, 2006

Pelit-lehden toukokuun numerossa on media ja sukupuoli -aiheen kannalta parikin kiinnostavaa juttua. Näistä mukavampi pohdiskelee sitä, miksi naissupersankareita näkyy (sic) elokuvissa niin vähän ja harvoin. Marko Ahonen tunnustautuu tekstissään Supersankariala kaipaa tasa-arvolisää rajusti feministimieheksi, mutta lähestyy kysymystä naissankarittomuudesta yhtä kaikki heterojässikän näkökulmasta.

Ahosen logiikalla ”hyvän naissupersankarileffan pitäisi vetää puoleensa sekä miehiä että naisia paremmin kuin miessankarin”. Naiset voisivat samastua naispuoliseen päähenkilöön, mieskatsojat taas pääsisivät nauttimaan vauhdista, seikkailusta ja silmänruuasta. Tällaiset elokuvat voisivat olla ihan OK, kunhan ”tissit ja perse” näkyisivät tarpeeksi usein.

On todellakin yllättävää, että laadukkaita, naissupersankareita esitteleviä elokuvia tehdään niin vähän. Saattaisiko sarjakuvia tavaavan yleisön odotuksilla olla osuutta asiaan? Jos eksemplaareiksi naissupersankariudesta otetaan Supergirl, Catwoman ja Elektra, tilanne ei vaikuta kovin lupaavalta.

Mielenkiintoisempiakin esimerkkejä elokuva- ja tv-historiasta löytyy: Modesty Blaise (Monica Vitti, 1966), Barbarella (Jane Fonda, 1968), Alienien Ripley (Sigourney Weaver, 1979-1997), Xena (Lucy Lawless, 1995-2001), Dark Angelin Max (Jessica Alba, 2000-2002) ja Underworldin Selene (Kate Beckinsale, 2003, 2006). Varsin kattava lista ja hyviä lisäpointteja aiheesta löytyy täältä.

Ahoselle muuten tiedoksi, että feminismi on aika kaukana siitä, että mediatuotteisiin kaivataan lisää paljastava-asuisia naisia.

Toisaalla samassa Pelitissä laadukkaan pelijournalismin soihdunkantaja Niko Nirvi pääsee Heavy Metal -spesiaalissa revittelemään miehisyydestä oikein kunnolla. PRKLE! PELEJÄ MIEHILLE -otsikon alla Niko kirjoittaa:

Mies on luotu johtamaan armeijoita ja kahvaamaan mahtavia sotakoneita niin maan päällä kuin taivaassa. Vapaa-aikanaan mies luo, jollei nyt ihan maailmaa niin Espoon kuitenkin. Tässä liitteessä tähtäimet ovat korkeammalla kuin jokapojille suunnitelluissa kädestäpitelysotapeleissä. Ilahduttavasti moni unohdettu genre saa uuden kuninkaan tai kruununprinssin.

Steel Beasts Professional: Personal Edition -pelin arviossa Metallitotuus Nirvi rinnastaa taivaalla surraavat ja pikkuisilla konekivääreillään räiskivät neidit mudassa möyriviin miehiin – niihin joista tehdään uusien aikojen uusia ritareita.

No mutta eihän tällaisia juttuja kannata niin vakavasti ottaa. Vähän pilkettä silmäkulmaan, eh? Ikävä kyllä olen niin tosikko, etten jaksa innostua tämäntyyppisestä huumorista, vaikka yleensä nautinkin puberteettisista räkäilyistä.

h1

Hämärää vartiointia

keskiviikko, 24. Touko, 2006

Philip K. Dickin vuonna 1977 julkaistuun scifitarinaan perustuva ja Richard Linklaterin ohjaama A Scanner Darkly tulee USA:ssa independent-levitykseen 7.6.2006. Elokuvan pääosissa näyttelevät Keanu Reeves, Robert Downey Jr. ja Winona Ryder, tavallaan.

Elokuvassa nimittäin yhdistetään digitaalista kuvankäsittelyä ja animaatiota rotoscopingiksi kutsuttuun tekniikkaan. Siinä filmi kuvataan ensin ihan normaaliin tapaan oikeilla näyttelijöillä, mutta sitten heidän performanssinsa ”väritetään piiloon”. Suurin osa hahmojen piirtämisestä, värityksestä ja animoinnista tehdään käsin, vaikka alkuperäinen, kuvattu materiaali onkin digitaalisessa muodossa. Tietokoneiden laskentatehoa käytetään toki apuna monissa työvaiheissa, esimerkiksi ympäristön yksityiskohtien tuunaamisessa.

A Scanner Darkly muistuttaa tekotavaltaan Linklaterin aiempaa animaatiokokeilua Waking Lifea (2001). Sen erillisistä episodeista koostuva syklinen rakenne kiertyy unta, valvetta ja näiden kahden olotilan murtumakohtia käsittelevien kysymysten äärelle. Ikään kuin hetkessä elävä animaatiotyyli sopii loistavasti elokuvan transsendentaalisiin sfääreihin kurottavaan kerrontaan.

A Scanner Darkly kertoo huumeista, terrorismista ja paranoiasta. Näiden teemojen ryydittäjäksi elokuvan kuvaamaan tulevaisuuden maailmaan on dickmäiseen tapaan tarvittu kaikkialla läsnäolevaa valvontakoneistoa. Keanu esittää elokuvassa soluttautunutta poliisia, jonka tehtävänä on vakoilla kaveripiirinsä toimintaa. Mutkikkaita sosiaalisia kuvioita sotkee entisestään narkoottinen aine Substance D, joka aiheuttaa käyttäjässään hallusinatorisia oireita ja paranoian pahenemista.

Kaiken tämän keskellä Richard Linklater väittää, että A Scanner Darklyn tarina oli hänen mielestään aivan absurdin hauska. Traaginen, mutta hauska.

“A Scanner Darkly.” Cinema Art Film Guide via Keanuweb.com
“Linklater courts controversy, headaches with films.” Reuters 18.5.2006.

h1

Hyvä, paha, taide, peli

tiistai, 23. Touko, 2006

Mike pohtii Game Girl Advance -sivustolla, miten hedelmätöntä on pelien luokittelu (tai luokittelemattomuus) taiteeksi. Miksi käydään kiistelyä siitä, ovatko pelit taidetta ja korkeakulttuuria vai eivät? Kysyykö kukaan koskaan, onko televisio taidetta?

Taiteen määrittely tuntuisi edellyttävän kulttuurituotteilta edelleenkin aivan tietynlaista institutionalisoitumista ja statusta, joka on mahdollista saavuttaa sosiaalisen ja poliittisen konsensuksen tuloksena. Taide on hyvä asia; se elävöittää, parantaa, antaa hengaamiselle mieltä ja kohottaa arjen yläpuolelle. Taide yhdistää järjen ja tunteet mielekkäällä tavalla. Jos et ymmärrä taidetta, olet sivistymätön tai tyhmä (siksi tarvitaan taidekasvatusta).

Tietenkään pelit eivät sovi taiteen ahtaisiin rajoihin. Mutta pelit ovat kulttuuria yhtä lailla teollisen tuotannon kuin käytön ja osallistumisenkin merkityksessä. Kysymys peleistä taiteena ohittaa liian kaukaa sen, mikä aihepiirissä on kiinnostavaa: pelaamisen ja pelikulttuurit.

h1

Pelaatko roolipelejä? Saatat olla saatananpalvoja-teini.

tiistai, 23. Touko, 2006

Luin tänään mielenkiintoisen artikkelin, joka käsitteli amerikkalaista roolipelaavaa nuorisoa vastaan suunnattua kampanjaa erityisesti vuosina 1988–1992. Hyökkäilyn järjestelmällisyydestä kertoo jotain se, että nuorten hyvinvoinnista huolta kantava piiri kattoi Yhdysvalloissa niin koulut, kirkot kuin vanhempainyhdistyksetkin. Uskonnollinen oikeisto pääsi puuttumaan peliin erityisesti B.A.D.D.-nimisen organisaation kautta.

Mistä kuvittelisit lyhenteen olevan peräisin? No luonnollisesti sanoista Bothered About Dungeons and Dragons.

Vuonna 1982 16-vuotias koulupoika Irving Lee ”Bink” Pulling teki itsemurhan, ja hänen äitinsä Patricia Pulling päätti haastaa Dungeons&Dragonsin taustayhtiön TSR:n oikeuteen poikansa kuolemasta. D&D:n ohella Irvingin ja useiden muidenkin nuorten traagisiin kohtaloihin olivat äiti Pullingin mukaan vaikuttaneet erityisesti heavy metal, pakanallisuuden leviäminen ja satanistisiin rituaaleihin aina olennaisesti kuuluva hyväksikäyttö.

Kaikessa ytimekkyydessään B.A.D.D. ja muut reippaat moraalinvartijat syyttivät roolipelaajia murhista, itsemurhista, huumeiden käytöstä, saatananpalvonnasta sekä kirkosta ja kristillisestä uskosta vieraantumisesta.

Niinpä vähintä mitä voitiin tehdä oli toimittaa huolellisesti laadittu ”näin tunnistat saatananpalvoja-teinin” -ohjeisto USA:n poliisiasemille.

Ja here goes. Vaikka testikaavake on jo vuodelta 1988, sitä voi varmasti soveltaen yhä käyttää. Jos tunnistat näistä luonnehdinnoista itsesi, olet yksi niistä.

THE WHO WHAT WHEN WHERE AND HOW OF TEEN SATANISM

WHO
1. Adolescents from all walks of life.
2. Many from middle to upper middle class families
3. Intelligent
Over or Under Achievers
Creative/Curious
Some are Rebellious
Some have low self esteem and are loners
Some children have been abused (physically or sexually)

WHEN does this occur?
It appears the ages most vulnerable are 11-17

WHERE?
1. Public places such as rock concerts, game clubs in communities or at school.
2. Private parties at a friend’s home.

HOW?
1. Through Black Heavy Metal Music
2. Through fantasy role playing games like Dungeons & Dragons (R)
3. Obsession with movies, videos, which have occult themes
4. Collecting and reading/researching occult books
5. Involvement with “Satanic Cults”, [sic] through recruitment
6. Some are born into families who pratice [sic] “satanic cult rituals”

TWO BASIC PRINCIPLES APPLY HERE “Law of Attraction” and the “Law of Invitation”

WHAT can be expected?
1. Obsession with occult entertainment
2. Minor to major behavior disorders
3. Committing crimes and status offenses such as:
A. Running away
B. Graverobbing (such as bones)
C. Breaking and entering to steal religious artifacts or sometimes stealing small items to prove loyalty to the group
D. Defacing public or private property using “Satanic Graffetti [sic]” or related Graffetti [sic]
E. Threatening to kill (self or others, self mutilation is very common)
F. Aggression directed towards family, teachers and authority figures
G. Contempt for organized religion
H. Supremist attitudes
I. Kidnapping or assistance in kidnapping
J. Murder
K. Suicide pacts among members of the group

WHAT can we do?
1. Document all information relating to occult involvement (even if it does not appear relevant at the time)
2. Keep an open mind
3. Stay objective
4. Never assume that an individual is acting along [sic] until all other information surrounding the case and individual has been fully investigated.
5. If individual is involved in “satanic activity,” he/she will deny a great deal to protect other members of the group as well as the “satanic philosophy”.[sic]
6. Have a team approach, work with a therapist, a clergymen and other helping professionals.
7. Educate the community so that potential tragedies might be avoided.

Lähteet:

Michael Stackpole: ”The Pulling Report.” Game Manufacturers Association of America (GAMA).

David Waldron: ”Role-Playing Games and the Christian Right: Community Formation in Response to a Moral Panic.” Journal of Religion and Popular Culture. Vol. 9, Spring 2005.

h1

Kun kestävyys ei ollut koetuksella

sunnuntai, 21. Touko, 2006

Lauantaina jotkut istuivat televisiovastaanottimiensa ääressä ja hymisivät hardrockisti hallelujaa. Minä sen sijaan käväisin Stam1nan keikalla Turun klubilla. Enkä ihan turhaan paikalle mennytkään. Kyseessähän oli aivan tärisyttävän kiva keikka.

Lämppärin jälkeen jo valmiiksi tiivis tunnelma alkoi konsentroitua entisestään, ja heti the Bändin hiipiessä lavalle yleisön riemukas raivo ravisti myös tuoppeihinsa pudonneet hereille. Stam1nan karjujen takapuolten näkeminen ja mouruavien sähkösoitinten aiheuttamat kuuloaistimukset yhdistyivät rymisten puutuvaan tuntoon ja tasapainon heittelehtimiseen. Tiedossa oli siis karua meininkiä.

Tutustuin Stam1nan uuteen levyyn parisen viikkoa sitten rakkaan pikkuveljeni suosituksesta. Niinpä olikin mukavaa, että orkesteri soitti vuoroin uutta ja vanhaa tuotantoa. Oli ilo katsella, kuinka poikien hiuksi heilui. Yleisössäkin ärjyi monenmoista koirapoikaa ja pahaa arkkitehtiä, ja olipa joukossa muutama liekehtivä emäntäkin.

Tunnelmaan toi mukavalla tavalla ylimääräistä vääntöä myös tuo juuri ennen setin finaalia selvinnyt Suomen viisuvoitto. Kesken tiluttelun joku vinkkasi eturivissä vokalisti-Hyrdeä katsomaan kännykkänsä näytöltä tekstiviestiä ja sekunnissa mies jo karjui: ”LORDI PERKELE VOITTI!!!”

Yeah! Yleisö pomppi entistä raivokkaammin ja huusi ilmaan vuoroin Lordia, vuoroin Stam1naa. Lasinsirpaleet vain rouskuivat kengänpohjien alla kun paidattomat ja hikiset äijät vapautuivat joukolla järjestäytyneen yhteiskunnan ikeistä. Tätikin tykkäsi.

Edit: Virallinen kertomus tapahtumien kulusta täältä.

h1

Mustaa nahkaa

sunnuntai, 21. Touko, 2006

Fantasia-, spefi- ja romanssiasiantuntija M.G. Soikkeli oli runsas viikko sitten Ylen aamu-tv:ssä juttelemassa suomalaisesta scifi-kirjallisuudesta. Siinä vakavamielisten ja ihailtavalla tavalla tiivistettyjen kommenttien keskellä Markku pääsi luonnehtimaan myös eri kaupunkien eriytyneitä harrastajapiirejä. Tiedättehän tämän fantasiaharrastuksen peruspiirteen: me vastaan muut -hengestä elävät inside-kerhot.

Markku totesi siinä sitten kuivakkaan tyyliinsä, miten esimerkiksi Turussa harrastajakulttuuri on keskittynyt vahvasti luonnontieteitä opiskelevien nuorten ympärille. Sen sijaan helsinkiläiset scifi-harrastajat tunnistaa lähinnä siitä, että he pukeutuvat mustaan nahkaan. Markku, mustaan nahkaan!?

Voi miksi, miksi olen jumittanut Turussa kaikki nämä vuodet, kun toisaalla olisi kaikkien näiden vuosien ajan ollut tarjolla Junge Männer in schwartze Lederhose?