h1

Neidit vs. tosimiehet

torstai, 25. Touko, 2006

Pelit-lehden toukokuun numerossa on media ja sukupuoli -aiheen kannalta parikin kiinnostavaa juttua. Näistä mukavampi pohdiskelee sitä, miksi naissupersankareita näkyy (sic) elokuvissa niin vähän ja harvoin. Marko Ahonen tunnustautuu tekstissään Supersankariala kaipaa tasa-arvolisää rajusti feministimieheksi, mutta lähestyy kysymystä naissankarittomuudesta yhtä kaikki heterojässikän näkökulmasta.

Ahosen logiikalla ”hyvän naissupersankarileffan pitäisi vetää puoleensa sekä miehiä että naisia paremmin kuin miessankarin”. Naiset voisivat samastua naispuoliseen päähenkilöön, mieskatsojat taas pääsisivät nauttimaan vauhdista, seikkailusta ja silmänruuasta. Tällaiset elokuvat voisivat olla ihan OK, kunhan ”tissit ja perse” näkyisivät tarpeeksi usein.

On todellakin yllättävää, että laadukkaita, naissupersankareita esitteleviä elokuvia tehdään niin vähän. Saattaisiko sarjakuvia tavaavan yleisön odotuksilla olla osuutta asiaan? Jos eksemplaareiksi naissupersankariudesta otetaan Supergirl, Catwoman ja Elektra, tilanne ei vaikuta kovin lupaavalta.

Mielenkiintoisempiakin esimerkkejä elokuva- ja tv-historiasta löytyy: Modesty Blaise (Monica Vitti, 1966), Barbarella (Jane Fonda, 1968), Alienien Ripley (Sigourney Weaver, 1979-1997), Xena (Lucy Lawless, 1995-2001), Dark Angelin Max (Jessica Alba, 2000-2002) ja Underworldin Selene (Kate Beckinsale, 2003, 2006). Varsin kattava lista ja hyviä lisäpointteja aiheesta löytyy täältä.

Ahoselle muuten tiedoksi, että feminismi on aika kaukana siitä, että mediatuotteisiin kaivataan lisää paljastava-asuisia naisia.

Toisaalla samassa Pelitissä laadukkaan pelijournalismin soihdunkantaja Niko Nirvi pääsee Heavy Metal -spesiaalissa revittelemään miehisyydestä oikein kunnolla. PRKLE! PELEJÄ MIEHILLE -otsikon alla Niko kirjoittaa:

Mies on luotu johtamaan armeijoita ja kahvaamaan mahtavia sotakoneita niin maan päällä kuin taivaassa. Vapaa-aikanaan mies luo, jollei nyt ihan maailmaa niin Espoon kuitenkin. Tässä liitteessä tähtäimet ovat korkeammalla kuin jokapojille suunnitelluissa kädestäpitelysotapeleissä. Ilahduttavasti moni unohdettu genre saa uuden kuninkaan tai kruununprinssin.

Steel Beasts Professional: Personal Edition -pelin arviossa Metallitotuus Nirvi rinnastaa taivaalla surraavat ja pikkuisilla konekivääreillään räiskivät neidit mudassa möyriviin miehiin – niihin joista tehdään uusien aikojen uusia ritareita.

No mutta eihän tällaisia juttuja kannata niin vakavasti ottaa. Vähän pilkettä silmäkulmaan, eh? Ikävä kyllä olen niin tosikko, etten jaksa innostua tämäntyyppisestä huumorista, vaikka yleensä nautinkin puberteettisista räkäilyistä.

Advertisements

7 kommenttia

  1. Kokeillaanpa sitten tätä kommentointia, kun kerran käsky kävi. Tuli noista naisasia-asioista mieleen, että myös Mikrobitin nrossa 4/06 oli juttua otsikolla ”Pelinaisen muotokuva”. En nyt muista kirjoittajaa (nainen taisi olla…), mutta yleisesti ottaen asiallinen artikkeli, ei juuri teinirevitystä. Sinänsä mielenkiintoista, että tällaisia artikkeleita ilmaantuu jokseenkin samaan aikaan. Olisiko osoitus siitä, että asia koetaan (vihdoin?) tärkeäksi myös muuallakin kuin akateemisen norsunluutornin sisällä?


  2. Ihan hauskat sivut. En vaan näe mitään järkeä tällaisissa ”blogeissa”, kun ei silleen kauheesti kiinnosta nää jutut. Pelityksestä ja muusta. Ja ulkoasua vois piristää mustalla ja oranssilla (niinku kotonasikin). Eipä tässä muuta.


  3. Kiitos vinkistä, AV. Eipä ole tullut Mikrobittiä usein luettua. Kiva tietää, että siellä voidaan julkaista tuollainenkin kirjoitus. Ja toki tämä naisasia-asia on puhuttanut, peliteollisuuttakin jo 80-luvun alussa, mutta kun tuntuu, ettei mikään silti muutu… Eikä akateemisessakaan maailmassa pelit ja sukupuoli ole edelleenkään mikään supersuosittu tutkimus- tai keskusteluaihe.
    Olipa muuten loistava tuo uudissanasi; täytyisiköhän tänne lisätä kategoriaksi ”naisasia-asiat” ja tasapainon vuoksi myös ”miesasia-asiat”?


  4. Wau! Vilkaisin vain nopeaan näitä juttuja, M haluaa pelata teletappeja….
    Palataan pian!


  5. ja jos haluaa poliittisesti tiedostavaa, italialaisten nettiaktivistien sukupuolipolitiikkaparodiaa, ks. http://www.molleindustria.it/

    poliittisia nettipelejä siis. post-fordistista fornikaatiota.


  6. Kiits Jussiseni. Kokeilin joskus kauan sitten noita Mollen pelejä, ja kipeän hauskojahan ne olivat. Queerittelu tosin oli liian helppoa ja orgasmin simulointi taas liian vaikeaa… /Toivottavasti tämä ei kerro minusta mitään liian paljastavaa :o


  7. Yksi tutustumisreitti nykypäivän naissupersankareihin on Babsi Lippe, joka ylläpitää pinkpower-webbisaittiaan Crazy Wonderland http://lippe.at ja kirjoittaa väitöskirjaa pelien naiskuvasta (näin mutkat suoraksi sanottuna).



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: