h1

Wetwaresta märkään masiinaan

tiistai, 30. Touko, 2006

“The whole biocybernetic software of [the] mind”, määritteli wetware-termin vuoden 1988 romaanissaan tietokirjailija ja matemaatikko Rudy Rucker.

2000-luvulle johtanut scifi kuvitteli elämän ja tietoisuuden mekanistisiksi ja siten simuloitavissa oleviksi prosesseiksi. Wetwarella viitattiin ihmisaivoihin ja hermojärjestelmään, kun ne asetettiin samaan jatkumoon tietoteknisen raudan ja softan kanssa.

Elävän olennon ja koneen välistä raja-aitaa yritettiin vääntää uudelle mutkalle simulaation keinoin kuitenkin jo 1700-luvun alussa. Ranskalaiset kirurgit halusivat rakentaa eläviä koneita, joiden mekaniikka perustuisi ihmiskehojen tapaan erilaisten nesteiden kiertoon. Näitä olivat veren ja liman kaltaisten konkreettisten ruumiinnesteiden lisäksi abstraktimman tason ”fluidit” – välittäjäaineet, joiden virtaus hermoverkossa sai koneen käyntiin.

Sen lisäksi, että ihmisten ja muiden orgaanisten olentojen perustoiminnot ymmärrettiin mekanistisesti, myös koneita alettiin ajatella potentiaalisesti pehmeinä, lämpiminä, joustavina ja nesteiden voimalla toimivina systeemeinä. Tässä ajattelussa piilee fysiologisen simulaation ydin.

1800-luvulla simulaatio menetti kuitenkin hohtonsa; sen sijasta keskityttiin analogioihin. Analogiassahan ideana on kahden eri elementin erillisyyden säilyttäminen (ajatellaanpa vaikka Mary Shelleyn opettavaista tarinaa Frankensteinin hirviöstä vuodelta 1818).

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan.

Jotkut lukijoista saattavat tietääkin, miten jännittävällä tavalla pääsin testaamaan upouuden tietokoneeni rajoja tämän vuoden maaliskuun lopussa. Eräänä kauniina keväisenä päivänä läiskäytin coolisti cokista läppärini näppäimistölle. Tuon virvoittavaksi tarkoitetun splashin takia pikku ystäväni vietti viitisen viikkoa tehohoidossa ja palasi sieltä muuttuneena kaverina.

Nykyiset koneet ovat kovia, kylmiä, hiljaisia, joustamattomia ja ennen kaikkea kuivia laitteita. Ne toimivat sitä paremmin, mitä vähemmän pehmeä, lämmin, äänekäs, joustava ja märkä olento on niihin kosketuksissa.

Olemmeko siirtymässä takaisin analogian aikaan?

Jessica Riskin: ”Eighteenth-Century Wetware.” Representations 83. Summer 2003. Linkki pdf-tekstiin täältä.

Advertisements

2 kommenttia

  1. Moi Taz,

    Sä tulit kaapista tietokoneen suhteen, mikä muuttui? Sun suhde koneeseesi?


  2. Joo-o, kyllä se vähän muuttui. Aluksi varsinkin olin hysteerinen kone-neste-kombojen äärellä. Pari päivää splashin jälkeen näin baarissa erään nuoren miehen, joka naputteli oletettavasti jotain tositärkeetä työjuttua oluttuoppi vasemmassa kädessä. Pakkohan mun oli mennä heittää sille läppää siitä, ettei niin kannata tehdä… ;)
    Olen joka päivä kiitollinen siitä, että jumalat antavat suosiollisuudessaan teknologiani toimia.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: