h1

Piraateista innovaattoreiksi, hups vaan

tiistai, 13. kesäkuu, 2006

FT, VTT ja innovaatiojärjestelmien tutkija Matti Luostarinen kirjoitti eilisen Hesarin mielipideosastolla nettinuorista ja innovaatioista otsikolla ”Yhteiskunnan luova ydin on verkossa” (11.6.2006).

Hänen keskeinen sanomansa on, että uusi järjestelmä – teknologia ja sen hallitsevat nuoret – vähitellen syrjäyttää vanhempien sukupolvien eli ”jälkiomaksujien” rakentaman vakiintuneen ja hierarkkisen toimintaympäristön. Internet kun verkostoituu ja yhteisöllistyy globaalisti, narsismia ja muita sentyyppisiä emotionaalisia logiikoita vältellen.

Nuorten toimintaa ohjaa Luostarisen mukaan sama logiikka kuin ihmiskehoa viruksen torjunnassa. Yksilöt ryhmittyvät torjumaan ulkoista uhkaa ja kun taistelu on ohi, ad-hoc-verkosto hajoaa. Tässä yhteydessä hän viittaa erityisesti äskettäiseen Pirate Bay -kahakkaan.

PB-logo

Toisaalta nuori verkostosukupolvi toimii myös tavalla, joka muistuttaa tietokonepelejä ja niiden strategisia toimintamalleja. Harmi vain, ettei Luostarinen enempää täsmennä tätä pelivertaustaan, sillä ajatus on kiinnostava.

Nyt tekstissä tyydytään toteamaan, että pelilliset toimintamallit ”sisältävät samaa visuaalista ja toiminnallista logiikkaa, josta Suomessa saatiin kokemusta myös uuden populaarimusiikin ja Lordin euroviisuvoiton yhteydessä etenkin sen ääntenlaskuhetkellä”. Voitto kun ratkaistiin kymmenessä minuutissa eli yhdessä hujauksessa. Mutta ei kai Luostarinen vihjaa, että vain nuoret pystyisivät tällaiseen nopeaan aktivoitumiseen?

Kirjoituksessa siis suomitaan byrokraattisia ja instituutiot hyväksyneitä vanhempia sukupolvia. Jos ei muutokseen lähdetä mukaan, jäädään pian yhteiskunnan ulkopuolelle, Luostarinen huolehtii. Lainsäädäntö, demokratia, edunvalvontakoneistot ja joukkoviestintä joutuvat kaikki ennen pitkää sopeutumaan internet-sukupolven normistoihin.

Mitäköhän kaikkea jännää tässä kohta tapahtuu? Ainakin ”media” alkaa Luostarisen mukaan tuottaa nettinuorisolle pian ”sähköistä viestintävälinettä”, jonka sisältö poikkeaa ratkaisevasti jälkiomaksujien taantumuksellisista sanomalehdistä.

Niin mistäköhän uusista välineistä tässä nyt puhutaan? Joistain blogeista taas kuitenkin.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Kirjoitukseni onn poikinut valtavan määrän aineistoa oman blogini kautta. Kiitos niistä.

    Lehdistä etenkin Helsigin Sanomat on reagoinut kiitettävästi ja viimeisimmät aiheet käsittelevät sen omaa kriisiä tai murrosta. 15-25 vuotiaista jo ylivoimainen enemmistö käyttää vain sähköisiä verkostolehtiä ja lehden myös toimitukselliseen keskiöön on rakentumassa juuri heitä palveleva toimituksellinen rakenne. Tämä koskee myös heidän työympäristöän. Ei vain lehden tai median tapaa vastata kilpailuun, jossa on menetetty lyhyellä aikaa liki 100 000 tilaajaa. Näiden tilalle olisi saatava liki 600 000 sähköisen lehden lukijaa ja se ei ole uskottavaa. Yle saa etua lupamaksuista mutta tuskin niin etteikö tähän kilpailuetuun pian puututa. Se vääristää. Sama on käynnissä koko median suuressa uusjaossa, jossa mukana ovat myös Google ym typpiset ilmaiset tiedonjakajat. Uutinen on jatkossa ilmainen. Globaalit tiedonjakajat pitävät siitä huolen. Mikään mediatalo ei pysty niille kilpailemaan.

    Blogi on kehittymässä oleva ja erittäin haastava tapa prosessoida tätä kehitystä. Uutisetkin on aina tehtävä ja yhä useammat nuoret haluavat itse olla uutistensa keskiössä. Ei vain passiivisena seuraajana katsomossa. Jälkiomaksujien televisioiden ”tosi-TV” viihde on kaikkein suorituin seurattu myös meillä periferiassa.

    Kyseessä on normaali innovaatioprosesseihin ja niiden leviämiseen liittyvä ilmiö. Sen diffuusinen vaihe on Suomessa melkoisen hidas ja jälkijättöinen. Pienet mediatalot kykenevät reagoimaan nopeimmin. Näin tapahtui myös digiaikaan siirryttäessä. Ensimmäisenä se tapahtui Suomessa Savonlinnan pienessä kaupungissa ja Itä-Savossa jo 1980-luvulla.

    Se mitä on tapahtunut jo globaalisti suurissa innovaatokekuksissa kertoo myös oman kansallisen tiemme. Siinä netti on kohtuullisen helposti ennustettavissa. Suomi on sittenkin jälkiomaksujien joukossa mediamurroksessamme.
    Aiheesta lisää http://www.mattiluostarinen.fi


  2. Onkin kiinnostavaa seurata, miten Hesarin tapainen lehti pystyy kirjoituksissaan käsittelemään murrosta, joka on — kuten sanot — sille itselleen kriisin paikka. Ja onhan lehti käynyt varsin tietoisesti rakentamaan itselleen myös uudenlaista mediapresenssiä mm. blogien kautta. HS:n verkkouudistuksia on vuosien varrella ollut hauska seurata (välillä osa sen nettisivuista on maksullisia, välillä kaikki on ilmaista, toisinaan täytyy rekisteröityä tilaajatunnuksilla jne). Tuntuisi kuitenkin siltä, että paperilehden ja verkkoversion välinen dynamiikka on vielä osittain hakusessa.

    Tosin pakko on kuitenkin myöntää, että printilläkin on paikkansa. Ero on käyttöliittymässä ja sitä kautta käyttötilanteissa. Esimerkiksi verkkolehden lukeminen aamulla puutarhassa, kirkkaassa auringonpaisteessa on tuskallista verrattuna paperisten sivujen kääntelyn helppouteen.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: