h1

Netti-tv ja hierovat mainokset

tiistai, 27. kesäkuu, 2006

Television ja tietokoneen yhdentymisestä on unelmoitu jo pitkään. Esimerkiksi kesällä 1975 YLE iski ajan hermoon esittäessään Maailmantelevisio-ajankohtaisohjelman. Siinä viestinnän vallankumouksesta innostuneet professorit visioivat, kuinka ”kaikki maailman tieto” saataisiin välitettyä satelliittien kautta kodeissa sijaitseviin etäpäätteisiin. Lisäksi tiedot ulkomaailmasta välittyisivät ihmisten tajuntaan tv-ruutujen välityksellä.

Äskettäin Matti Lintulahti kirjoitti yhdysvaltalaisen ABC-kanavan yllättyneen tv-ohjelmiensa nettijakelun suosiosta. Hän aprikoi, mahtaako perinteisellä televisiolla ja netti-tv:llä niin erilaiset roolit ihmisten mediakulutuksessa, etteivät ne itse asiassa kilpailekaan toistensa kanssa vaan pikemminkin täydentävät toisiaan.

Lapin yliopistossa vaikuttava Mauri Ylä-Kotola on aggressiivisemmalla kannalla. Hänen mukaansa netti-tv tulee korvaamaan broadcasting-television, eivätkä tilannetta ainakaan paranna digitelevisioon käytetyt satsaukset.

Erityisen lupaavana Ylä-Kotola näkee netti-tv:n tietokonepelimäisten mainosten mahdollisuudet. Niiden vaikuttavin ominaisuus, sensomotorisuus, tarkoittaa sitä, että media tulee kirjaimellisesti ihmisen iholle. ”Sensomotorinen media voi olla virtuaalisessa tilassa pelattava tietokonepeli tai päälle puettava kosketus- ja hierontaohjelmaa nettitelevisiosta välittävä datapuku”, Ylä-Kotola kirjoittaa.

Jos tämä kuulostaa sinusta typerältä, olet väärässä, sillä sensomotorisuus liittyy nimenomaan älykkäisiin tuotteisiin ja ympäristöihin. PC:n ääressä datapuvussa kiemurteleva tv:n katsoja siis vain nauttii kulutustuotteeseensa vaivalla innovoidusta digitaalisesta lisäarvosta.

Todella fiksua.

Edit: Kirjoitin tämän postaukseni sunnuntaina, kun Mediaviikossa vielä oli tuo Ylä-Kotolan vieraskynä (julkaistu 6.6.2006). Maanantaina teksti oli poissa. Kysyin asiaa zinen toimituksesta, ja sieltä vastattiin, että ”juttu ei enää ole tietokannassamme”. Koskapa olin postauksen kuitenkin kirjoittanut, laitan sen julki anyhow.

Mainokset

7 kommenttia

  1. Mitä ihmettä me tehdään tv:llä, jos saman sisällön saa tietokoneen kautta. Netti-tv tai millä nimellä kutsutaankaan: sisältö haluttuun aikaan, halutussa paikassa, halutun näköisenä ja mahdollisuus interaktiivisuuteen. Täysin ylivoimaisia ominaisuuksia ja rahat satsataan digi-tv:seen, johon saa ehkä interaktiivisia ominaisuuksia jonain päivänä, tyyliin tv-shopista voi tilata tuotteita suoraan digi-tv:n kautta. Hohhoijaa. Eikö ole täysin selvää, että jos netti mahdollistaa minkä tahansa sisällön toimittamisen kenelle tahansa niin mihin me enää tarvitaan vanhaa ”kunnon” telkkaria?
    Useammilla aisteilla vastaanotettava ja interaktiivinen sisältö on paljon herkullisempaa kuin vain tuijottaa perunana sohvan pohjalta, joten se on todella fiksua.


  2. Olen ihan samaa mieltä kanssasi digi-tv-hankkeen turmiollisuudesta. Yritän itse ajatella sitä ennen muuta poliittisena ja tiettyihin ”sähköisen median” perinteisiin kytkeytyvänä projektina, jossa ei kauheasti ajatella sitä, mikä on teknisesti tai mediankäyttäjän kannalta järkevää tai taloudellista.

    Mutta muuten kysymys tv:n ja netin välisistä kytköksistä on kyllä aika kinkkinen. Osaltaan on tietysti totta, että netti-PC mahdollistaa juuri nuo mainitsemasi jutut sata kertaa tehokkaammin kuin broadcasting-tv. Toisaalta ovatko nuo asiat se juttu miksi meillä ylipäätään on tv? Televisioon kytkeytyvät kiinteästi YLE (ja yleisradiopolitiikka), itsenäiset av-tuotantoyhtiöt, ohjelmien rahoitusjärjestelmät, mainostajat/mainosten tekijät, uutiset (jotka joskus ovat koonneet ”koko kansan” tv:n ääreen), tietyt ohjelmaformaatit… ja se, että ehkäpä me katsojina joskus vain haluamme perunana sohvalta töllöttää sen sijaan, että aktiivisesti osallistuisimme yhtään mihinkään.

    Olen ehkä kuitenkin vielä tässä vaiheessa taipuvaisempi Lintulahden kannalle siinä, että ehkä perinteinen telkkari ei vielä olekaan aivan kuolemassa.


  3. Kinkkistä tosiaan voi olla se milloin perinteinen tv kuolee, mutta ei kuolema sinänsä ole kyseenalainen. tv-katseluun menee keskimäärin aikaa enemmän kuin mihinkään muuhun vapaa-ajan toimintoon ja se on monelle tutumpi ja rakkaampi kuin vasen käsi, joten ei se hevillä häviä. Perinteisen tv:n hyvät ominaisuudet(puoli ysin uutiset, samanaikaisen katsomisen luoma yhteisöllisyys…) toteutetaan luultavasti jossain muodossa myös netti-tv:n tai vastaavan puolella, jotta tuttuus säilyisi. Mutta lopulta perinteisellä tv:llä ei ole mitään valttikorttia, jota ei saataisi modernimminkin ja mielekkäämmin toteutettua netti-tv:n puolella. Voisi ehkä verrata jollain tavalla lankapuhelimen ja kännykkään. Olihan se lankapuhelin hyvä ja rakas, mutta kännykässä on samat ominaisuudet parempina ja lisäksi monia uusia. Mikäänhän ei estä perunana töllöttämistä netti-tv:n ääressäkin, jos ei jaksa sensomotorisia vehkeitä laittaa päälle.


  4. Nähdäkseni on aika utopistista kuvitella sellaista, että broadcasting-tyyppistä televisiota ei tarvittaisi enää lainkaan. Kaikki mediakäyttö ei nimittäin ole sitä, että käyttäjä haluaa olla vastuussa kaikesta katsomastaan/kuulemastaan viimeistä piirtoa myöten. Osa median käyttäjistä varmasti arvostaa sitä, että jostain tuutista lähetetään hänelle ohjelmaa, jonka joku toinen on valinnut.
    Tämä on tietysti myös sukupolvikysymys. Ne, jotka ovat kasvaneet kiinni yleisradioon 1950- ja 60-luvuilla, pitävät sitä varmasti jonkinasteisena laadun takeena ja nauttivat siitä että joku on tehnyt kaikki valinnat omasta puolesta. Nuoremmat eivät varmasti tee näin. On myös syytä olettaa, että nuoret ovat tiedon kanssa askaroidessaan omaksuneet aktiviisuutta korostavan roolin (siis että tekee itse valinnat ja päättää mihin uskoo jne.).
    Mielestäni tästä asiasta ei kuitenkaan tarvitse puhua ”sohvaperuna”-termein, kun se ei lopulta kuitenkaan tee oikeutta millekään mediakäytölle.


  5. Niin, kai tuossa valitsemisessakin on valtavia aste-eroja, ei vain niin, että joko itse ja täysin itsenäisesti valitsee tai joku muu pureskelee valmiiksi. Ainakin siihen nettisukupolvi lienee tottunut, että mediaa käytetään ”fiiliksen mukaan”: joskus tekee mieli lösähtää sohvalle ja juoda kaljaa samalla kun tuutista tulee mitä nyt sattuukaan tulemaan, joskus taas aktiivisuusaste voi vaikka kanavoitua intensiiviseksi pelisessioksi. Ja täytyy muistaa, että tv:n katsominen on myös ajankäyttökysymys.

    On varmasti totta, että osa näistä asioita on sukupolvisidonnaisia – en kuitenkaan lähtisi yleistämään niin, että esim. nuoret tekisivät jotenkin itsenäisemmin valintoja kuin ”vanhat”. Joskus on käynyt mielessä semmoinenkin asia, että paljon tv:tä katsovat eläkeläiset saattavat itse asiassa olla erittäin taitavia ja kriittisiä tv-katsojia, kun taas monet nuoremmat ihmiset, joilla on vain vähän aikaa katsoa ”tv:tä” (vrt. jonkun tietyn ohjelman katsomiseen), saattavat ollakin ymmällään tv-ilmaisun uusien kommervenkkien suhteen. Olen itsessäni ollut havaitsevinani vähän tällaisia huolestuttavia piirteitä, kun tulee todella vähän katsottua tv:tä nykyään. Pitäisi selkeästi katsoa enemmän telkkaria ;)


  6. Perinteisen tv:n kuolemisella tarkoitin nykyisenlaisen tv:n kuolemista. Eli tv:n, jolla on seuraavia piirteitä:
    – Otetaan vastaan päätelaitteella, joka tarkoitettu ainoastaan lähetyksen vastaanottamiseen.
    – Ei merkittävää interaktiivisuutta = vastaanottaja ei voi vaikuttaa sisältöön suoraan.
    – Lähetys samaan aikaan kaikille.
    Nämä ovat ominaisia nykytv:n piirteitä, jotka ovat kaikki huonoja ominaisuuksia. Samanaikainen vastaanotto voi olla hyväkin, mutta jos sille ei ole vaihtoehtoa valittavissa niin se ei ole riittävä. Broadcasting-tyyppinen sisällönlähetys ei sinänsä häviä, vaan tulee olemaan yksi osa kansalaisen tiedonvastaanottamista esim. netti-tyyppisen tiedonhallinnan kanssa.
    Sisällön käsittelemisessä/vastaanottamisessa tulee olemaan aktiivisuusasteita varmasti laidasta laitaan, niin osallistuvaa pelityyppistä kuin passiivista vastaanottamista.
    Nyt on kuitenkin mahdollistumassa tilanne, että kuluttajan päätettävissä on sisällöntyyppi, sisällönkäsittelemisen aika ja paikka sekä sisällönkäsittelemisen aktiviisuuden aste. Nykytv on vanhanaikainen putki, josta tulee tiettyä sisältöä tietyssä formaatissa tiettyyn aikaan ja tiettyyn päätelaitteeseen. Ei me sellaista enää mihinkään tarvita, jos on teknologioiden kehityksen antamat mahdollisuudet tehdä minkälaista sisällönkäsittelemistä ja -hallintaa tahansa.


  7. Aika vastaansanomattomia argumentteja, kyllä. On varmasti niin, että tv nykymuodossaan tulee häviämään tai muuttumaan radikaalisti joksikin muuksi – miksi, senhän moni haluaisi tietää. Mietin kuitenkin mm. mainosrahotteisuuden toimimista tv:ssä ja netissä. Onkohan netti-mainonnan ”tuottavuudesta” olemassa mitään luotettavia tilastoja? Voisi kuvitella, että se ei vielä pitkään aikaan yllä tv:n tasolle.

    Tv meillä siis on elämässämme ja tulee vielä jonkun aikaa olemaankin, jo tottumukseen ja perinteisiin liittyvistä syistä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: