h1

Pelijournalismin perusteet, osa I

torstai, 29. kesäkuu, 2006

Peleistä kirjoittavat toimittajat eivät pura teksteissään pelien suunnittelullisia hienouksia, koska harvassa pelissä on yhtään minkäänlaisia suunnittelullisia hienouksia. Koska pelien henkilöhahmot ja juonenkuljetukset ovat yleensä niin pinnallisen lapsellisia, analyyttisen kritiikin kirjoittaminen on ylipäänsä mahdotonta. Pelikulttuuria ja etenkin peleistä kirjoittamista häiritsevät lisäksi typerryttävät oletukset peleistä leluteollisuuden oheistuotteina. ”In place of meaning, games have easter eggs. In place of themes, hidden extras. It is the actualisation of depth”, kirjoittaa Keith Stuart The Guardianin Games Blogissa.

Jutussa siteerataan MIT:n Henry Jenkinsiä, jonka mukaan pelikulttuuri pyörii aivan liiaksi konsumerististen lähtöoletusten ympärillä. Siksi journalistitkin jumittuvat yksi toisensa jälkeen arvottamaan uutuuspelien grafiikan tasoa, äänimaailmaa tai hahmojen liikehdintää. Toisin sanoen sitä, mitä peli on objektina, miltä se näyttää ja kuulostaa. Joidenkin mielestä peleistä kirjoitettaessa pitäisi keskittyä enemmän siihen, millainen kokemus pelin pelaaminen on, miltä pelaajasta tuntuu ja miksi tällä kaikella on laajempaakin merkitystä.

Games Blogin kommenttiraidalla Dunc jatkaa aiheesta pelit ja raha. Hänen mukaansa pelien kehitystyö on niin kallista, ettei pelifirmoilla ole varaa lähteä kovin kokeellisille linjoille tuotannoissaan. Pelejä suunnitellaan miehiselle massayleisölle, koska se on ollut tapana tähänkin asti. Alalla on jo sen verran pitkä historia, että osataan ennakoida, mikä myy varmasti. Koska voittoja on tahkottava kiihtyvää tahtia, riskialttiisiin kokeiluihin ei ole varaa. Vastoin monia odotuksia juuri peliteollisuus vaikuttaa olevan erittäin konservatiivinen liiketoiminnan ala.

Toisaalta, vaikka peleihin olisi sisäänkirjoitettu millaisia hienovaraisia sosiaalisen satirisoinnin mahdollisuuksia näyttää siltä, etteivät peliarvostelijat osaa välttämättä analysoida niiden merkityksiä teksteissään. Keith Stuartkin on varma, etteivät GTA:n kehittäjät ollenkaan tajunneet itse luovansa postmodernin nihilististä peliklassikkoa. Mihinköhän GTA:n menestys sitten perustuu? Reipashenkiseen autoiluun? Jos edes näistä aiheista päätoimisesti kirjoittavat eivät tunnista pelaamiseen liittyviä potentiaaleja, miten minkäänlaista älyllistä keskustelua aihepiiristä voi koskaan syntyä?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: