h1

Kohti paikkaa, jossa työ sujuu kuin leikki

torstai, 13. heinäkuu, 2006

Tule, vaisuudessa kyseltiin jokunen aika sitten virtuaalimaailmojen palveluammateista ja tekoelämään liittyvistä tulevaisuuden työllisyysnäkymistä.

Ihan oikeasta virtuaalisesta työnteosta (duh!) on vastikään ilmestynyt kiinnostava (tosin periamerikkaliseen tapaan ärsyttävän mahtipontisesti nimetty) kirja Play Money: Or, How I Quit My Day Job and Made Millions Trading Virtual Loot. Sen on kirjoittanut suuri sankarini, Julian Dibbell — sama mies, joka on jo yli kymmenen vuoden ajan kirjoittanut upeita juttuja digitaalisten fantasiamaailmojen peri-inhimillisistä piirteistä.

Dibbell on indianalainen, lähinnä Wirediin kirjoittava toimittaja, josta tuli kuuluisa Village Voicessa vuonna 1993 julkaistun kyberraiskaus-jutun ansiosta. Tämä pelirahaprojekti taas lähti liikkeelle vuonna 2002 Wiredissä julkaistusta artikkelista ”Unreal Estate Boom, or, The 79th Richest Nation on Earth Doesn’t Exist”. Siinä Dibbell kertoo ihmisistä, jotka ostavat ja myyvät oikeilla US-dollareilla Ultima Online -verkkopelissä (MMORPG:ssa) käytettäviä asumuksia, aseita ja mitä tahansa pelissä korkealle arvostettuja tarvikkeita.

Kunnon zurnalistin tavoin Dibbell tietenkin tutustui perusteellisesti kirjoituksessa kattamaansa aihepiiriin — jopa niin huolellisesti, että hän ei omien sanojensa mukaan enää päässyt pelimaailmasta eroon. Looginen seuraus addiktiosta oli, että Dibbell päätti rakentaa itselleen pitkäaikaisen ja vakavahenkistä omistautumista edellyttävän Ultima-peli-blog-projektin, jossa hän testaisi millaiselle ansiotasolle virtuaalisella kaupankäynnillä voisi päästä.

Dibbellin tavoitteena oli ansaita digitaalisten tuotteiden kaupalla (mm. eBay:ssä) enemmän kuin arvostettuna ammattikirjoittajana — ja hän onnistui, periaatteessa (hän tosin itse ja joku muukin valitteli epäonnistumista). Pelkästään viimeisen kuukauden aikana ennen USA:n verovirastolle 15.4.2004 annettua tuloselvitystä Dibbell kertoo netonneensa UO-kaupalla melkein 4000 dollaria.

Summat eivät tässä tarinassa ole kuitenkaan se olennaisin asia vaan se, millaisia mahdollisuuksia oikean rahan ja epätodellisten esineiden sysääminen samaan systeemiin tuo tullessaan. Jo nyt on monia ihmisiä, jotka ansaitsevat elantonsa pelaamalla. Aleks Krotoskin artikkelissa sivutaan monien muiden kiinnostavien teemojen ohella myös sitä, miten virtuaalinen työnteko suhteutuu immateriaalisen pääoman omistusoikeuksiin. Kuka voi lopulta sanoa omistavansa peleihin koodatut tuotteet, pelin kehittänyt yritys vai pelaajat, jotka ovat niin ikään uhranneet niihin aikaa, vaivaa ja rahaa?

Vaikka rahasta puhuminen kiinnostaa monia, Dibbellin mielestä kaikessa tässä on kyse yhteisöllisyyden uudenlaisista muodoista. Viime kädessä pelaajat määrittelevät pelinsä ja siinä tarvittavien osasten hinnan.

But really all we’re talking about here is an initial investment of social capital, and that can take many forms, especially in an arena as social as the MMORPG market.

[Kommentti on peräisin täältä threadista.]

Mainokset

4 kommenttia

  1. Paljon uutta tietoa alueelta, joka kiinnostaa, mutta johon on heikosti kontaktipintaa, kiitoksia.


  2. Kiitos kiitos! Tavallaan harmi, että Dibbell on nyttemmin ilmeisesti niin omistautunut toimittajan uralleen, ettei hän enää harrasta tällaisia tempauksia virtuaalimaailmoissa. Mutta minulla on aiheen tiimoilta kyllä vielä muitakin juttuideoita varastossa, eikä näistä asioista nyt kovin moni Suomessakaan kirjoittele, joten varmasti palaan aiheeseen.

    Jos leikki-peli-bisnes kiinnostaa, niin E. Castronovan kirjoituksia kannattaa erityisesti seurata. Myös tuo Terra Novan foorumi on oiva paikka.


  3. Moi,

    Oletko lukenut Dibbellin kirjan? Jos, niin mitä pidit, onko lukemisen arvoienn?
    Mietin tässä, että pitäisikö lukea vai ei… On niin paljon hyviä kirjoja maailmassa, että päätökset siitä mitä lukee, ovat tärkeitä.


  4. En ole itse lukenut ko. kirjaa, mutta olen kuullut siitä luotettavista lähteistä hyviä arvioita. Uskoni miehen kykyihin on lisäksi horjumaton — lähes kaikki hänen kirjoituksensa ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

    Suuri osa Play Moneyn materiaalista on julkaistu verkossa, joten en tiedä, onko kirja fyysisenä kappaleena kuitenkaan hankkimisen väärti. Sen Amazon-hinta tosin kieppuu jossain vähän yli kymmenessä dollarissa, joten eipä siinä paljon menettäisi jos sen tilaisi.

    Tässä yhteydessä on muuten pakko vielä mainita, että ystäväni Soppa tapasi Dibbellin ilmielävänä äskettäin Malmössä. Tietämättä lainkaan omasta sokeasta ihailustani miestä kohtaan S. hehkutti itselleen varsin epätyypilliseen tapaan Julianin huikeita ansioita. Siinä aikamme jaariteltuamme S. huokasi: ”… ja kun se on vielä niin komeakin!”

    Todetkaa itse!



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: