h1

Elämyksen lähteellä

sunnuntai, 23. heinäkuu, 2006

Scifi-romanssi The Fountainin lähtökohdat eivät kuulosta kovin hyviltä.

Hollywood-elokuvan pääosaan kaavailtiin ensin Brad Pittiä, mutta mies meni ja valitsi osallistumisen Troija-produktioon. Kun Brad lähti, budjettia jouduttiin ratkaisevasti pienentämään ja pääosiin valittiin pienempiä tähtiä kuten Hugh Jackman ja Rachel Weisz.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Darren Aronofsky piti kuitenkin visioistaan kiinni. Niinpä hänen kolmas (vasta!) elokuvansa vaikuttaakin nyt valmiina lehtitietojen perusteella aika uskomattomalta saavutukselta.

Se on ensinnäkin scifi-elokuville varsin epätyypilliseen tapaan standardipituinen (96 min) ja toden totta maltillisella budjetilla kokoon kursittu. Tämän lisäksi elokuvassa on tuhannen vuoden aikajänteelle asettuva ja kolmen erillisen tarinan kautta avautuva juoni, joka käsittelee — ei enempää eikä vähempää kuin — elämän, kuoleman ja maailmankaikkauden olemassaolon kaltaisia kysymyksiä.

Devin Faraci on kirjoittanut mielenkiintoisen arvostelun elokuvasta. Vaikka Chud.com-sivusto on järkyttävä, suosittelen silti tekstin lukemista. Arvio on hämmentävän positiivinen. Ylisanojen käyttöä tosin ainakin hieman tasapainottaa se, että kirjoittaja itse tiedostaa olevansa täysin elokuvan lumoissa.

Jos kyyninen kriitikko kertoo elokuvan loppuessa eksistentiaalisen ahdistuksen poistuneen ja meditatiivisen rauhan vallanneen levottoman sielun, on jokseenkin vaikea kuvitella, että elokuva olisi täysin epäonnistunut.

The Fountain nähdään ensimmäisen kerran festareilla syyskuussa.

Täältä löytyy siistejä näytönsäästäjiä.

Advertisements

6 kommenttia

  1. Kiitos, ihan mielelläni olen suuntaamassa Turkuun leikkimään mukaviksua yleistietäjää ja riitelemään triviaaleista asioista akateemisen kaavan mukaan sen sijaan, että saisi jotain oikeaa aikaan.

    Ja muikea blogi.


  2. Kiitoksia, designed. Noiden mainitsemiesi mukaviksuuden ja oikeiden töiden välttelyn lisäksi akateemisissa ympyröissä harrastetaan myös nippelitiedon obsessiivista keräämistä, päällepäsmäröintiä ja kännihuuruista maailmanparannusta. Ja olethan hahmottanut nyt sen, että kun kerran lähdet tälle tielle, siltä ei sitten ole enää paluuta?


  3. Likaista hommaahan tuo kaikki on, mutta jonkun on sekin tehtävä. Parrasvaloihin tähdätään ja ollaan tyytyväisiä, jos saa raavittua sen verran rahaa kasaan ettei ihan joka viikko tarvitse olla sossun luukulla, tästähän kun ei valmistu mihinkään hyödylliseen.

    Harrastuksena voi sitten kiertää tekemässä oikeita töitä, joista saa oikeaa palkkaa.


  4. Sinun tapaasi minäkin nuorena visioin. Mutta katso mikä minustakin tuli. Harrastan nykyään lähes pelkästään sellaisten töiden tekemistä, josta ei saa palkkaa eikä varsinkaan oikeaa palkkaa. Työ ja harraste-elämä kietoutuvat peruuttamattomasti yhteen, rahaa ei koskaan ole ja elämä on pilalla. Mutta sinulle käy varmaan paremmin :)


  5. Näkis vaan, mulla on paha tapa tehdä kaikki asiat kuten ei kannattaisi vain todistaakseni, ettei se oikeasti kannata. :D

    Mutta ehkä haaveeni toteutuu, työ ja harraste ovat samaa silti ja pääsen Jeremy Clarksoniksi Jeremy Clarksonin paikalle ja elämä asettuu muutenkin paikoilleen. Sen näkee sitten. :)

    Kunhan itse olisi tyytyväinen ja aiheuttaisi ympärilleen piristystä elämään.


  6. Niinpä. Siinä nuo hyvän elämän osatekijät tulivat rennosti lueteltua tuosta vaan.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: