h1

Carne tremula

sunnuntai, 6. elokuu, 2006

Tämä ei ole ollenkaan pelkästään vegepropagandaa, vaan hätähuuto sen puolesta, että tuotantoeläimiä kohdeltaisiin edes vähän myös elävinä olentoina eikä pelkästään mistään mitään tajuamattomina möykkyinä, lähes esineinä.

Kai se lihansyöjääkin voi vähän kiinnostaa, ovatko stressihormonit ennen teurastusta kiristäneet eläimen lihakset kippuraan vai maistuuko mureassa pihvissä edes vähän myös ulkoilma ja auringonvalo?

En tiedä sitten, onko luomutuotannon lisääminen tähän mikään ratkaisu, tai onko järkeä yrittää kasvattaa ihmisiä pienestä pitäen kasvissyöjiksi. Ainakin sitä itse toivon, että suomalaisetkin joskus edes ajattelisivat vaihtoehtoja lihalle ja sen nykyisille tuotannon tavoille. Ruokavalion monipuolistaminen voisi olla hyvä juttu, monestakin syystä.

Vaikuttaa siltä, että monet syövät lihaa tavan vuoksi ja siksi, että lihalle on yksinkertaisesti vieläkin niin vähän simppeleitä, edullisia ja maistuvia vaihtoehtoja.

The Meatrix osa yksi
 on myös ihan suositeltavaa katsottavaa, jos se ei ole vielä tuttu.

Advertisements

18 kommenttia

  1. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen tuore toiminnanjohtaja totesi Hesarin haastattelussa 21.7. ostavansa tehotuotettua broileria kun siitä saa kuitenkin niin hyvää ruokaa. Joo…että niin esimerkkiä. Haluan takaisin lihakaupat ja lähilihan. Unohtakaa oranssi marinaadi ja kelmeät kananrinnat. Suomalaiset eivät osaa enää tehdä mureaa pihviä, ainakin jos päättelee einespakettivuorista massamarkettien kauppakärryissä, jota tämä tuulipukukansa työntää. Puhumattakaan kotimaisen kalan käsittelystä tai muusta murkinasta kuin nuudelipusseista ja pastaruuista.


  2. Olet niin oikeassa. Sen lisäksi että puhutaan määristä, pitäisi todellakin puhua myös laadusta. Olikos juuri tänäänkin Hesarin mielipideosastolla yksi kirjoitus, jossa oltiin tyrmistyneitä siitä, ettei tavallisissa kaupoissa ole enää lihatiskejä. Ovatko ihmiset niin ehdollistuneita hinnan miettimiseen, että he haluavat ostaa halpaa kelmulihaa ja lihatiskillä asioiminenkin tuntuu… niin, miltä? Pröystäilyltä? Ihan niinkuin Suomi joissain asioissa eläisikin vielä pula-aikaa. Näin äkkiseltään tuntuisi siltä, että jos ostelisin lihatuotteita, niin asioisin mielelläni tiskillä jonka toisella puolella on vinkkejä ja suosituksia antava asiantuntija. Ja saisin juuri sen määrän juuri sitä, mitä hakisinkin.


  3. Niinpä.
    Itsestäni tuntuu siltä, että tuo lehmänmaitotuotteiden kyseenalaistamaton käyttö on tärkeä osa kansallisuuden toteuttamista. Jos ei syö ja syötä läheisilleen maitotuotteita kaikissa muodoissaan, on jotenkin huono suomalainen. Meijeritalous on ujuttanut itsensä huomattavaan määrään mielikuvia, joissa yhdistyy suomalaisuus ja tervehenkisyys. Esimerkiksi Valio sponsoroi näkyvästi kansallista huippu-urheilua jäätanssista autoiluun.

    Kysymys on kiinnostava jo siksi, että suomalaiset sairastuvat diabetekseen huomattavan usein. Eläinrasvojen liiallisella käytöllä on huomattava merkitys taudin kehittymisessä. Herää kysymys, miten kuluttajien tottumuksiin voidaan tässä suhteessa vaikuttaa, jos uskomukset maidon tärkeydestä rakentuvat ideologisesti ja ovat kiinteässä yhteydessä kansalliseen identiteettiin…?


  4. Tuo meijeriteollisuuden intressi muuten liittyy ihan yllättävillä tavoilla tähän kuvioon. Tulee niin elävästi mieleen kouluruokailu, johon kuului olennaisena osana (ja kuulemma vieläkin kuuluu; tätini työnä on organisoida kouluissa ruokatarvikkeiden hankintaa, ja mulle oli yllätys miten isoa ja raakaa bisnestä sekin on!) tietynmerkkisen maitotuotteiden ja rasvojen suosinta. Vesi ei ollut edes vaihtoehto. Ja kaikki ne puheet raukoista aasialaisista, jotka ei kestä kansana laktoosia yhtä hyvin kuin suomalaiset… Maidon pakkojuottamisellakin on rajansa. Kuka oikeasti voi sanoa nauttivansa esim. rasvattoman maidon mausta? Kluttua se on, sanon minä.

    Joo, ja vaikken mitään mistään tiedäkään, niin tuntuu vähän siltä ettei lypsykarjan pitäminen ole sen ”eettisempää” kuin lihakarjankaan. Ehkä se on vieläkin pahempaa. Siellähän ne tunteikkaat lehmät elää maitotankkereiksi kahlittuina ja kyyhöttää kytkettyinä vuosikausia, vasikat erotetaan niistä välittömästi, ja ainoa kosketus mitä ne tuntee on lypsyrobotin jääkylmä ja kova koura… ohhoh, menipäs nyt runolliseksi, mutta niin, silleen. Varsinkin kun käyttää maitoa vain kahvissa, niin voi hyvin ostaa aina luomumaitoa :)


  5. Ah, ruoka. Miten tässä on päässyt käymään niin, että paljon puhetta nostattanut aihe näkyy näin vähän käytännössä? Tätä nykyä ravintomme terveellisyydestä, tuotannosta ja logistiikkaketjusta keskustellaan ja vaahdotaan enemmän kuin koskaan, mutta tulokset ovat vähäisiä. Markettien ”lihatiskeistä” löytyy ainoastaan harmaata, mautonta broilerikalkkunamössöä ja aromivahventeelle maistuvaa migreenikasleria.

    Tottahan toki, entistä useampi flirttailee ajatuksella luomuruuasta ja lähiruuasta, moni nuori jopa kokeilee muutaman vuoden kasvissyöjänä, mutta kaikki palaavat jossain vaiheessa ruotuun. Ostavat valmiita eineksiä marketista ja lihoavat, sairastuvat ja kuolevat hivutustautien runtelemina. Kaunista.

    Meissä kaikissa on vikaa. Juuri me suuret massat olemme aiheuttaneet sen, ettei kaupoissa juuri koe suurta gastronomista hekumaa. Me emme vaadi tai vaikka vaatisimmekin, niin me olemme myös täysin valmiita tinkimään vaatimuksistamme heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdattuamme. Ai, täällä ei olekaan kuin marinoitua lihaa, perhana, no, täytyy ottaa sitä…

    Ruuan suhteen Signor Berlusconi oli ikävä kyllä oikeassa, vaikka ravintoloiden suhteen maassamme on menty ilahduttavasti eteenpäin. Arkinen käytäntö, ne merkittävät hetket, jolloin päivittäisen ruokamme ostamme, on kuitenkin ihan jotain muuta. Vierailu missä tahansa maamme marketissa kertoo ikävää kieltä ruokaan epäkunnioittavasti suhtautuvasta kansasta ja vilkaisu kansalaisten habitukseen varmistaa tämän: sairaita me olemme.

    Ajatelkaa tätä: Jos henkilö laittaa kotonaan edes viikonloppuisin ruokaa, johon hän ei käytä eineksiä tai puolivalmisteita, hän kertoo ”harrastavansa kokkailua”. Mitä pirua? Mitä harrastamista se on? Ei hyvää ruokaa harrasteta. Hyvä ruoka kuuluu käytöstapoihin (ainakin jossain päin maailmaa).

    Kävin autolomalla Italiassa tänä kesänä ja vierailin melko ahkerasti teiden varsilla olevissa megamarketeissa ja olin kateellinen. Lihatiskeillä oli kokonaisia ruhoja, kaikkia ruhonosia oli saatavilla ja kaikki kävi kaupaksi, ml. mahalaukut, joista saa valmistettua aivan jumalaisen hyvää trippaa. Koko ajan oli sellainen olo, että Keskon ja SOK:n johtoryhmä pitäisi viedä Italiaan ja osoittaa heille korvasta kiinni pitäen miltä ruokakaupassa näyttää ja tuoksuu. Yrtit, vihannekset, hedelmät, marjat, sienet – jukulauta, siellä oli kaikkea, ja vieläpä paikallista ja ennen kaikkea tuoretta. Ei eineksiä, ei tyhjiöpakattua marinadihelvettiä tai muovipussissa kuristettuja salaatteja.

    Ruokaan liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Tuotantoeläimien kärsimykset ovat ilman muuta niistä merkittävimpiä. En kuitenkaan julistaisi liha- tai maitotuotteita pannaan, sillä en sinällään näe eläimen käyttämistä ruuaksi sen enempää pahana kuin vaikkapa sienien käyttämistä. Minä rohkenen silti peräänkuuluttaa inhimillisyyttä lihan tuotantoon. Minä toivon, että entistä useampi ymmärtäisi ottavansa palan elämää, ostaessaan lihaa. Tämän ymmärtää jokainen ajatteleva ihminen, joka on joskus metsästänyt tai kalastanut. Hengen riistäminen omaksi ruuaksi ei koskaan tunnu mukavalta, vaikka kuinka ajattelisi eläimen saaneen elää omaa elämäänsä, kunnes kohtasi minut. Siksi suhtauden kunnioituksella eläimiin, enkä halua tarpeettomasti heitä satuttaa. Luulen, että muinaisina aikoina suomalaiset kunnioittivat saaliseläimiään juuri tästä syystä. Karhua lepytettiin useita päiviä tapon jälkeen, koska pyytäjillä oli huono omatunto. Siksi karhuja ei turhan tähden tapettu ja kaikki käytettiin. Sen sijaan nykyää suuri osa vaikkapa lehmän ruhosta menee tärviölle.

    Tämä tunne, oman vastuun tunnistaminen, on avain viisauteen. Kun sen ymmärrämme, saatamme paremmin kehittyä kuluttajina ja mitä useampi meistä niin tekee, sen suurempi mahdollisuus meillä on saada sellaisia ruokakauppoja, joissa viihdymme.

    Mutta että lähiruokaa, korttelileipomoita jne.? Ei tule kuuloonkaan, siitä pitää huolen lainsäätäjä (katsokaa vaan, muutama vuosi ja teurastuksia saa tehdä vain ja ainoastaan jossain kellopeliappelsiinimaisessa nightmaremegaslaughterhousessa, joka sijaitsee Lahdessa) ja näköalattomat tukkukauppiaat (ihmiset haluavat ruokaa halvalla ja pitävät natriumglutamaatin karvaasta mausta).

    Onneksi tomaatit ja magoldi kypsyvät parhaillaan puutarhassa ja minä toivon että edes ne maistuisivat yhtä ihanilta kuin Italiassa.


  6. Italian ruokaruhtinas-sanamaalailusi voisivat olla omasta suustani. Ellei suuni olisi täynnä kotipuutarhan aarteita. Totean vain, koska jos tarkemmin kuvailen mitä itse koin Sisilian lomalla kesäkuussa, turhaudun tuskasta (viikunoita, aprikooseja, persikoita kymmeniä lajeja, kirsikoita – kaikki EURON kilo! Poimintatuoreina aamukasteisina torilla. Tonnikalaa kalastajilta, rosmariinia, mantelileivonnaisia ja kotiviiniä. Kuvailin kuitenkin! STOP siis näille muistoille.) Koti-Suomen vastaus – käynti hotellissa kesälomalla. Mitä löytyy aamiaisaikaan pöydästä: säilykehedelmäsalaattia ja corn flakesia. Missä ovat tuoreet marjat, viipaloidut mansikat ja ihanat jugurttijuomat. Säilykepersikka boikottiin parhaaseen marja-aikaan (apua, lukeeko tätä muuan Anttonen, joka kuorruuttaa sillä kakkunsa) Entä paikalliset hillot ja tuoremehut, pienten tuottajien leivät. Samaa pakastepatonkia ja sämpylää ja massamansikkahilloa.

    Apua, tähän leipä-asiaan en halunnut edes mennä. Onko taistelu rapeakuorisia, ei muoviinpakattuja leipiä vastaan jo menetetty?

    Helsingin italialaiset pyhiinvaeltavat Sörnäisten lihakauppaan, josta saa lähes mitä vain. Voi kun joku listaisi nettiin parhaat ruokaostospaikat, sinne voisi ilmiantaa omat löydöt ympäri Suomea ja myös omat hirvitykset. Nyt painun takaisin vattumetsään.


  7. Aamen, kaalilaatikko. Jo yksin leipä ansaitsisi oman saittinsa ja aprikooseista, melooneista tai oliiveista emme edes aloita (fenkoli, pakko mainita). Tunsiko kukaan muu itsensä petetyksi, kun muutama vuosi sitten kaupat lanseerasivat ns. ”tuoreen leivän”, eli alkoivat kypsennellä esipaistettuja tekeleitä omissa ”leivinuuneissaan”? Hiivalle maistuvia ja kosteita pannukakkuja. Tuoretta leipää, pyh ja pah.

    Hyviäkin leipiä Suomessa toki on. Ruisleivän ystäville suosittelen Huuhanahosta (Mikkelin lähellä) kotoisin olevaa Siiskosen Leipomon ruisleipää(olikos se Ruisryhti nimeltään). Yli satavuotiseen juureen leivottu mestariteos on täysin ylittämätön. Todella rapea ja paksu kuori, sisällä hapan ja kuohkea sisus. Makuelämys jo pelkällään! Tätä vinkkiä ei kannata unohtaa, jos liikkuu Länsi-Savossa.


  8. Fenkoli on niin hyvää. Ja takaisin metsään.
    Myös Tuffen herkut, Helsingin Hakaniemen kauppahallissa, juureen leivottua vaaleaa leipää.


  9. Voih, leipä! Oliko sekin nyt pakko sitten nostaa esiin :) Jooh, suhtaudun myös aika intohimoisesti tuoreeseen leipään (liekö Ranskan-asumisen tuliaisia — vaikka en olekaan vaalean vehnäleivän ystävä, minusta oli silti upeaa hakea vähintään kerran päivässä lempileipomostani ihan oikeasti vastapaistettua leipää), ja vihaan VIHAAN noita massamarkettien ”täällä tänään paistettu” -kumiläpsyköitä. Suomessa, vahvan leipäkulttuurin maassa, jossa on hienot perinteet tehdä vaikka minkälaisia leipiä, on suorastaan kansallinen velvollisuus yrittää suosia pieniä, paikallisia, perinteisiä leipomoita! (Tai kokeilla vaikka itse leivän tekemistä.)

    Mitenköhän ne siellä Italiassa saavat ”ruokahuollon” toimimaan niin hyvin? (Ehkä mm. siksi, että siellä asiaa ei ajatella ”ruokahuoltona” kuten meillä vaan suunnilleen maailman tärkeimpänä asiana!) Eikös Suomessakin ole kalastajia? Marjoja, sieniä kerätään, kaikenlaisia kasveja ja yrttejä kasvatetaan puutarhoilla — ja silti ostamme kaupasta merten yli rahdattua säilykepurkkitavaraa, joka on umpioitu vähintään kolmen vuoden säilytysajan takaamiseksi. Ydinsotako meitä uhkaa, kun täytämme kuivatavarakaappia purkkitonnikalalla ja säilykepersikoilla emmekä hamstraile tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja nyt kun niiden aika on?


  10. leivästä: mikkeliläinen marskin ruislimppu se on leipien leipä,


  11. On pakko myöntää, että jos ruisleivästä tykkää, niin Suomi on silloin paras paikka asua. Kunnon ruikselle eivät vehnäleivät mahda mitään. Paitsi että joskus on aivan pakko herkutella rapsahtavan rapeakuorisella kauraleivällä ja jyväisellä maalaissekaleivällä… nam nam. Sitä paitsi Suomessa osataan tehdä myös maailman parasta pullaa. Kunnon vahva kahvi ja unelmanpehmeä pulla, siinä yhdistelmässä on aineksia vastaukseksi kysymykseen elämän tarkoituksesta.


  12. Miksi se megaslaughterhouse olisi Lahdessa?

    Tämän enempää en taidakaan ottaa tähän kantaa koska juntiksi leimautumisen vaara on kovin suuri.


  13. Höh, kysytkin vielä…;)
    Lahti = Suomen Chicago
    Chicago = Yhdysvaltojen teurastuspääkaupunki
    Suomi = Euroopan Amerikka (elintarvikewise)
    Yhdysvaltojen pääkaupunki = Washington
    Denzel Washington = movie enterprise
    U.S.S Enterprise = Kapteeni Kirk
    ja suurin paljastus seuraa tästä:
    Kapteeni James Tiberius Kirk = William Shatner
    Suomen William Shatner = Mato Valtonen
    …ja Matohan on Lahdesta. M.O.T Everything is connected, and everything’s politics, man. I’m freaking out, like uh. Gotta have my munchies.


  14. No Suomen Chicagon mä oisin tiennytkin täällä asuvana, mutta muu todistusketju tuosta oli vähän vielä pohtimatta.

    En kyllä ihan tuota Denzel Washinton=movie enterprise kohtaa allekirjoita, sehän on näyttelijä jne, ei sentään ihan enterprise. Mutta hyvin vedetty.


  15. Mahtavaa, että keskustelussa päädyttiin lihakarjan kasvatuksesta Kapteeni Kirkin lahtelaiseen vastineeseen! Tästä voisi taas alkaa vetää vaikka minkälaisia esoteerisia päättelyketjuja, mutta ehkäpä jätän ne tuonnemmaksi.

    Olen muuten kaksi kertaa elämässäni käynyt Lahdessa, ja molemmilla kerroilla odotin ennakkoasenteeni perusteella koko ajan vain jotain ikävää tapahtuvaksi ;)


  16. Mitäh? Wenzel = enterprise yhteys on tietenkin haettavissa niin, että miekkonen pyörittelee itsekseen isompaa liikevaihtoa kuin koko Suomen elokuvateollisuus yhteensä, vaikka mukaan laskisi myös ”Luovan talouden malliesimerkin” Villilän Elokuvakeskuksen:)

    Leikki leikkinä, mutta sinä päivänä minä ryhdyn pohtimaan vakavasti ontologisia teorioita, kun luen Kauppaläpyskästä, että ent. WapIT toimari, televisiosta tuttu filantrooppi Mato Valtonen on nimetty Suomen ainoan teurastamokeskittymän toimitusjohtajaksi Lahteen.

    Anteeksi, tosin näin saatiin keskusteluun ympättyä teennäisesti jo vähän aikaa unohduksissa ollut luova talous.


  17. Lihasta Madon kautta luovaan talouteen? Luova talous = p*aa…


  18. Tanja, no s**t;)



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: