h1

Kirjameemi

keskiviikko, 9. elokuu, 2006

Sain Melkein Blogilta elämäni ensimmäisen blogihaasteen (kiitos siitä). Siihenhän pitää viipymättä vastata.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

On varsin lohdullista, että kysymyksessä on muoto ”elämääsi” eikä ”elämäsi”, sillä itse dramaattisena ihmisenä tapaan miettiä ensisijaisesti aivan totaalisen kohtalokkaita ja käänteentekeviä muutoksia elämässäni. No jos nyt otetaan tämä kysymys kevyenpuoleisesti, niin vastaan, että tuntemattoman tekijän ”päiväkirja” Ruohoa lunta sai aikanaan 14-vuotiaan tytön niin tuskaiseksi, että muistan tarinan yksityiskohtia vieläkin erinomaisesti.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Aika monia Leena Krohnin kirjoja, muun muassa. Esimerkiksi Tainaronin.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Maailman laajin hypertekstikokoelmateos, jossa riittäisi reittejä seurattavaksi vuosiksi eteenpäin.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Viimeksi ehkä Elizabeth Kostova: The Historian. Tajusin sitä lukiessani, että vaikka kirja sinänsä oli kehnohko, huomasin silti nauttivani vampyyritarinoista, taas kerran. Kunhan ne eivät ole liian pelottavia, mitä ne eivät tässä kirjassa todellakaan olleet (tahaton huumori kun tuppaa tappamaan pelon tunteet tehokkaasti).

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:

Koska kysymys on häpeämättömän sentimentaalinen, niin vastauskin on. Luin varhaisteininä luultavasti joskus 50-luvulla suomennetun romaanin Pikku äiti (en muista kirjoittajaa), jossa tyttö ja poika jäävät yllättäen köyhiksi orvoiksi. Sisko uhrautuu joka luvussa eri tavoin kunnon ”pikkuäidin” tavoin hemmotellun pikkuveljensä takia ja meinaa itse kuolla nälkään ja kylmään. Lopussa veli tajuaa, miten täydellisen hyvä ja kaunis marttyyrisisko hänellä on, ja katuu sanomattoman paljon itsekkäitä vaatimuksiaan. Luultavasti itkin kirjaa lukiessani lähinnä itsesäälistä (olinhan itsekin isosisko, joka joutui aina kärsimään nuorempien sisarusten takia).

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Olen jo vuosikausia odottanut, että Robert Pirsigin kirjasta Zen ja moottoripyörän kunnossapito tehtäisin laatuelokuva, pääosassa tietenkin Keanu Reeves. Mutta se ei nyt varsinaisesti kuulu tähän. Kirja, jonka toivoisin tulleen kirjoitetuksi: Täydellinen kyberpunk-antologia varustettuna oivaltavilla selitysosilla.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

Koska Hitler tuli jo valittua, sanon että Dan Brown: The Da Vinci Code.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Maarit Verronen: Viimeinen lapsitähti.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Tähän on mahdotonta valita vain yhtä niiden noin viidenkymmenen hyvässä uskossa ja toivossa hankkimani kirjan joukosta, joita ei ole vielä tullut luettua.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:

Tästä meinasi tulla stressi. Suurin osa tuntemistani aktiivibloggaajista on jo haastettu. No, en tiedä, innostuvatko nämä tästä, mutta haastanpa kuitenkin: Soppa, ihailemani historioitsija Anu, Kuution Janne, Feldonin pojat sekä Katson ulos ikkunasta.

Mainokset

14 kommenttia

  1. Kiitos kovasti kutsumasta *tack och pock*. Haastemeemille jatkoa os.
    http://users.utu.fi/anulah/historica/tanaan.htm#7


  2. Oikein mukavaa, Anu, että vastasit haasteeseeni! :)

    Kyllä, Kostovan kirjan koko juoni rakentuu kenenkäs muun kuin vanhan kehnon kreivi Draculan ympärille. Todella oivaltavaa… eikun ei. Muutenkin kirja on eritoten juonensa puolesta pettymys, mutta olen silti sitä mieltä, että se kannattaa lukea. Erityisesti sen perverssi käsitys historiasta ja sen tutkimisen perusteista täytyy tässä yhteydessä mainita! Odotahan vain yllätyksiä…

    Mutta mitä ihmettä! Minäkin luin nuorena tyttönä kaikki Tiina-kirjat, mutta en ole kokenut niistä olevan harmia elämälleni. Mikäs niissä oli vikana? Olin suuri Anni Polvan ihailija kun pääsin tapaamaan häntä 12-vuotiaana. Ja eikös ainakin Juha ollut mukavan rehti toveri Tiinalle… Korkeintaan minua ärsytti äidin pieni rooli Tiinan elämässä, kun aina vaan hehkutettiin sitä isää.


  3. Joku kirjameemiketjuun tosaalla reagoinut taisi todeta, ettei kirjoja itsessään voida syyttää mistään. Sikäli ehkä Tiina-kirjojenkin hylkiminen voi olla turhaa, jos itseltäni on nuoruudessa puuttunut paljon puhuttua medialukutaitoa. :-D

    Nyttemmin kuitenkin kirpaisee kirjojen maailmankuva, johon lapsena eläydyin. Miksi Tiina oli yleensä ainoa hyvä tyttö, joka aina lunasti paikkansa tappelemalla ja ns. rehellisyydellä (jota laajat kansanjoukot muka arvostivat) ja pelastamalla vähäosaisia? Miksi muiden tyttöjen käytös oli nynnyä ja hiukan salakavalaa? Eikö Isalle ja Hildalle ja Leilalle ja Ninalle ja Kaisalle olisi voinut liietä vähän enemmän ymmärrystä? Ja Elvikin (jos se oli Elvi) kuoli heti keuhkokuumeeseen, kun koulukiusaajien pelossa ei uskaltanut laittaa noloja saappaita jalkaan vaan tuli kävelykengissä kouluun. (Kiintoisa teema mutta tarinan kehys himmeä.)

    Tiinalle rehellisyys näytti tarkoittavan pakkoa möläyttää kaikki epämiellyttävätkin totuudet, paitsi silloin jos pitäisi kertoa, kuka on syyllistynyt rötöksiin. Olisihan kantelemista, jos ei ottaisi syytä omille niskoilleen, vaan tunnustaisi että naapurin lapset söivät maksamakkaran kaapista. Ja mikä pakko Tiinan oli mennä huoneennurkkaan väsäämään pitsiä heti, jos vähän kihahti jollekulle. Juhakin pomotti yhtä mittaa: Tiina ei saa tykätä vaatteista, ei saa tykätä tästä tai tuosta pojasta, eikä saa olla romanttinen paitsi sitten, kun Juha viimeisessä kirjassa päättääkin rakastua.

    Ylläoleva on tietysti kirjoitettu hiukan dramaattiseen medialukutyyliin. Olin lapsena tosi innostunut kirjoista ja varmasti olisi ollut mahtavaa tavata A.P. Mutta näin vanhoilla päivilläni symppaan kovasti erästä toimittajaa, joka koetti lapsena noudattaa rehtien partiopoikakirjojen moraalia. Hän kertoi toivoneensa joululahjaksi pelkkää mustekynää, koska kirjojen mukaan tällainen vaatimattomuus palkittiin suurilla lahjoilla. Pettymys oli suuri, kun lahjaksi tulikin silkka mustekynä.

    10-vuotiasta minää varten olisi varmaan pitänyt painaa kirjoihin disclaimer, jonka mukaan kirjan moraalimaailmaan eläytyminen voi a) loukata ystävättäriä b) johtaa epärealistisiin käsityksiin pojista c) muuten vaan turhaan rajoittaa omaa elämää ja aiheuttaa hankaluuksia toisillekin.


  4. Ei se tainnutkaan olla Elvi vaan Sylvi joka kuoli keuhkokuumeeseen Oppikoulu-kirjassa, Elvi taas oli arka talonmiehenrouvan tytär… Eikä se kai ole disclaimer vaan varoitusteksti mitä tarkoitin. Mutta kummiskin. :-)


  5. Anu, kiitos selityksestä; se avasi paljon tätä aihetta. Olin itse jo ehtinyt (onnekkaasti?) unohtaa suurimman osan näistä ainakin jälkikäteen tarkastellen ahdistavista tai lannistavista Tiina-kirjojen piirteistä.

    Nyt kun muistutit, niin itse asiassa Tiinan ongelmahan taisi olla juuri se, että hän ei millään meinannut sopeutua ns. kiltin tytön rooliin, ja sitten löytyi näitä (yleensä kai miespuolisia?) ”ymmärtäjiä”, esim. isä ja Juha, jotka sanoivat, että ”on ihan OK että olet tuollainen kummallinen lörppä, mutta pidän sinusta vieläkin enemmän jos edes yrität käyttäytyä kunnolla”. Juha oli kyllä silloin jo kirjoja lukiessani välillä aika ahdistava ”paras ystävä”, ja mielestäni noiden varhaisteinien ystävyys-tykkäämis-rakkaus-pallottelut toivat kiinnostavan jännityselementin lisäksi mukaan myös sangen ahdistavia väristyksiä (koko tunne-elämän sekavuus yhdistettynä poikkeuksellisen kaverisuhteen ylläpitoon, ja kysymys oli kuitenkin vasta lapsista!!).

    Moralismiin liittyen muistelen myös, että eikös Tiina päässyt jonkun stipendin turvin oppikouluun, kun sattui olemaan köyhän perheen lahjakas lapsi, ja siitä tuli hirveitä paineita että koulussa oli sitten myös pärjättävä. Mutta toisaalta, ehkä tuo kertoi vain ihan realistisesti niistä riittämättömyyden tunteista ja suorituspaineista, joita tuolloin ruokittiin. Elämä taisi olla muutenkin säännellympää ja kurinalaisempaa (ainakin verrattuna omaan boheemiin meininkiini), ja nyt noita kirjoja luetaan varmaan ihan kotimaisena eksotiikkana… :)


  6. Ja niin, allekirjoitan kyllä täysin ainakin tuon luettelosi b- ja c-kohdat. Ja kyllä sen a:nkin. Elämä on tasapainottelua: miten voit samaan aikaan pitää oman pääsi ja miellyttää muita?


  7. Kommenttisi toi esiin seikan, jota pohdin mutten saanut sanoiksi – että Tiina-kirjasta voi ehdottomasti lukea ulos myös tärkeitä asioita oman paikan etsinnästä, kokemusta toisenlaisuudesta / riittämättömyydestä, vaikka se tarjoillaankin moraalipaketissa ja sijoitetaan yhteiskunnalliseen maailmaan, jotka olivat ajankohtaisempia joskus 1920-luvulla (kirjailijan nuoruusaika) tai 1956 (1. Tiina-kirja) kuin 1986 (viimeinen kirja).

    Vertailukohteena tulee mieleeni eräs lapsuuden lempikirja, Noel Streatfeildin ”Torstain lapsi” (kirjoittaja taisi olla suht samaa ikäluokkaa kuin Anni Polva). Sankaritar, löytölapsi Margaret Thursdayssa on räväkkyyttä, joka ei kuitenkaan ole leimallisesti poikamaista, ja hän on mielestäni yhtaikaa viehättävän itsekäs ja vastuuta ottava kapinallinen. Lapsena en tietenkään pohtinut asiaa tästä näkökulmasta, mutta myöhemmin olin tosi vaikuttunut siitä, miten Margaretin hahmo (perustuu löyhästi kirjailijan orvon tuttavan elämänkohtaloihin) on rakentunut. Ehkä Tiina olisi voinut omaksua Margaretilta hiukan lisää uskoa itseensä ja omiin fiiliksiinsä. :-D


  8. Niin juuri, omien muistikuvieni mukaan Tiinastakin kasvoi ajan kuluessa ja kirjasarjan pidentyessä rehti, vastuuntuntoinen ja oikeamielinen nuori nainen, joka sitten jo ansaitsikin itse asiassa itsekkäämmän ja tuittupäisemmän Juhan rakkauden. Jihuu, rasavillistä tytöstä tuli kuin tulikin kunnon mukautuva ja sopeutuva nainen! Eikun äh, varmaan he olivat ihan tyytyväisiä parisuhteeseensa ja loppuun asti onnelliseen elämäänsä.

    Haluaisin ehkä suositella vielä nuorille tuon mainitsemani Pikku äiti -kirjan tyyppisiä teoksia, sillä ainakin minut se kirja sai tajuamaan, miten turhaa ja hyödytöntä on muiden puolesta uhrautuminen (luultavasti tämä oli täysin vastakkainen vaikutus kirjailijan tarkoittamalle). Vaikka se pikkuveli siinä lopussa ymmärsi, että hän oli ollut itsekäs pikku p*a, oli hänenkin takaraivoonsa kuitenkin juurtunut käsitys siitä, että häntä varten on olemassa naispuolisia ihmisiä jotka hyvässä tapauksessa voivat tehdä kaikkensa (ja vähän ylikin) juuri HÄNEN eteensä. Terv. nimim. ”Marttyyriys on perseestä”


  9. SOPPA! Yritin kommentoida sun blogiin tästä aiheesta, mutta en pysty loggautumaan bloggeriin :(
    Niinpä teen tämän täällä. Tässä kommenttini:

    Ha haa, sainpas sinut mukaan tähän leikkiin! Ja soriii… yritän vastedes olla haastamatta sua niin usein ja tämmöisiin :P

    Mielenkiintoisia vastauksia sinulla. Aku Ankat! Jesh, ne määrittivät minunkin lapsuuttani/nuoruuttani irtipääsemättömällä tavalla. Ja tietenkin, totta kai, tiedämme mikä kirja pitäisi tulla kirjoitetuksi mahdollisimman hyvin, tehokkaasti ja pian…

    Mutta miksi tämä kommentointi tänne on niin vaikeaa? Sulla on blogger-moderointi päällä? Tuleeko paljon spämmiä? Saisiko sun blogiin heittää jotain edes joskus noinvain? ;)


  10. Pikku Äiti kuulostaa kieltämättä lyömättömältä, samantapaiselta kuin Alice Grey:n kirjasarja ”Pikku Elsa ja hänen ystävänsä”, jossa joka kirja johdattaa yhteen pätkään Isä meidän -rukousta…

    Yst.terv. AL


  11. A-pua, no voi hyvä isä meidän! Kohta alan muistella ala-asteen uskontotunteja. En sentään. Paitsi että mainitsen vaan nopeasti, että ainakin meillä uskonnon opiskelu meni aina kaiken muun yli… Että sellaiseen maallistuneeseen suomalaiseen yhteiskuntaan meidät kasvatettiin 80-luvulla.


  12. Deus Ex Kirjameemi

    Robotti on melkein vallannut feldon.netin linkeillään, joten pitänee tähän väliin antaa inhimillisiä elonmerkkejä. Ja mikäpä sopisikaan paremmin, kuin yksityisyyden verhoa raottava kirjameemi (kiitos Tanja).
    1. Yksi kirja, joka muutti eläm…


  13. Olen vähän huono näissä meemeissä. Katsotaan, jos jossakin vaiheessa uskaltautuisin vastaamaan, vaikka meemit ovatkin vähän periaatteideni vastaisia…


  14. Ahaa… :) Juu, nou hätä, ihan miltä tuntuu. Ei kai periaatteistaan kannata luopua, jos ei pakko ole. Haastaa aina voi ja pitääkin, mutta haasteeseen ei tartte vastata eikä saakaan, jos ei siltä tunnu.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: