h1

Kovaa scienceä, vähän fictionia?

tiistai, 22. elokuu, 2006

Hesarin tiedetoimittaja Timo Paukku kirjoitti pari päivää sitten Kvarkeista galakseihin -blogilla Finnconin ”tieteellisyydestä”. Vaikka mainitussa häppeninkissä toki temmelsivät lähinnä tieteis- ja fantasiaharrastajat, ei tieteellistä otetta ollut mitenkään suljettu tapahtuman ulkopuolelle. Kuten käytössä oleva terminologiakin vihjaa, scifijutut päinvastoin lipovat tiedemaailmaa likeltä ja monesta suunnasta.

Paukku kuitenkin vaikuttaa yllättyneeltä, kun hän kirjoittaa Finnconin ”tieteisosuuden” liikkuneen uskottavasti myös täysin asiallisen tieteen puolella. Hänen mukaansa esimerkiksi perjantain esitelmien aiheet yhdistelivät mielikuvituksellista ainesta realismiin, faktoihin ja perusteluihin.

Mistä tieteestä tässä nyt sitten puhutaan? Avaruusraketteihin liittyvästä fysiikasta, limasienten biologiasta, kvanttimekaniikasta ja kosmologiasta. Kari Enqvist kuulemma perusteli vakuuttavasti, miksi teleportaatiot, aikamatkat ja madonreikäpoimuajot ”jäävät tieteisajatteluksi”. Toisaalta yksi tapahtuman kunniavieraista, Risto Isomäki, tarjosi sekä herätteitä mielikuvitukselle että täyttä asiaa. ”Asia” kytkee Paukulla elimellisesti luonnontieteellisesti perusteltuihin faktoihin.

Olen toki useasti ennenkin — näin humanis-yhteiskuntatieteellisesti suuntautuneena — mietiskellyt Hesarin tiedesivujen maailmankuvaa. Minulla ei sinänsä ole mitään niin sanottuja kovia tieteitä tai niiden popularisointia vastaan, mutta toisinaan tulee kysyneeksi itseltään, miten on mahdollista, ettei Pohjoismaiden suurimmassa päivälehdessä niin sanottuja pehmeitä tieteenaloja oikein tunnuta tieteeksi tunnustettavankaan.

Meillä oli torstaina ja perjantaina Finncon-tutkijatapaaminen, jossa kielestä, kirjallisuudesta, kansanperinteestä ja mediasta kiinnostuneet tutkijanalut esittelivät scifi- ja fantasia-aiheisia papereita. Itse puhuin ’skriptin’ käsitteen käytöstä pelaamisen ja (median) pelillisyyden analyysissä. Sain kommentoijaltani Frans Mäyrältä arvion ”rather promising stuff”, joka kuulostaa oikein kannustavalta.

Minulle itselleni, ja uskaltaisin veikata että muillekin tapaamiseen osallistuneille, scifi liittyy ihan pehmeisiin juttuihin — ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja viestintään, historiaan, yhteiskuntajärjestelmien toimintaan, kulttuurisiin käsityksiin, arvoihin ja arvostelmiin, toiseuden ja vierauden kohtaamiseen sekä ennen muuta eroihin. Tuon viimeksi mainitun aiheen kytken itse myös koko Finnconin tämänkertaiseen teemaan, rajoihin. Mutta kuten sanottu, mehän puhuimmekin tutkijaporukalla vain tämmöisiä ihan pehmoisia.

Mainokset

4 kommenttia

  1. Moi,

    Raamattunakin tunnetun päivälehden suhde kultt./hum. ja yhtistieteellisiin juttuihin on tosiaan hankala – on kaikenlaista, mikä ei istu Kulttuuri-sivuille vaan ei sitten Tiede-sivuillekaan, sellaisina kuin net on ko. lehdessä määritelty. Ja Tiede-sivujen suhteesta ns. ”koviin” tieteisiin on ainakin tämmöisellä satunnaislukijalla vähän epäilyksiä.
    Guardian rulez.

    Yst.terv. AL


  2. Jep, ja ongelmahan tässä on juuri tuo raamattu-aspekti, eli kun lehdessä kerran kerrotaan Totuus Kaikesta, niin käyhän se korpeamaan kun ei humyhtisjuttuja lähes ollenkaan noteerata siihen kelkkaan. Mistä päästäänkin haukkumaan kulttuurisivujen profiilia ”superelitismi meets äärimarginaali”… joka ikinen aamu kun pakotan itseni edes kursorisesti lukemaan k-sivut kysyn itseltäni, TÄTÄKÖ muka on kulttuuri!!?

    Itse harrastan raamatun ohella myös BBC Onlinen lukemista, erityisesti elämäntavalleni uskollisesti Entertainment- ja Technology-osastoja. Suosittelen.


  3. Underdog-touhuille on jätetty aika vähän tilaa näillä markkinoilla. Etenkin pienkustantamon päätoimittajana näki kyllä sen paineen, jolla isompi talo kykenee prässäämään kilpailijaa. Juttuaiheenikin pöllivät ja julkaisivat blogeissaan. Paskiaiset.

    Onneksi vielä on vaihtoehtoja.


  4. Hommahan toimiikin juuri niin, että ne marginaali-ilmiöt, jotka nostetaan esiin, todella nostetaan esiin, muut unohdetaan kaivoon. Siksi median ja vallan kytköksistä on aina vaan jauhettava, kyllästymiseen asti, ettei tulis sellasta oloa, että asiathan on ihan OK.

    Ystävälläni on karu esimerkki juuri tuosta mainitsemastasi juttuidean pöllimisestä (hygieniasyistä jätän nyt lehden nimen mainitsematta, mutta kyseessä oli suurehko suomalainen aikakauslehti). Freelancertyyppi otti yhteyttä lehteen kun keksi mielestään loistavan juttuidean, 2 kk silenceä, ja viimein vastaus: ”Kiitos todella kiinnostavasta juttuideasta. Toimittajamme tekee aiheesta artikkelin. Ystävällisin terveisin, …”

    Joo-o, vaihtoehtomedia rules. Ja blogit. Ja keskustelut :)



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: