Archive for lokakuu 2006

h1

Asettautumisesta

tiistai, 31. lokakuu, 2006

Voih! Kun nyt kerrankin paasin hetkeksi nettiin, halusin kirjoittaa tanne heti kuulumisia. Mutta skandit eivat toimi — tietenkaan, nettikahvilassa kun olen. No, edes pari vaivaista sanaa.

Bongasin netista ilmoituksen, jossa takaisin Amerikkaan muuttava perhe myy lahes kaiken irtaimistonsa. Kavin sunnuntaina tsekkaamassa, millaista tavaraa heilla on, ja toin jo silloin pyoralla tuliaisiksi itselleni noin sata cd:ta, parikymmenta romaania, Sonyn kelloradion (mika hurmaavan amerikkalainen asia!) ja Empire Builder -lautapelin. Heilla on muutenkin hirvea maara kaikenlaista pikkutavaraa, jonka saisi luultavasti vain vieda pois jos haluaisi. Tuosta ekasta satsista maksoin perheen isalle nimellisen 10 euroa. Heilla on tietenkin aivan jarjeton muuttohaslinki; 120 nelion koti on tyhjennettava ja mukaan otettavat tavarat pakattava muuttokuormaan (miten ihmeessa sekin mahtaa sujua transatlanttisesti?), perheenjasenet, lapset ja Millie-koira lentavat taman viikon torstaina San Franciscoon. Aloin jo ajatella, miten onnekas olinkaan muuttaessani vahien tavaroitteni kera Euroopan sisalla maasta toiseen.

Alku taalla tuntuu valilla yllattavan helpolta (”olen aina oikeasti kuulunut tanne, taa on mun mesta”) ja valilla yllattavan vaikealta (”en jaksa, koko ajan sataa, olen yksinainen, minulla ei ole mitaan syyta oikeasti olla taalla ja rahaa palaa koko ajan aivan turhaan”). Vuoristorataa. Ihan normaalia, varmaan.

h1

Toinen elämä

maanantai, 23. lokakuu, 2006

Ei, en ole täysin immersoitumassa Second Lifeen vaan takanani on uusi alku vanhalle elämälle. Olen muuttanut ja muuttunut. Uusi kotikaupunkini on jargoniksi melkein stremmad. Täällä olisi tarkoitus bilett tehdä ahkerasti töitä erään suuren suomalaisen säätiön rahoituksella — toki samalla ”paikalliseen kulttuuriin tutustuen”.

Hurmioitumiseni elektronisista laitteista jatkui eilen siten, että ostin kameran (kiinnostuneille tiedoksi Lumix DMC-FX3:n). Nyt kun olen saanut akun ladattua olen valmis räpsimään. Kamera oli oikeastaan pakko ostaa sen takia, että saan tallennettua edes palasen tästä huimaavan ja pyörryttävän sekopäisestä fiiliksestä, joka valtasi minut heti tänne tuloni jälkeen. Juuri nyt tuntuu siltä, etten palaa täältä Suomeen enää koskaan.

No, toki palaan, luultavasti, joskus, mutta onneksi se hetki on vielä kaukana.

h1

Tänne yksi LOTR-lifestyle, kiitos

tiistai, 17. lokakuu, 2006

Prologintynkä
Koska olen aivan jumalattoman kiireinen, lepuutan näköjään hermojani aloittamalla megalomaanisia blogipostausprojekteja, jotka eivät todennäköisesti johda koskaan mihinkään järjelliseen lopputulemaan. Minun piti kirjoittaa pari pikku huomiota uudesta Lord of the Rings -tutkimuksesta, mutta en sitten saanut tekstiä oikein kasaan ja pyysin ystävääni apuun. No, tämä fantastinen ihminen sitten käytännössä järjesti tekstini uusiksi ja douppasi sen ihan uuteen kuosiin, joten nyt minulla on jäljellä enää sellainen vaihtoehto, että kirjoitan tämän jutun dialogin muotoon. Kiitos kiitos sinulle, Anu.

No niin.
Brittiläinen Wallflower Press on siis julkaissut Film Studies -sarjassaan uutuuskirjan Lord of the Rings — Popular Culture in Global Context. En ole lukenut vielä itse teosta, mutta yksi asia sen esittelyssä kiinnostaa minua kovasti.

Kirjan toimittaja Ernest Mathijs on nimittäin kehitellyt ajatuksen ns. LOTR-elämäntyylistä:

The Lord of the Rings is a cult text, with devoted fans across the world. Ernest Mathijs believes that is also becoming a shorthand for a certain lifestyle: utopian, idealist, ecologically aware, family-unit based. This book helps explain how such a status is negotiated by corporate Hollywood and why the success of the films and franchise also indicates the bourgeoning success of fantasy as a genre in the 21st Century.

Hmmm… Miten tämä tulisi nyt ymmärtää? LOTR on kulttiteksti, joka voi toimia myös tietynlaisen elämäntyylin merkitsijänä? Katsotaanpa tarkemmin, millaisia aineksia teksti antaa näille ehdotetuille elämän osatekijöille.

Utopistisuus ja idealistisuus
Yksi kysyy: Eikös utopistinen liity yleensä positiivissävytteiseen kaipaukseen, joka kohdentuu jonnekin muualle kuin omaan arkiseen elämänpiiriin (u-topos, ”ei-paikka” tai toinen paikka)? Ja eikös sillä viitata nykyään myös ideaaliin yhteiskunnalliseen tilaan? Minä en ymmärrä, miten LOTR kuvaisi idealistisella ja optimistisella tavalla tavoiteltua yhteiskunnallista tilannetta. Ja kukas siinä haikaillen kaihosikaan muille maille vierahille? Ihan niinkuin niille haikailijoille olisi käynyt siinä huonosti.

Toinen pohtii: LOTR:ssa kaihottu maailma on ehkä sellaista, jota ylemmän keskiluokan valkoihoinen brittimies saattoi kaivata: kaikki järjestyksessä, kuningas ja eliitti paikoillaan viisaina jne. Kirjahan ammentaa virikkeitä keskiajan asiantuntemuksesta ja 1900-luvun alun viihdekirjallisuudesta (Tolkien kuulemma piti Conan the Barbarian -kirjoista, silloin kun ko. kirjat ilmestyivät).

Ekologisuus
YK: Minä olen väen vängällä oppinut, että matkailu eli remuaminen paikasta toiseen  saastuttaa ja tuhoaa luontoa. Suurien joukkojen paineessa maa tallautuu, eroosio lisääntyy, puut kärsivät, linnut muuttavat muualle ja villieläimet häiriintyvät. Entä LOTR:ssa kuvattu metsästäjä-keräilijä-maanviljelijä-yhteisöjen toiminta? Pelkkää luonnon riistoa ja ihmisten ylemmyydentunteen ilmentymää, sanon minä.

TP: En nyt ihan hylkäisi ajatusta utopian tai ekologian läsnäolosta kirjassa. LOTR-ilmiöstä on tosiaan vaikea erotella Tolkienin omia tavoitteita, hänen käyttämänsä tarinatraditioiden arvoja, lukijoiden tulkintoja ja niin edelleen. Tolkienilla on kuitenkin löydettävissä luonnonsuojelullinenkin sanoma. Hän kannattaa puutarhoja ja metsiä sekä käsityöläisyyttä ja kritisoi teollisuutta jonka kokee saastuttavaksi. Erityisen mullistavaa ekologista visiota hän ei kuitenkaan esitä.

Koti-/perhekeskeisyys
YK: Olen itse varmaan niin parodioiden ja slash-fanifiktion saastuttama etten osaa suhtautua tähän paluu-kotiin-maailman-parhaan-perheen-luo -aspektiin tarpeeksi suurella kunnioituksella. Mieluummin luen Sormushuoran suosituksia tai seikkailen jossain täällä. Mikä minussa on vikana?

TP: Family-unit -ajattelu, jos käsitteen oikein ymmärsin, ei tosiaan sovi mielestäni sen paremmin kirjaan, elokuvaan kuin tuntemaani fanitukseenkaan. Teoksessa on vahva verenperimän ja sukulinjan painotus, mutta eiväthän perheyksiköt siinä kauheasti näy. Päähenkilöiden suhteet kuvastelevat mielestäni oxfordilaisen ”yliopistoveljeskunnan” ja ensimmäisen maailmansodan rintamaelämää nähneen britin buddy-fiiliksiä. LOTR:iin liitetty ”uudenlainen elämäntapa” on käsittääkseni toteutunut lähinnä 60-70-luvun hippimeiningeissä, joissa kirjaa luettiin ihan omaan suuntaansa. Kukkaiskansan hobittitulkintoja en taas menisi linkittämään ollenkaan tähän perhe-koti-ajatteluun enkä nykyiseen krääsänmyyntiin, mutta on tietysti kiinnostavaa jos tutkimus osoittaakin käsitykseni vääräksi.

YK: Se kaikkein suurin asia, joka kirjan PR-materiaalissa minua pistää silmään, käy ilmi seuraavasta katkelmasta:

Likely to be of interest to anyone interested in […] global cinema […] in the 21st century, this is the first book to analyse the commercial and cultural impact of The Lord of the Rings phenomenon from a truly international perspective. The Lord of the Rings: Popular Culture in Global Context takes the release of the film trilogy as a point of departure for an overview of the international impact of The Lord of the Rings in a range of cultural environments (the US, the UK, New Zealand, and Europe). This anthology examines the merchandising, box office figures, distribution, critical reception, fan following and cult status of the films. It focuses on how its many different facets; trailers, DVD editions, websites, computer games, music, location tours, and even its unlikely erotic spin-offs contributed to making The Lord of the Rings the most publicly recognised brand image of the 21st century so far. [kursivoinnit minun]

OK, teoksen mukaan LOTR kulttuurisena ilmiönä on siis filmitrilogian ympärille syntynyt kansainvälinen fanikultti, jolle voi myydä älyttömän monenlaista krääsää.

On mielenkiintoista, että tässä kirjan PR:ssä hehkutetaan elokuvien ja niiden oheistuotteiden menekkiä niin paljon. Ovatko kaiken takana sittenkin vain kaupalliset intressit? Kiinnostaako tekijöitä (tai kustantajia) fanius kulttuurisena ilmiönä vain siksi, että fanit ovat niin oivallisia kuluttajia?

TP: Nykyinen LOTR-leffa faneineen ja tavaroineen näyttää tosiaan muodostavan oman kokonaisuutensa. Sen esivaiheena voisi ehkä erottaa 80-90 -lukujen roolipeli-innostuksen, jolloin tuotettiin jo monenlaista lisäfantasiaa ja -krääsää tarun yhteyteen.

YK: Miksiköhän juuri LOTR-elokuvat kertoisivat siitä, että fantasia on 2000-luvulla jatkuvasti suosiotaan kasvattava lajityyppi (jos se nyt edes voidaan laskea lajityypiksi)? Olin ihan siinä luulossa, että joskus muinoin eli sellainen häiskäle kuin J.R.R. Tolkien, jonka kirjoja joku lienee vilkaissut ennen vuosituhannen vaihdettakin. Koko fantasia-genreä ei lisäksi voine kasata Tolkieninkaan harteille, vaikka kuinka mieli tekisi.

TP: Sinänsä tradition typistyminen lienee tyypillistä, taustalla olevat kirjat unohtuvat… Tuhkimo ja Lumikki ja Ruusunen ovat monille vain niitä Walt Disneyn leffoja, Grimmin tarinat tai varhaisemmat versiot jäävät varjoon. Kiintoisaa sinänsä, mikä taho kulloinkin onnistuu saamaan ”monopolin” tai ”hegemonian” traditiontulkinnassa. Lapsenlapsemme ehkä muistavat Elias Lönnrotin kansanrunoudesta kääräisemän Kullervo-hahmon sellaisena kuin se välittyy Tolkienin Turin Turambarin tarinassa?

LOTR:n kytköksistä 1800-luvun keskiaikakaipuuseen on muuten kirjoittanut Leena Valkeapää teoksessa Keskiajan rajoilla (2002, toim. Marko Lamberg & Susanna Niiranen. Jyväskylä: Atena). Valkeapää myös tutkii edelleen keskiaikaharrastusta ja keskiajan määrittelyä mm. LOTR:ssa ja muissa menneisyyteen suuntautuvissa jutuissa. Olen myös itse sivunnut aihetta yhdessä tekstissäni, sanoo Anu.

h1

Melkein jumala

maanantai, 16. lokakuu, 2006
Benevolent Creator

Vähänkö itsetunto kohosi hetkeksi, kun havaitsin olevani ”lempeä luoja” :)
Sain innoituksen tähän testiin Kuraattorilta.

h1

Prinssi ja skandaali

sunnuntai, 15. lokakuu, 2006

Ööh… silkkaa sekoilua vai kipakkaa kommenttia sananvapauteen?

Nämä suoraa lähetystä harjoittelevat pojat ovat kotoisin ohjelmasta The Daily Show with Jon Stewart.

h1

On upeaa olla tutkija

sunnuntai, 15. lokakuu, 2006

Näin aurinkoisena sunnuntaina on hyvä julkaista jotain hämmentävän poliittista, koska harva kai tällaisena päivänä istuu sisällä koneen ääressä (*kröhmh*) etenkään näin tylsiä asioita ajattelemassa.

Pari viikkoa sitten tutkija ja toimittaja Anu Suoranta kirjoitti blogillaan tutkijoiden heikosta palkkakehityksestä. Kasvisliemikuutiona jutun juoni rakentuu näiden kahden havainnon varaan: tutkijan palkka jää alle suomalaisten keskipalkan, ja tutkijan palkkakehitys suhteessa muihin on todella huolestuttava.

Joukko akavalaisia on ryhtynyt elämöimään asiasta, ja aikaan on saatu esimerkiksi tämä ajatuksia herättävä sivu. Siellä keskusteluihin koulutuksen kannattavuudesta tulee uudenlaista kirpeyttä.

Vesa Syrjä toteaa Koulutusko kannattaa aina? -raportissaan (s. 90):

Tutkijan ansiotaso suhteessa valtiosektorin muuhun ylemmän korkeakouluasteen suorittaneeseen henkilöstöön on tarkastelukauden lopussa yli 20 prosenttia heikompi.

Omaan arkikokemukseeni perustuu sellainen hassu havainto, että ”alallani” hyviä työpaikkoja (ja oletettavasti myös palkkoja) on ihmisillä, jotka ovat opiskelleet yliopistossa mutta eivät koskaan valmistuneet. (He saattoivat esimerkiksi löytää niin hyvän työpaikan, että opinnot jäivät.) Lisäksi monet maisterintutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet suhteellisesti paremmin kuin tohtoritasolle yltäneet. Työttömiä tohtoreitakin on.

Mutta itsepä sitä kukin oman polkunsa tallaa. Tykkään sitä paitsi työstäni todella paljon ja tekisin luultavasti samanlaisia hommia vaikka harrastusluontoisestikin. Olisihan se silti mukava elää tekemällään työllä, ts. ansaita työstään edes sen verran ettei tarvitsisi harkita toisen työn ottamista vain siksi, että pystyy tekemään sitä työtä, johon on alunperin kouluttautunut ja jota haluaa tehdä. Ja jota sitä paitsi juhlapuheissa hehkutetaan Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäväksi.

*huokaus*

Lähdenpä tästä ulos auringonpaisteeseen iloisenkirjavia lehtiä haravoimaan.

h1

Uusi lelu

torstai, 12. lokakuu, 2006

Kuulun itse siihen kansanosaan, jota lähinnä rasittavat pelkkään miehiseen tekniikkaan keskittyvät blogikirjoitukset. Nyt on kuitenkin pakko testata, miten tämä homma oikein toimii.

Ostatutin itselleni kivan synttärilahjan. Oikein nätiltä näyttää. Ja varmasti kivasti alkaa pelittääkin, kunhan tässä saadaan mylly pyörimään. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää julkisesti (mutta toki salamyhkäisesti) Tietokoneystävääni. Siis sitä ihka oikeaa nörtt… tarkoitan ihmistä koneen takana ;)

Muistit: Kingston 2048MB 667MHz DDR2 NON-ECC CL5 DIMM (2x1024MB KIT)
Kovalevyt: 2x Seagate Barracuda 7200.10 320GB Serial-ATA-II
Näytönohjain: Asus EN7950GX2/2PHT/1G NVIDIA GeForce 7950×2
Emolevy: Asus P5N32-SLI SE Deluxe
Virtalähde: Antec Neo HE 500 – 500W ATX v2.2
Prosessori: Intel Core 2 Duo E6700
Optinen asema: Samsung SH-S182M/RSMN Super-WriteMaster
Kotelo: Antec Performance One P180 Black