h1

Elossa ja potkii

tiistai, 3. lokakuu, 2006

Joystiq aloittaa kirjoituksensa Dead or Alive Xtreme 2 -pelistä hurmaavan suorasukaiseen tyyliin: ”Olkaamme rehellisiä — ainoa syy pelata tätä peliä on se, että siinä pääsee tuijottelemaan pikselöityä pehmopornoa.”

DOAX2 on arvion mukaan täydellisen epäonnistunut peli, mutta mukiinmenevän vuorovaikutteinen märkä uni. Ei olekaan yllättävää, että pelin keskeinen ominaisuus on sen pelattavuus vain yhdellä kädellä, eli niin sanotun one hand testin läpäiseminen.

Ja mitä jännittäviä näkymiä peli sitten tirkistelijälleen tarjoilee? No, bikiniasuisia pimuja erilaisten ranta-aktiviteettien parissa. DOA-sarja on häpeilemätöntä, miehiseen tirkistelynhaluun vetoavaa pin-upia paketoituna tällä kertaa yksinkertaisen pelin muotoon.

On aika arvattavaa, että Ilotikun sivustolla aiheesta käydään keskustelua, jossa yhtä lailla arvattavasti napikkain ovat pelin kohderyhmäksi identifioituvat nuoret miehet, vähän vanhemmat miehet ja jokunen nainenkin. Keskustelun ydin näyttää olevan kysymyksessä ”Onko OK tehdä tällaisia pelejä näin suorasukaisesti vain pojille?”.

DOA-sarja — tarkastelukontekstia voisi toki laajentaa muihinkin pehmopornopeleihin — on herättänyt aiemminkin huomiota. Muun muassa Jane kirjoittaa sarjan aiemmasta tuotoksesta että

… the notorious DOA: Extreme Beach Volleyball rather shocked me when I heard the sounds of it at the Tokyo Game Show last year. I thought, ”What the hell is this game?” […] But you know, it’s an absolutely gorgeous game. It does a marvelous job of articulating characters. Their movements are fluid and beautiful, their voices well-acted. Each of them has a (albeit none-too-deep) personality, which comes out in their gestures […] And it’s totally transparent! It’s a pin-up game – you can’t argue with that. And as a pin-up game, it’s an outstanding success. I haven’t played it much yet, and I don’t think it’s very interesting to women, but it’s an honest game and I don’t feel offended by it. It’s silly, it’s like a beach-bunny movie, a ”men’s magazine”.

Samantyyppiseen asetelmaan viittaa nimimerkki DWC Joystiqin palstalla:

Look… Its all the rage to make fun of DOAX but I have to point out that the original is my wife and daughter’s favorite game […] The ”games” are easy enough for them to pick up, the competitive aspects of the game are more fun than cutthroat, the ”friends” relationship play between the girls appeals to them, and the collector aspect of the game lets my daughter play ”Barbie” with the girls. For hardcore gamers – DOAX may be appear to be a masturbatory perverse game… for casual female gamers, the GAME isn’t the volleyball or the wave racing or the casino – those are side affairs to the ”Barbie-like” game of vacationing on an island with a bunch of other girls.

Joystiqin juttu ja siihen rinnastuvat kommentit ovat itselleni varsin ajankohtaisia siksi, että olen viimeinkin viimeistellyt artikkelini Lara Croftista ja pelaamisesta.

Ensinnäkin mieleen tulee se, miten tärkeää pelien analyysissa on ottaa huomioon niin sanottujen materiaalisten käytäntöjen merkitys — pelejä ei voi tutkia tarkastelemalla vain representaatioita eli sitä, mitä ”ruudulla näkyy”, vaan niiden ohessa on yritettävä ottaa huomioon myös ihmisen ja koneen välinen monisyinen vuorovaikutus.

Jännä juttu on myös se, että materiaalisten käytäntöjen merkitystä on aiemmin korostettu erityisesti pornotutkimuksessa. Voipi olla, että pelit ja porno kytkeytyvät luontevalla tavalla samaan lihalliseen jatkumoon.

Minulla ei sinänsä ole mitään DOAX2:n kaltaisia pelejä vastaan, vaikka heikkoina hetkinä kiroilenkin sitä, millaisiin sukupuoliroolin ylityksiin (eli hienosti sanottuna trans-gender -samastumisiin) tyttöjen ja naisten oletetaan näköjään venyvän myös pelituotteiden kohdalla. Tätä enemmän minua harmittaa kuitenkin se, että minulle naispelaajana on tarjolla niin vähän mahdollisuuksia pornahtaviin pelinautintoihin (pahus kun tuota Reziäkään ei saa enää mistään).

Aloinkin tässä jo visioida unelmapeliäni (tässä genressä). Mutta siitä lisää tuonnempana :P

Tähän loppuun on muuten ihan pakko vielä heittää yksi tässä yhteydessä ymmärrettävän sattuman kautta avautunut kolea sisäänkäynti.

[via SchizoBlog]

Advertisements

4 kommenttia

  1. Noh, mitäpä tissirantalentiksestä? Porno/erotiikka myy myös peleissä. Pelien Pin up-tytöt ovat kyllä itsessään ihan mielenkiintoinen juonne pelikulttuurissa. Eilen kuuntelin Chris Crawfordia, joka sanoi, että pelit ovat edelleen kohdistettu pojille ja nuorille miehille. Olisiko tämä yksi vastaus DOA Beach-bybyille?

    Jos tissit peleissä ja Tomb Rider kiinnostaa niin tsekkaa Panty Rider -peli. Se on… hm.. mielenkiintoinen. Mulla on se (ai miten niin miksi? ;)), tuu pelaa joskus.

    Ja mitä voisi tarjota Tanja-neidille, jos tissitytöt ei kiinnosta. Tietysti kauniita Yaoi-pelien gay/bi-miehiä! Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/BL_game


  2. Oh yeah! Mites olis esim. tämä mielisairauksia yllättävän todenmukaisesti kuvaava, kafkaistinen kauhupeli Enzai, that ”was the first girls-oriented videogame that showed… blood, rape, insanity, and abuse – not in the romantic ”shoujo way” but as rude as such scenes actually are”?

    No äh, tämä http://en.wikipedia.org/wiki/Sukisho eli Suki_na_Mono_wa_Suki_Dakara_Shōganai! vaikuttaa ehkä kivammalta noista suosituksistasi.

    Jeps, ei tarvitse olla mikään oraakkeli pystyäkseen päättelemään jotain pelien ensisijaisista kohderyhmistä — usein ihan jo kansien perusteella. Nice. Okei, ei siinä mitään, mutta entäs jos sitä valikoimaa sittenkin vähän laajennettaisiin..? Pikku hiljaa alkais olla aika. Lienee aika monia tyttöjä ja naisia, jotka haluavat pelata jotain muuta kuin Mortal Kombatia tai My Little Pony: Crystal Princess Runaway Rainbow’ta :o

    No okei sitte, mä tuun teille hei pelaan tota Panty Rideria! ;)

    Jösses sentään:
    http://www.gamespot.com/pc/puzzle/pantyraiderfromhereti/index.html


  3. Ja onhan niitä OPETUSpelejä ja CASUAL pelejä, koska tytöt ei tykkää pelata paljon, vaan silleen vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti.

    Jos nyt vakavoituu niin Pleikkarin Buzz, SingStar, EyeToy -linja eli ”uuden ajan seurapelit” uudistaa yhdellä tapaa pelejä ja voisi olla ihan kiva vaihtari gay-miespeleihin. Toinen kiva on Orisinal.com, jossa on tosi symppiksiä pelejä. Ei tissejä, ei räimettä.


  4. Mulla tulee tuosta ”silleen vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti” pelaamisesta tässä yhteydessä nyt vähän tuhmia (sinänsä kyllä pornopelien kehittäjiä ehkä miellyttäviä) mielikuvia :D

    Mutta jeps, kiva että pelin määritelmä vähän muovaantuu sitä mukaa kun noita visailu- ja laulupelejä ilmestyy. Ja tanssipelitkin on joskus ihan jees. Esimerkiksi DDR:n biisit on niin häiriintyneitä, että niitä kuuntelee ihan ilokseen.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: