h1

On upeaa olla tutkija

sunnuntai, 15. lokakuu, 2006

Näin aurinkoisena sunnuntaina on hyvä julkaista jotain hämmentävän poliittista, koska harva kai tällaisena päivänä istuu sisällä koneen ääressä (*kröhmh*) etenkään näin tylsiä asioita ajattelemassa.

Pari viikkoa sitten tutkija ja toimittaja Anu Suoranta kirjoitti blogillaan tutkijoiden heikosta palkkakehityksestä. Kasvisliemikuutiona jutun juoni rakentuu näiden kahden havainnon varaan: tutkijan palkka jää alle suomalaisten keskipalkan, ja tutkijan palkkakehitys suhteessa muihin on todella huolestuttava.

Joukko akavalaisia on ryhtynyt elämöimään asiasta, ja aikaan on saatu esimerkiksi tämä ajatuksia herättävä sivu. Siellä keskusteluihin koulutuksen kannattavuudesta tulee uudenlaista kirpeyttä.

Vesa Syrjä toteaa Koulutusko kannattaa aina? -raportissaan (s. 90):

Tutkijan ansiotaso suhteessa valtiosektorin muuhun ylemmän korkeakouluasteen suorittaneeseen henkilöstöön on tarkastelukauden lopussa yli 20 prosenttia heikompi.

Omaan arkikokemukseeni perustuu sellainen hassu havainto, että ”alallani” hyviä työpaikkoja (ja oletettavasti myös palkkoja) on ihmisillä, jotka ovat opiskelleet yliopistossa mutta eivät koskaan valmistuneet. (He saattoivat esimerkiksi löytää niin hyvän työpaikan, että opinnot jäivät.) Lisäksi monet maisterintutkinnon suorittaneet ovat työllistyneet suhteellisesti paremmin kuin tohtoritasolle yltäneet. Työttömiä tohtoreitakin on.

Mutta itsepä sitä kukin oman polkunsa tallaa. Tykkään sitä paitsi työstäni todella paljon ja tekisin luultavasti samanlaisia hommia vaikka harrastusluontoisestikin. Olisihan se silti mukava elää tekemällään työllä, ts. ansaita työstään edes sen verran ettei tarvitsisi harkita toisen työn ottamista vain siksi, että pystyy tekemään sitä työtä, johon on alunperin kouluttautunut ja jota haluaa tehdä. Ja jota sitä paitsi juhlapuheissa hehkutetaan Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäväksi.

*huokaus*

Lähdenpä tästä ulos auringonpaisteeseen iloisenkirjavia lehtiä haravoimaan.

Mainokset

8 kommenttia

  1. Olin tänään ”Tasa-arvo yliopistoissa – totta vai tarua -seminaarissa” (linkki uutiseen nimeni kohdalta, www-osoite oli pitkä tässä toistettavaksi). Siellä tuli sellainen olo, että elämä on jo ohi, koska kuulemma urakehitys määräytyy sangen varhain ja 35-44 vuoden iässä muutoksia ei enää tapahdu… Joten alkaa olla myöhäistä, AAAAARGHHH. Ja itse olen vasta tässä vaiheessa havaitsemassa, millaisia työoloja olisi pitänyt vaatia joskus 8 vuotta sitten.

    No, ehkä tämä on tätä UPJ-bluesia. Mutta en tiedä, moniko nuori tutkija uransa alkuvaiheessa ymmärtää mitä on valitsemassa – vaikka kaimani Anu Korhonen todella sanoi joskus kun olin opiskelija, että tutkijanuran valitsemalla saattaa valita pois elämänoptioistaan lapset, auton, omistusasunnon jne. – tai ainakin niiden hankkiminen voi olla tavallista työläämpää.


  2. Huh kun alkoi ahistaa. Mitäs vaihtoehtoja meillä nyt sitten olikaan? Voimme a) vaihtaa työpaikkaa (MUTTA MIHIN??), b) vaihtaa alaa (ÖÖ… MITES OLIS VAIKKA TOI IT-ALA?), c) vaihtaa henkilöllisyyttä ja käydä nuorennusleikkauksessa (NO COMMENTS), d) löytää rikkaan miehen ja narauttaa sen heti naimisiin ilman avioehtoa (IN MY DREAMS) tai e) saada lottovoiton (VARMAAN SE TODENNÄKÖISIN VAIHTOEHTO).

    Ei… senkun jatketaan kitkuttamista ja nautitaan siitä häivähtävästä vapauden illuusiosta, joka meille sentään tässä orjadiilissä taataan. Monissa töissä ei kuulemma ole edes sitä illuusiota.


  3. f) ryhdytään ekoanarkoluomufarmareiksi. :-D


  4. Elämäntapaintiaaneiksi? :P

    tai sitten:
    g) paetaan ulkomaille!?


  5. Kaikenmoisia hyviä ehdotuksia. Mä vaihdoin a)kaupunkia b)asuntoa c)ammattia tutkijasta user experience manageriksi. Sukupuolisyrjintä, epävarma tulevaisuus ja hullut työrupeamat ovat vakio edelleen, mutta nyt tästä kaikesta sentään maksetaan palkkaa.

    Itsensä myymisen ilo.


  6. Itselläni on luultavasti 180° erisuuntainen työ, nimittäin 3-vuoroduuni josta maksetaan hyvin ja jossa voi tietyssä mielessä laittaa aivot narikkaan, töitä ei tosiaan tarvitse edes kuvitella työajan ulkopuolella eikä töistä aiheudu stressiä. Palkitsevuuskin vaihtelee ja toki työpäivät riittävästi.

    Olen kyllä joskus miettinyt miltä tuntuisi olla jonkin mielenkiintoisen asian tutkija…


  7. Miksei kokeiltaisi ”vaimot vaihtoon” -tyyppisesti systeemiä ”työt vaihtoon”? Ei tutkijuuskaan nyt niin mahdotonta ole oppia. Se on ainakin usein sentään sisällöllisesti mielekästä (muu olisikin jo sietämättömän masokistista toimintaa: olisi itse valinnut aiheen, joka ei kiinnosta pätkääkään ja jonka tutkimisesta ei pysty repimään elantoaan). Minua ainakin kiinnostaisi kokeilla baarimikkoutta tai trukkikuskina oloa. Vaihtelu virkistäisi varmasti. Kuka lähtee mukaan?


  8. ”Työt vaihtoon” voisi olla tosi otollinen. Itse voisin kokeilla elämää vaikka postinlajittelijana tai paperitehtaan työntekijänä (jos Suomessa vielä on joku tehdas). Tai dalek-stunttina.
    http://artistic-insanity.net/song/daleksong.html



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: