h1

Tänne yksi LOTR-lifestyle, kiitos

tiistai, 17. lokakuu, 2006

Prologintynkä
Koska olen aivan jumalattoman kiireinen, lepuutan näköjään hermojani aloittamalla megalomaanisia blogipostausprojekteja, jotka eivät todennäköisesti johda koskaan mihinkään järjelliseen lopputulemaan. Minun piti kirjoittaa pari pikku huomiota uudesta Lord of the Rings -tutkimuksesta, mutta en sitten saanut tekstiä oikein kasaan ja pyysin ystävääni apuun. No, tämä fantastinen ihminen sitten käytännössä järjesti tekstini uusiksi ja douppasi sen ihan uuteen kuosiin, joten nyt minulla on jäljellä enää sellainen vaihtoehto, että kirjoitan tämän jutun dialogin muotoon. Kiitos kiitos sinulle, Anu.

No niin.
Brittiläinen Wallflower Press on siis julkaissut Film Studies -sarjassaan uutuuskirjan Lord of the Rings — Popular Culture in Global Context. En ole lukenut vielä itse teosta, mutta yksi asia sen esittelyssä kiinnostaa minua kovasti.

Kirjan toimittaja Ernest Mathijs on nimittäin kehitellyt ajatuksen ns. LOTR-elämäntyylistä:

The Lord of the Rings is a cult text, with devoted fans across the world. Ernest Mathijs believes that is also becoming a shorthand for a certain lifestyle: utopian, idealist, ecologically aware, family-unit based. This book helps explain how such a status is negotiated by corporate Hollywood and why the success of the films and franchise also indicates the bourgeoning success of fantasy as a genre in the 21st Century.

Hmmm… Miten tämä tulisi nyt ymmärtää? LOTR on kulttiteksti, joka voi toimia myös tietynlaisen elämäntyylin merkitsijänä? Katsotaanpa tarkemmin, millaisia aineksia teksti antaa näille ehdotetuille elämän osatekijöille.

Utopistisuus ja idealistisuus
Yksi kysyy: Eikös utopistinen liity yleensä positiivissävytteiseen kaipaukseen, joka kohdentuu jonnekin muualle kuin omaan arkiseen elämänpiiriin (u-topos, ”ei-paikka” tai toinen paikka)? Ja eikös sillä viitata nykyään myös ideaaliin yhteiskunnalliseen tilaan? Minä en ymmärrä, miten LOTR kuvaisi idealistisella ja optimistisella tavalla tavoiteltua yhteiskunnallista tilannetta. Ja kukas siinä haikaillen kaihosikaan muille maille vierahille? Ihan niinkuin niille haikailijoille olisi käynyt siinä huonosti.

Toinen pohtii: LOTR:ssa kaihottu maailma on ehkä sellaista, jota ylemmän keskiluokan valkoihoinen brittimies saattoi kaivata: kaikki järjestyksessä, kuningas ja eliitti paikoillaan viisaina jne. Kirjahan ammentaa virikkeitä keskiajan asiantuntemuksesta ja 1900-luvun alun viihdekirjallisuudesta (Tolkien kuulemma piti Conan the Barbarian -kirjoista, silloin kun ko. kirjat ilmestyivät).

Ekologisuus
YK: Minä olen väen vängällä oppinut, että matkailu eli remuaminen paikasta toiseen  saastuttaa ja tuhoaa luontoa. Suurien joukkojen paineessa maa tallautuu, eroosio lisääntyy, puut kärsivät, linnut muuttavat muualle ja villieläimet häiriintyvät. Entä LOTR:ssa kuvattu metsästäjä-keräilijä-maanviljelijä-yhteisöjen toiminta? Pelkkää luonnon riistoa ja ihmisten ylemmyydentunteen ilmentymää, sanon minä.

TP: En nyt ihan hylkäisi ajatusta utopian tai ekologian läsnäolosta kirjassa. LOTR-ilmiöstä on tosiaan vaikea erotella Tolkienin omia tavoitteita, hänen käyttämänsä tarinatraditioiden arvoja, lukijoiden tulkintoja ja niin edelleen. Tolkienilla on kuitenkin löydettävissä luonnonsuojelullinenkin sanoma. Hän kannattaa puutarhoja ja metsiä sekä käsityöläisyyttä ja kritisoi teollisuutta jonka kokee saastuttavaksi. Erityisen mullistavaa ekologista visiota hän ei kuitenkaan esitä.

Koti-/perhekeskeisyys
YK: Olen itse varmaan niin parodioiden ja slash-fanifiktion saastuttama etten osaa suhtautua tähän paluu-kotiin-maailman-parhaan-perheen-luo -aspektiin tarpeeksi suurella kunnioituksella. Mieluummin luen Sormushuoran suosituksia tai seikkailen jossain täällä. Mikä minussa on vikana?

TP: Family-unit -ajattelu, jos käsitteen oikein ymmärsin, ei tosiaan sovi mielestäni sen paremmin kirjaan, elokuvaan kuin tuntemaani fanitukseenkaan. Teoksessa on vahva verenperimän ja sukulinjan painotus, mutta eiväthän perheyksiköt siinä kauheasti näy. Päähenkilöiden suhteet kuvastelevat mielestäni oxfordilaisen ”yliopistoveljeskunnan” ja ensimmäisen maailmansodan rintamaelämää nähneen britin buddy-fiiliksiä. LOTR:iin liitetty ”uudenlainen elämäntapa” on käsittääkseni toteutunut lähinnä 60-70-luvun hippimeiningeissä, joissa kirjaa luettiin ihan omaan suuntaansa. Kukkaiskansan hobittitulkintoja en taas menisi linkittämään ollenkaan tähän perhe-koti-ajatteluun enkä nykyiseen krääsänmyyntiin, mutta on tietysti kiinnostavaa jos tutkimus osoittaakin käsitykseni vääräksi.

YK: Se kaikkein suurin asia, joka kirjan PR-materiaalissa minua pistää silmään, käy ilmi seuraavasta katkelmasta:

Likely to be of interest to anyone interested in […] global cinema […] in the 21st century, this is the first book to analyse the commercial and cultural impact of The Lord of the Rings phenomenon from a truly international perspective. The Lord of the Rings: Popular Culture in Global Context takes the release of the film trilogy as a point of departure for an overview of the international impact of The Lord of the Rings in a range of cultural environments (the US, the UK, New Zealand, and Europe). This anthology examines the merchandising, box office figures, distribution, critical reception, fan following and cult status of the films. It focuses on how its many different facets; trailers, DVD editions, websites, computer games, music, location tours, and even its unlikely erotic spin-offs contributed to making The Lord of the Rings the most publicly recognised brand image of the 21st century so far. [kursivoinnit minun]

OK, teoksen mukaan LOTR kulttuurisena ilmiönä on siis filmitrilogian ympärille syntynyt kansainvälinen fanikultti, jolle voi myydä älyttömän monenlaista krääsää.

On mielenkiintoista, että tässä kirjan PR:ssä hehkutetaan elokuvien ja niiden oheistuotteiden menekkiä niin paljon. Ovatko kaiken takana sittenkin vain kaupalliset intressit? Kiinnostaako tekijöitä (tai kustantajia) fanius kulttuurisena ilmiönä vain siksi, että fanit ovat niin oivallisia kuluttajia?

TP: Nykyinen LOTR-leffa faneineen ja tavaroineen näyttää tosiaan muodostavan oman kokonaisuutensa. Sen esivaiheena voisi ehkä erottaa 80-90 -lukujen roolipeli-innostuksen, jolloin tuotettiin jo monenlaista lisäfantasiaa ja -krääsää tarun yhteyteen.

YK: Miksiköhän juuri LOTR-elokuvat kertoisivat siitä, että fantasia on 2000-luvulla jatkuvasti suosiotaan kasvattava lajityyppi (jos se nyt edes voidaan laskea lajityypiksi)? Olin ihan siinä luulossa, että joskus muinoin eli sellainen häiskäle kuin J.R.R. Tolkien, jonka kirjoja joku lienee vilkaissut ennen vuosituhannen vaihdettakin. Koko fantasia-genreä ei lisäksi voine kasata Tolkieninkaan harteille, vaikka kuinka mieli tekisi.

TP: Sinänsä tradition typistyminen lienee tyypillistä, taustalla olevat kirjat unohtuvat… Tuhkimo ja Lumikki ja Ruusunen ovat monille vain niitä Walt Disneyn leffoja, Grimmin tarinat tai varhaisemmat versiot jäävät varjoon. Kiintoisaa sinänsä, mikä taho kulloinkin onnistuu saamaan ”monopolin” tai ”hegemonian” traditiontulkinnassa. Lapsenlapsemme ehkä muistavat Elias Lönnrotin kansanrunoudesta kääräisemän Kullervo-hahmon sellaisena kuin se välittyy Tolkienin Turin Turambarin tarinassa?

LOTR:n kytköksistä 1800-luvun keskiaikakaipuuseen on muuten kirjoittanut Leena Valkeapää teoksessa Keskiajan rajoilla (2002, toim. Marko Lamberg & Susanna Niiranen. Jyväskylä: Atena). Valkeapää myös tutkii edelleen keskiaikaharrastusta ja keskiajan määrittelyä mm. LOTR:ssa ja muissa menneisyyteen suuntautuvissa jutuissa. Olen myös itse sivunnut aihetta yhdessä tekstissäni, sanoo Anu.

Mainokset

5 kommenttia

  1. Mainioita pohdintoja oivallisesti esilletuotuna.

    Utopistisuus tulee teoksissa (kirjat/elokuvat) mielestäni esille siinä, että kuvitellaan mahdolliseksi poistaa pahuus kokonaan. Sauron on joukkoineen paha, Saruman pieni paha, mutta annetaan kuva ettei ihminen itsessään ole edes osin paha, ja näinhän ei taida olla. Mustavalkoinen kahtiajakoisuus hyvän ja pahan välillä, mutta oikeasti hyvän ja pahan välille ei voi laittaa välitöntä rajaa että nämä ihmiset ovat hyviä ja nuo eivät.

    Ekologisuus, tuo matkailu/paikasta toiseen remuaminen, siinähän ”hyvien” puolelta tapahtuva matkailu tapahtuu vain pienellä joukolla pääasiassa, ja sen suuremman remuamisen ja luonnon tuhoamisen hoitaa Saruman/Sauron joukkoineen, eli sinänsä Tolkien tuo esille senkin, että luonnon edun ajatteleminen koetaan teoksen sisällä hyväksi asiaksi.

    No sitten tämä Family Unit-ajattelumalli, se jää oman näkemyksen mukaan melko ohueksi, hobittien osalta ehkä parhaiten esiteltynä, mutta muutoin Gondorin käskynhaltijan kahden pojan suhteista ja sitten Aragornin naisasioiden osalta melkolailla eroaa perhe/kotikeskeisyydestä vaikka näitä aiheeltaan sivuaakin.

    Se minkä takia on helpohkoa ymmärtää teoksen keskittyvän elokuvien aiheuttaman ilmiön käsittelyyn kulttimaineen osalta, johtuu siitä, että elokuvissa käydessään ihmisten on huomattavasti helpompaa kokea näkemänsä tarina yhteisesti koetuksi, sen sijaan että yksin kirjaa lukeva ei välttämättä hahmota kuinka suuri määrä ihmisiä lukee juuri samaa kirjaa. Visuaalinen kokemus on huomattavasti helpompaa tuotteistaa ja sitä kautta ruokkia fanikulttiudelle alttiita ihmismassoja.

    No, tämä nyt oli tällainen päähänpistomainen osallistuminen aiheeseen/teemaan joka tietenkin on itsellenikin tuttu, eikä tämän tarkoitus toki ole tuoda esille merkinnän tekijän mielipiteitä millään tapaa väärinä tai oikeina.


  2. Tuosta pahuusaspektista muuten sen verran vielä, että eikös yksi ulottuvuus tuosta mainitsemastasi kuvitelmasta poistaa pahuus kokonaan tiivisty juuri siihen sormuksesta eroonpääsemiseen? Ikään kuin se voisi edes vertauskuvallisesti olla joku on/off-nappi, jota painamalla pahuus saadaan nollattua maailmasta. Hupsistakeikkaa, niks-naks, ja nyt on taas kaikki hyvin.

    Tuon ekologisuuden kanssa on mielestäni edelleen vähän niin ja näin, mutta voipi olla että suurin syy tähän on nykyisin tuntemiemme luonnonsuojeluajatusten lyhyt historia. Ei kai Tolkienilta voikaan odottaa painavaa kommenttia ddt:n rikastumisketjuista :)

    Tuosta family unit -jutusta vielä sen verran, että itseäni suorastaan rasittaa se, miten epäseksikäs tuote LOTR oikeastaan on. Koko hommasta saa hakemalla hakea (ihmis)suhteisiin liittyviä positiivissävytteisiä kiksejä. Ekan leffan tulon aikoihin muistan, kun jossain seurassa yritettiin inspiroitua fantasioimaan Elijah Woodista — siis haloo!? Siitä pienen pussieläimen näköisestä pojusta? Nuivakka Aragornkin on vähän hankala tässä suhteessa. Legolas eli Legsie on ehkä ainoa varteenotettava vaihtoehto, ja hänenkin parhaimpia ominaisuuksiaan ovat korvat. Revi niistä sitten vuosikausiksi eteenpäin aineistoa. Ehe hehe, ei paljon naurata. (Niistä LOTR:n muijista ei kannata puhua edes tämänkään vertaa.)


  3. Tuo on varmaan totta tuo että elokuvateatterissa syntyy toisenlainen tuntuma saman aiheen äärelle kokoontumisesta. Muistan että itse pienenä Tolkienin lukijafanina olin täysin vailla kontakteja muihin lukijoihin. Yliopistolla sitten ainejärjestössä ilmeni että onhan näitä muitakin jotka muistavat tarpeettomia sitaatteja… (Ja lukiossa oli jotain luokkakavereita jotka pelasivat roolipelejä, mutta en uskaltanut yrittää päästä mukaan.)


  4. Kyllä, sosiaalinen konteksti on suorastaan järkyttävän tärkeä tekijä mietittäessä tällaisia juttuja. Missä sattuu syntymään ja kasvamaan määrittää aika lailla sitä, millaisiin kuvioihin päätyy mukaan kriittisinä nuoruusvuosinaan. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, millaiseksi ihmiseksi sitä vähitellen muotoutuu. On ikävä harrastella tällaisia juttuja yksinään — onneksi sentään ennemmin tai myöhemmin elämässään onnistuu tapaamaan ihmisiä, jotka jakavat samoja passioita :)


  5. Luin tänään juuri Frodon ja Samin matkaa kohti tuomiovuorta ja siinä kieltämättä tulee hyvin tuo ensimmäisessä kommentissa mainittu ajatus, että äärimmäinen paha on keskittynyt sormukseen ja tiettyyn maahan ja on siten myös kätevästi hävitettävissä…

    Nääntyneiden vaellus Gorgorothin tasangolla sopii muuten hyvin kuvaamaan erinäisiä työrupeamia, jotka tuntuvat todella uuvuttavalta kidutukselta, kun vielä kiire ja pelko ahdistavat…



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: