h1

Myrskyä ja aurinkoa

lauantai, 4. marraskuu, 2006

 

Kaksi päivää sitten sateentihkuinen alakuloni loppui kuin seinään, kun törmäsin sattumalta pyörätiellä vanhaan ystävääni ja kollegaani MP:hen. Selitin hänelle kuohuksissani, että meillä ei ole mitään huonekaluja — ”no, minulla on kellarikomero, joka on täynnä huonekaluja, sen kun viette pois” — ja yliopisto tökkii — ”ne on vähän vaikeita välillä, annas kun puhun niille” — eikä minulla ei ole käytössäni nettiä — ”tulet meille, saat käyttää koko päivän yhteyksiäni kun teen omia hommiani muualla” — ja jos jotain kalusteita onnistuisi saamaan niin niiden kuljettaminen on äärimmäisen tuskallista — ”no minäpä soitan ex-poikaystävälleni jolla on auto, se voi hyvin kanniskella niitä”.

Nyt tuntuu järjettömän upealta. Yhtäkkiä vastaan tulee ihminen, jonka kautta alkaa moni solmu aueta. Alan entistä enemmän kohta uskoa… johonkin.

Olen jo muutenkin näinä aikoina valmiiksi taipuvainen fatalismiin, kun olen vapaaehtoisesti ripustautunut vaihteeksi Battlestar Galactica -koukkuun. Ja miksei tuo Lostinkin näsäviisas tarinarakenne sujahda samaa mielentilaa edistävään kategoriaan.

Seuraavana päivänä MP:n tapaamisen jälkeen tänne tuli järisyttävä myrsky. Sisällä tuntui siltä, että seinät repeytyvät tuulen voimasta irti hetkenä minä hyvänsä. Ikkunat paukkuivat karmeissaan. Välillä taivaalta tuli pikkusormenkynnen kokoisia rakeita. Kadulla ei meinannut päästä eteenpäin millään välineellä eikä ilveellä. Se oli hienoa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: