h1

Sänkypuuhia

lauantai, 4. marraskuu, 2006

Olin eilen kuusi tuntia Ikeassa. Siis kuusi tuntia. Ne, jotka tietävät reitin, muistanevat myös, että tässä kaupungissa Ikeaan pääsee kätevästi metrolla noin 20 minuutissa. Vietin käytännössä siis koko päivän tuossa porvarisperhe-idylliä propagoivassa sinikeltaisessa ostoshelvet paratiisissa.

Ikea on ihmisen paras ystävä. Pakko se on myöntää. Ainakin uuteen kaupunkiin muuttavan, varattoman, kiireisen ja kuljetuskyvyttömän ihmisen.

Ostin aika monia juttuja. Visa vingahti kassalla vain vienosti. Vaati aikamoista kalkylointia, että kykenin kasaamaan kotiin kuljetettavaksi paketin, joka painoi alle sata kiloa (kuljetuksen hinta nimittäin kaksinkertaistui aina +100 kg:n kohdalla). Päivän ylpeydenaihe no. 1: luovutin kuljetettavaksi tasan 99,4 kg kamaa.

Koska asun 3. kerroksessa (oikeastaan neljännessä) ja minulla on hyvin toimiva itsesuojeluvaisto, tilasin myös kantopalvelun. Ja pojathan kantoivat. He hee… nautin vapautuneesti vahingonilostani, sillä minua odotti vielä montage à la Ikea.

No, minähän kokosin. Minä työn sankari. Tullessaan lainaamaan työkaluja naapurin mies katsahti minua pariin kertaan säälivästi jumalattoman kokoisten pahvilaatikoitteni keskellä. Ei kuitenkaan sanonut mitään, viisas mies. Sitten kävikin niin, että kokosin omilla pikku kätösilläni parisängyn, työpöydän, toisen pöydän ja vaatekaapin. Ja jumalauta, siinä muuten riitti vääntämistä ja kääntämistä (huomaattehan, että vasta tässä vaiheessa tähän kevyenleppoisaan lallatilaa-postaukseen tulee mukaan hienoisen rasittunut sävy). Koko homma sujui yllättävän kevyesti — siis todellakin, yllättävän — etenkin kun ottaa huomioon, ööh, monta asiaan vaikuttavaa tekijää. Ylpeydenaihe no. 2: sisustin huoneeni, ja samalla tuli harjoitettua eri lihasryhmiä sen verran, ettei ihan heti tarvitse salille lähteä.

Ensimmäinen yö lähes itse tehdyssä sängyssä sujui mahtavasti. Alussa kävi toki häivähtäen mielessä, että pysyyköhän tämä nyt kasassa, mutta hyvin pysyi. Saa nähdä sitten jatkossa, miten meille käy.

Advertisements

6 kommenttia

  1. Moi Turusta!

    Kuulostaa kotoisalta… Onko siellä päin Mamamini-kirpputoreja? Muistelen niistä kartuttaneeni Groningenin-sisustuksiani. Erityisesti muistan painavien kokopuisten kaappien olleen halpoja siellä – mahtaisiko johtua natiivien tavasta rakentaa portaikkoja, joihin kyseiset kapineet ei mahdu. :-)


  2. Sepäs olisikin vallan veikeää ostaa massiivipuusta kaiverrettu vaatekaappimöhkäle, jota ei tuntienkaan runttaamisen tuloksena saisi mahtumaan porraskäytävästä! Kaikki hollantilaisissa taloissa käyneet tietävät, miksi täällä huonekaluihin liittyy aivan erityisenlaisia logistisia ongelmia. Ikeassa oli muuten oma hintakategoriansa ylös köydellä hinattaville kamoille. Olisi tullut aika kalliiksi, tiedoksi vaan.

    Ei ole tullut vastaan kirppiksiä, harmi kyllä, sen takia sorruinkin tuohon ruotsinpyhtääseen. Parissa basaarissa yritin käydä, mutta yhdessä iski kauhea klaustrofobia (kellarisokkeloita täynnä sekoilevia ihmisiä ja päälleromahtavia kalusteita) ja sitten kuitenkin olisi se kuljetusongelma…

    En muuten maininnutkaan, että eilen illalla ja tänään olen siirtänyt meille bakfietsenillä jo yhden sohvan, telkkarin, lampun, kaksi tuolia ja kirjahyllyn. Kannoin ne kaikki kerralla yksin sinne neljänteen kerrokseen!!! MUaahahhaaahhaa! No ei sentään. Sain juuri ja juuri nitkutettua kaksi puista kirjahyllyn hyllyä kerrallaan ylös, sitten nopea kirmaisu takaisin alas, taas ylös iinnnnnhhhhhhh, kipaisu alas jne jne jne.

    Nyt en kyllä vähään aikaan kanna enää mitään. En en en.


  3. Ilman hissiä neljänteen? Ja Ikean kamaa kasannut? Enpä lähtisi itse moiseen urakkaan kyllä juuri lainkaan, onnittelut onnistuneesta suorituksesta.


  4. Kiitoksia, kehuja ja ihmettelyjä taitavuudestani voi lähetellä lisääkin, sillä olen ne mielestäni ansainnut :) Nyt vielä on helppo hymyillä, kun mikään ei ole vielä hajonnut tai romahtanut… :P


  5. KUVIA MESSIIN! Mässäillään kunnolla sun reiskataidoillasi! Mahtavaa Tanja ”Butch” babe :)


  6. Hihii, varo vaan, kohta alan lähetellä privaattimeiliisi makrokuvia uljaasta habastani!

    Ei vaiskaan, oikeastihan olen äärimmäisen feminiininen, eli heikko, voimaton ja veltto, joten tarvitsen ehdottomasti ja alituiseen miestä/miehiä hoitamaan tällaisia kanto-, kasaus- ja muita huonekaluihin liittyviä projekteja. Joskus sitä vaan tulee itse testattua niitä ihan kokeilun ja vaihtelun vuoksi. Siis puhun nyt edelleenkin niistä huonekaluista ja niiden… äh, kyllä te tajuatte.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: