Archive for tammikuu 2007

h1

Paavi on puhunut

keskiviikko, 31. tammikuu, 2007

Katolisen kirkon päämies ja Jumalan virallinen edustaja maan päällä, paavi Benedictus XVI, on jyrähtänyt: väkivaltaa ja seksiä sisältävät videopelit ovat hänen mielestään ”perversio”. Erityisen kammottavaa paavin mielestä on, että tällaisia pelejä tehdään ja markkinoidaan lapsille ja nuorille. Väkivallalla ja seksillä mässäilevät pelit uhkaavat paitsi lasten elämää ja terveyttä myös oikeanlaisten ydinperheiden yhtenäisyyttä ja hyvinvointia.

Paavi on tietenkin oikeassa. Kukapa nyt haluaisi tieten tahtoen altistaa pikku pilttejä hurmehuuruiselle räiskinnälle ja yksityiskohtaisen raa’alle pornolle?

Paavin mukaan taistelua pelien turmiollisen viettelevää vaikutusvaltaa vastaan käydään parhaiten ohjaamalla lapsosia lempeästi mutta päättäväisesti ”klassisen lastenkirjallisuuden” pariin.

Ei kai ole yllättävää, että tässä joku näki hienoisen ironian aineksia: esimerkiksi kiistattomina klassikoina pidetyt Grimmin veljesten kootut sadut ne vasta ovatkin kasvattavaa ja moraalisesti ylevöittävää luettavaa lapsille. Niissähän pahat äiti- ja sisarpuolet, noidat, laiskajaakot, kateelliset ja ilkeät ihmiset sekä muuten vain väärässä paikassa väärään aikaan olevat tyypit saavat aina ansionsa mukaan; he voivat esimerkiksi vammautua pysyvästi, menettää järkensä, käristyä uunissa, päätyä paloiksi pataan tai peittyä loppuiäkseen likaan. Erilaisista sosiaalisista rangaistuksen muodoista puhumattakaan.

Ja Grimmien näkemys seksistä se vasta onkin kauniin kristillinen — don’t get me started.

Nykyinen paavi on muuten ehtinyt aiemmin arvioimaan myös kirjallisuutta. Hän on muun muassa tuominnut Harry Potter -kirjat, sillä hänen mukaansa niitä lukemalla lapsi ei välttämättä pysty muodostamaan selvää kuvaa hyvän ja pahan välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisia kirjoja lukemalla nuoriso saattaa myös hairahtua pois kristillisisten arvojen piiristä. Jesuiittaveli Kelly tosin huomauttaa, että silloisen kardinaali Ratzingerin julkisuudessa kierrätetyt tuomiokirjeet eivät kuvasta katolisen kirkon virallista kantaa, vaan ovat yksilön mielipiteitä. Kirkon virallisen kannan mukaan

…the most appropriate way to judge Harry Potter is not on the basis of theology, but according to the criteria of children´s literature and whether children will read the books willingly.

Niinpä niin. Kuka sanoo, että katolinen kirkko on jumahtanut jonnekin pimeälle keskiajalle? Nehän iskevät suoraan ajan hermoon, eivätkä päästä irti vaikka kuinka ravistaisi.

h1

Elämää kiven kanssa

tiistai, 30. tammikuu, 2007

Mitä tehdä, kun allergiset lapset kinuavat lemmikiksi kissaa? Kun tekisi mieli hankkia koira, mutta aika tai elämäntilanne ei mitenkään salli? Tai kun neuroottiset naapurit valittavat jopa hamsterin yöllisistä juoksupyöräilyistä?

Täältä löytyy vastaus: Hankkikaa elämäänne uusi perheenjäsen, kivi! Se antaa paljon ja tyytyy vähään. Kivi on halpa (itse asiassa ilmainen), helppohoitoinen, vaitelias ja uskollinen kumppani monissa elämän ristiaallokoissa.

Kivi pitää ensin löytää. Sitten siihen tutustutaan huolellisesti. Kivi pestään ja sitä tarkastellaan joka puolelta. Erittäin tärkeää Wikihow’n mukaan on pystyä määrittelemään kiven sukupuoli. Kun perusasiat ovat kunnossa, kivi nimetään (”names like Rocky are very obvious and well used names, but there is nothing wrong with them”) ja sille aletaan rakentaa kotia.

Talon rakentaminen kivelle ei ehkä ole niin helppoa kuin äkkiseltään ajattelisi. Onneksi näillä nettisivuilla kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten homma hoituu. Kiven kotiin tarvitaan pehmeitä huonekaluja, kuten sänky, pöytä ja tuoleja, sekä erilaisia kodikkuutta luovia esineitä, kuten valokuvia, leluja ja kuntoiluvälineistöä. Vaatteitakaan ei pitä unohtaa. Vapaa-ajan harrasteiden kannalta tärkein esine on plasma-TV, jonka voi tosin ohjeiden mukaan leikata pahvista. Edes pahvitelevision osalta kiven viihdyttäminen ei vaadi korkeita teknisiä valmiuksia:

Unless you know how to wire this thing to enable streaming video, you can just cut out a photo of a particularly good looking fossil from the Smithsonian Institution or the British Museum. Paste it on the screen so as to look like an image on a TV screen. This will be ideal for you pet’s entertainment. If you just give her one piece of popcorn, she will sit there admiring that fossil for hours and hours and hours. If you think your Rock is a bit of a nerd, you might want to post not a fossil, but an image of the Rosetta Stone for her contemplation.

Rosetten kivi! Mikä ihastuttava ajatus viettää päivänsä kontemploiden hieroglyfejä ja komparatiivisen kielenkääntämisen historiaa — Jean-François Champollionin elämäntarina teki ainakin 10-vuotiaaseen minuun niin suuren vaikutuksen, että haaveilin vuosikausia Egyptin-matkasta. Mutta nyt uhkaan harhautua päivän aiheesta, kiveyden pohtimisesta.

Niin, on tärkeää kunnolla bondata kiven kanssa, jotta yhteinen aikanne olisi hyvää, kaunista ja antoisaa molemmille.

Spend time with your rock. When you go on MSN, take your rock. When you go to bed, take your rock. Take him/her everywhere. This will help you to get to know him. Talk to your rock. Find out what it likes. Most rocks are fans of Rock Music.

Kiven kanssa pitää siis jutella, laulaa, väitellä, riidellä… muuten kivi saattaa masentua ja lopulta ”muuttaa pois”.

Tiesittekö, että petrologia tarkoittaa kivien tutkimista? Ja minä kun olen aina vain seikkaillut ihan toisenlaisilla ”rock”-sivuilla. Uh-huh, kaikkea sitä… oppii.

h1

Hanki elämä

maanantai, 29. tammikuu, 2007

Mitä se olikaan, se elämä?

Täällä voi tutustua siihen, mitä kaikkea ensimmäinen elämä voi sinun kohdallasi tarkoittaa.

Vitsi toimii, vaikka voisihan sitä vielä laajentaakin aika lailla.

[via Kasa]

h1

Pienet ihmiset

perjantai, 26. tammikuu, 2007

Roolipeleissä hahmo on pelikokemuksen kannalta jokseenkin tärkeä asia. Toisinaan sitä haluaa pelata mahdollisimman erilaista hahmoa itseensä verrattuna, joskus taas voi olla mukava koittaa täysillä samastua pelihahmoonsa ja työstää vaikkapa omia tunteitaan hahmon kautta.

Olen itse ollut aina viehtynyt erilaisiin ristiriitoihin ja paradokseihin, niin tekstuaalisissa kuin muissakin kuvitteellisissa maailmoissa. Niinpä pyrin aina kehittämään omiin hahmoihini jonkinlaista kulmaa ja särmää. Usein nämä projektit liittyvät myös pelin rajojen testaamiseen.

Usvazine kirjoitti äskettäin mukavan kuuloisista kokemuksistaan runoilevan soturin ohjastajana. Taustamotivaationa hahmonluontiin toimi tuossa tapauksessa se, että WoW ei tarjoile tässä suhteessa kauhean suurta liikkumavaraa vaan pakottaa esimerkiksi mies- ja naishahmot jokseenkin yksioikoisiin muotteihin.

Vähän samaa olen miettinyt vaikkapa nyt GW:ssä. Miksi suurin sen osa hahmoista vaikuttaa olevan miespuolisia, lihaksiaan pullistelevia sotureita?

Joskus 90-luvun puolivälissä huumaannuttiin niistä mahdollisuuksista, joita digitaalisuuden ja tietoverkkojen nähtiin tarjoavan sosiaaliselle kanssakäymiselle ja identiteettileikeille. Tuolloin ajateltiin, että internet vapauttaisi ihmiset testailemaan, miltä tuntuu esiintyä ja jutella muiden kanssa jonakin aivan muuna kuin mitä oikeassa elämässään on.

Vähän myöhemmin havaittiin, että mitä netissä itse asiassa tapahtui oli täysin päinvastaista. Hyvin perinteiset kansallisuuteen, ikään, äidinkieleen ja etnisyyteen liittyvät stereotypiat hivuttivat kokeilunhalun ja hulvattomat roolileikit kaukaisiin marginaaleihin.

Kaikkein pahin tapahtui kuitenkin sukupuolelle. Naiset olkoot naisia ja miehet miehiä, eikä tätä pyhää binaarilogiikka pidä sotkeman millään verukkeella, jyrähtivät harmaat taustavaikuttajat keskustelupalstojen ja verkkopelien kulisseissa.

Ja niin ollaan tilanteessa, jossa Drakkar Dragonne etsii nyrkit pystyssä hirviöitä tapettavaksi ja Midnight Spiritwind hengailee kylillä hakemassa juttuseuraa muista ihmisistä.

Vai olisiko tämä sittenkin vain kiiltävää pintaa?

[kuvan lähde: RPG Artist]

h1

Verho raottuu

torstai, 25. tammikuu, 2007

Kuvaesimerkki Googlen kuivakasta ironian tajusta löytyy tästä nörttihuumorin kultakaivoksesta. Samalla sivulla tarjoillaan myös sqlipäällysteisiä suklaarusinoita, rehellistä Xbox-mainontaa ja EULAa, jossa todellakin riittää tulkittavaa. Klassikkoaineista on erityisesti noissa infolaatikoissa, jollaisia soisi tapaavansa useamminkin.

[via The Daily WTF]

h1

Editoinnin juhlaa

keskiviikko, 24. tammikuu, 2007

Näin naitetaan nätisti yhteen Resident Evil 4 (Capcom 2005) ja Madonnan Die Another Day, vaikka biisi onkin tyhjänpäiväistä höttöä.

”A time to work, a time to play, I think I’ll find another way…”

h1

Teini tunnustaa taas

maanantai, 22. tammikuu, 2007

Välillä sitä tuntee olevansa aikuinen. Niin kuin silloin, kun käy kommentoimassa mitvitin, tuon legendaarisen vakavikkohumoristin, blogipostausta metabloggauksesta. Kommenttiketjussa muotoaan hakeva juttelu sivuaa — vain paikoin ja ohuelti mutta kuitenkin — jopa Yhteiskunnallisesti Merkittäviä Kysymyksiä. Siinä sivussa ratkaistaan myös SanomaWSOY:n tulevaisuus.

Vaikka kirjoitinkin vaatimattomat osuuteni keskustelun jatkeeksi hyvässä uskossa ja vilpittömin mielin en ole ihan varma, miten koko asiaan tulisi suhtautua. Yksi ongelma on siinä, että se vaihe, johon kuului kaukaa ja hiljaa tapahtuvaa mitvitin ihailua on nyt peruuttamattomasti ohi. (Siis, selvennyksenä, nyt samaa tapahtuu lähempää ja äänekkäämmin.)

Ehkä tätäkin suurempi ongelma on kuitenkin se, että todellisuudessa minä olen monissa asioissa järisyttävän kaukana aikuisesta tai edes aikuismaisesti käyttäytyvästä ikiteinistä.

Blogilleni on viime päivinä ajautunut ihan varmasti ainakin yksi kävijä, joka äsken mainituista kommenteistani inspiroituneena, ärsyyntyneenä tai niiden aikaansaaman täydellisen välinpitämättömyyden vallassa on saapunut tänne katsastamaan, josko KP:ssäkin olisi viittauksia johonkin pientä ihmistä suurempaan kysymyksenasetteluun.

Vaan eipä ole, ei. Ei sitä aina jaksa. Niinku tiättekste silleen.

Sen sijaan ajattelin kertoa teille, että olen taas saanut vahvan yhteyden minussa asuvaan teinipoikaan (ei sillä, että se yhteys olisi oikeastaan koskaan kovin ohueksi tai satunnaiseksi hioutunut). Mutta nyt! Sisäinen teiniyteni on onnistunut piiskaamaan mantelitumakkeitani sellaisiin pinkeysasteisiin, että vappupallot jäävät kakkoseksi. Tunnen jatkuvasti vastustamatonta halua riehua, hypiskellä ja alkaa ujelluskilpasille tuulen kanssa (syvällistä metaforiikkaa).

Mikä ihme tämän on saanut aikaan?

No, esimerkiksi suomalaisen Catamenian kovaakin kovempi koveri W.A.S.P:in luukutuksesta I Wanna Be Somebody (1984). Jos en tukisi täysin rinnoin suomalaista tekijänoikeuslainsäädäntöä (tässä kohtaa kuuluu naurahtaa), kehottaisin teitä lataamaan ko. biisin välittömästi kaverilta omalle koneelle ja nauttimaan elämästä kaikin voimin.