h1

Vain muutaman frankin tähden

torstai, 18. tammikuu, 2007

Ranskassa on heretty keskustelemaan peleistä ja kansallisesta kulttuuriperinnöstä sellaisella poliittisella tasolla, että keskustelu ylittää jo kansainvälisenkin uutiskynnyksen.

BBC:n juttu kertoo mielenkiintoisia asioita tämänhetkisestä pelipoliittisesta tilanteesta. Samalla se kuitenkin nostaa esiin ikävän itsestäänselvinä toisteltuja, pelejä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja.

Ensin tekstissä ihmetellään sitä, että pariisilaiset pelipojat vaikuttavat ihan täyspäisiltä ja jopa englanniksi sujuvasanaisilta kavereilta, vaikka harjoittelevatkin räiskintäpeliä kansainvälistä peliturnausta varten.

Toiseksi toimittajan mielestä on yleisesti tiedossa, että mitä ikinä peleistä ajatellaankin, yksi asia on varma: kulttuuria ne eivät ole.

Niinpä onkin ihmeellistä, että Ranskan hallitus suunnittelee verohelpotusten ja julkisen tukijärjestelmän ulottamista nyt myös peliteollisuuden pariin.

Tarkoituksena on toki ennen muuta tukea ranskalaisia firmoja ja työn tekemistä sekä kasvattaa maan kilpailukykyä ja muita tärkeitä asioita, joista poliitikot mielellään puhuvat. Mainitaan myös luovuus, kulttuurinen diversiteetti ja kansallisten erityispiirteiden turvaaminen, kuten usein tällaisten asioiden yhteydessä tapana on.

Ranskalla on tosin aivan oma mielenkiintoinen historiansa kulttuuriteollisuuden alojen tukijana. 1980-luvulla monissa länsimaissa seurattiin henkeä pidätellen ranskalaista poliittista keskustelua kulttuurialan merkityksestä kansalliselle ja eurooppalaiselle identiteetille. Silloinen kulttuuriministeri Jack Lang tuli kuuluisaksi paisuttaessaan kulttuuribudjettia ja luodessaan useita merkittäviä kulttuurin tuki- ja verohelpotusjärjestelmiä — näihin viitataan edelleen termillä ”exception culturelle francaise”. Erityisesti Langin ajama, audiovisuaalista sektoria koskeva politiikka on ollut Euroopan mittakaavassa kauaskantoista.

Langin aikoihin tärkeä poliittinen slogan oli kulttuurin demokratisoituminen. Tarkoitus oli häivyttää eronteko ”suuren” ja ”pienen” taiteen välillä (arts majeurs et mineurs).

Kas kummaa, samasta asiasta puhutaan nyt pelien kohdalla. Pelaaminen, tuo roskan ympärillä pyörivä ajantappo, halutaan ottaa jäseneksi vakavasti otettavien kulttuuriharrastusten kerhoon. Kuuluuko sinne asti hienoista historian siipien havinaa? Thought not.

Mielenkiintoista kyllä, ranskalainen peliteollisuus ei ole lainkaan yksituumaisesti nyt ajettujen verohelpotusten ja muiden lakimuutosten takana. Peliteollisuuden puhemiehen, monsieur Laruen, mielestä julkiset tuet pelialalle — ja epäilemättä erityisellä tavalla ”kulttuurisiksi” katsottaville pelituotteille — vain vääristäisivät kilpailua ja ajaisivat tuottajat suunnittelemaan poliittisesti hyväksyttyjä pelejä, joita normaalit ihmiset eivät osta eivätkä pelaa.

Tähän huolestuttavasti viittaa sekin, että M. Laruen, siis todellakin peliteollisuuden puhemiehen, mielestä 95 prosentilla peleistä ei ole mitään kulttuurista sisältöä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: