Archive for helmikuu 2007

h1

Vain yhden yön tähden

tiistai, 27. helmikuu, 2007

Lähdin extempore minibreikille eksoottisen jännittävään, B:llä alkavaan paikkaan. Arvatkaapa, minne: Bangkokiin, Budapestiin vai Buenos Airesiin?

Eikun Brysseliin.

Satoi kaatamalla. Taukoamatta, koko matkan ajan.

Tämä kuulostaa teistä lumikinoksiin kompastelevista suomalaisista varmaan pieneltä pahalta, mutta voin kertoa, että likaisessa, kiireisessä ja pahantuulisessa kaupungissa sade on varsin ikävä asia. Se tekee kaikesta entistä valjumpaa ja sotkuisempaa.

Onneksi sentään yövyin arvolleni sopimattoman ylellisessä hotellihuoneessa, jonka olin viekkaudella ja vääryydellä saanut diilautettua ystävälläni (long story), ja seikkailin tässä EU-byrokraattien paratiisissa lähinnä yksikseni. Se oli villiä.

Sunnuntai-iltana päädyin syömään leikkisän aaltoilevalla ja epäsymmetrisellä tyylillä sisustettuun aistikkaaseen ravintolaan, jonka kattokruunun aihe kasvoi hyvinkin kasvimaiseen muotoon. Paikka ei ollut aivan niin rento ja kansainvälinen kuin esimerkiksi websivuista saattaisi päätellä. Pikantti yksityiskohta oli sekin, ettei kukaan, kukaan henkilökunnasta puhunut englantia.

Minulla oli Atalaïdessa todella kummallinen mutta yllättävän mukava ilta. Pelkäsin aluksi, miten ihmeessä onnistun yksin viihdyttämään itseäni koko illallisen ajan. Mutta sitten relasin ja luonteelleni tyypillisesti ”annoin mennä”: tilasin kylmänviileästi alku-, pää- ja jälkiruoan sekä kahvin. Oikeaoppinen ja kaikinpuolin täydellinen kuppi espressoa maksoi 3,30 euroa — tästä voi ehkä päätellä jotain raflan yleisestä hintatasosta. Mutta kokemus oli ylevöittävä ja ruoka oli todella hyvää.

Ystäväni vei minut kädestä pitäen kunnon suklaapuotiin, ”maailman parhaan suklaan äärelle”. Tiedättehän, Belgia ja suklaa, suklaa ja Belgia. Paikan nimi on muuten Pierre Marcolini, ja jo myymälässä käyminen on elämys (tosin ei köyhille eikä kipeille). No, päätin ottaa kokemuksesta kaiken irti, leikin hetken hienostorouvaa ja valitsin kepeänrennosti sormiani ojennellen rasiallisen käsinmuovailtuja praliineja. Ostin myös pari suklaalevyä; toisen (”limited edition”) siksi, että se on tehty vastaperustetun meksikolaisen kaakaopapuviljelmän uudesta sadosta, siis pavuista, joiden riittävyydestä ei ole takeita. Olisihan kauheaa, jos ne vaikka loppuisivat kesken — mitä minäkin sitten tekisin?

Paitsi että niin… minähän en itse asiassa edes pidä suklaasta. Mutta nyt on ainakin hetkeksi vierasvaraa. (No, maistoin näistä kyllä pari ja ihan hyviähän ne olivat.)

Vaikka ikäviä asioita on ikävä ajatella, niitä on pakko joskus sanoa ääneen. Suklaassa on katkera sivumaku. Täällä Hollannissa keskustellaan nyt siitä, miten nykyiset suklaan tuotanto-olosuhteet edelleen muistuttavat orjakaupasta ja eurooppalaisen kolonialismin vähemmän kunniakkaista perinteistä.

Kysäisin ohimennen belgialaiselta ystävältäni, miten eurooppalaisen siirtomaahistorian häpeätahrakartaston pimeimmästä sydämestä, Kongosta, nykyään Belgiassa keskustellaan. Hän vastasi, ”no, joskus näkee kyllä mainintoja siitä, mitä kaikkea hyvää me siellä teemme”, ja meinasin nielaista ilmaa väärään kurkkuun.

Armas ystäväni ei ollut koskaan kuullutkaan, että belgialainen armeija Force Publique käskettiin Leopold II:n yksityisesti omistamaan Kongoon vain noin sata vuotta sitten terrorisoimaan paikallisväestöä, jotta Belgialle tärkeiden hyödykkeiden, kuten kumin, saanti ei tyrehtyisi. Kapinoivia kyliä poltettiin, ihmisiä murhattiin kevyin verukkein, naiset ja lapset tietysti… no, tiedätte kyllä. Erityisen kuuluisaksi tuli joukkojen käytäntö tuoda upseereilleen ihmisten irtileikattuja käsiä ikään kuin valuuttana ja todisteena siitä, ettei ammuttuja luoteja ollut mennyt hukkaan (siis vaikkapa villieläinten metsästykseen).

Belgiaa yritetään vieläkin saada vastuuseen kaikesta tästä, viime vuonna virallisesti kansanmurhaksi luokitellusta institutionalisoidusta terrorismista. Ensimmäinen askel voisi olla symbolinen, esimerkiksi anteeksipyynnön esittäminen Kongolle.

Mutta ei, brysseliläiset pukumiehet suhaavat kiiltävillä autoillaan ja ylemmyydentuntoisina kaoottisessa kaupunkiliikenteessä ja nauttivat sivistyneen eurooppalaisen habituksensa näyttelemisestä. Belgialainen omatunto ei kolkuta, kun mustaakin mustemman kahvin kanssa nautitaan pala kitkeränmakeaa suklaata.

Tavallaan kadehdin belgialaista ystävääni. Sitten kun viattomuus on mennyt, ei paluuta tietämättömyyden onnelaan enää ole.

h1

Interaktiivinen elokuva(peli)kokemus

keskiviikko, 21. helmikuu, 2007

Interaktiivisesta elokuvasta, eräänlaisesta elokuvan ja pelin ristisiitoksesta, on kohkattu jo aika pitkään, mutta onnistuneita käytännön esimerkkejä on ollut harvemmin tarjolla. Nyt löysin yhden, voisipa melkein sanoa toimivan kokeilun.

Homman nimi on CDX, ja sen takana on yllätyksellisesti maailman kuuluisin yleisradioyhtiö BBC. Peli on tarjolla ilmaiseksi verkossa nyt myös muualla kuin Britanniassa asuville, hyvien yhteyksien omistajalle.

Alussa pelaaja (tai tuottajien mukaan katsoja, viewer!) huomaa olevansa mies, yksin, pienessä huoneessa, pyörätuolissa ja klassisesti muistinsa menettäneenä. Ensimmäinen tehtävä on siis suunnilleen ottaa selvää, kuka hahmo on ja missä mennään.

Pelissä ollaan paljolti paikallaan ja kontakti ulkomaailmaan tapahtuu erilaisten mediumien, kuten puhelimen, radion ja tietokoneen, kautta. Näiden toimintaa ihmettelemällä ja muiden henkilöhahmojen kanssa kommunikoimalla saadaan vihjeitä siitä, mihin suuntaan pelaajan kannattaisi ”edetä”.

Peli/elokuva muistuttaa hieman X-Files-peliä, jossa kokeiltiin oikeiden näyttelijöiden ja valmiiden kohtausten käyttämistä peliympäristössä. Tuloksena oli kai lähinnä interaktiivisesta tarinankerronnasta kiinnostuneiden teoreetikkojen innostus ja muiden olankohautus. Ja pari erittäin mielenkiintoista bugia, kuten se, että pelissä saattoi itse asiassa ampua itsensä.

CDX:kin toimii välillä, välillä taas ei, mutta jos aiheeseen liittyvät kysymyksenasettelut vähääkään kiinnostavat, suosittelen ainakin kokeilemaan.

h1

Menoa ja meininkiä

keskiviikko, 14. helmikuu, 2007

Sarjassamme ”näinkin voi levyn tehdä”: Wigginin sisarusten sympaattisen kuuma rytmiryhmä The Shaggs ja maailmanfilosofiaa vuosimalliin 1969. Linkistä aukeaa myös tyylinäyte.

Joo-o. Ja auts.

Tässä ystävänpäivän kunniaksi lisäksi How to Kiss a Boy. Voi, kyllä joillain sitten on ylimääräistä aikaa :)

h1

Parempaa huomista odotellessa

maanantai, 12. helmikuu, 2007

Dharma_beer

Tämä on niin must kaikille Lostin ystäville: Dharma Initiative Rations!

”Serving suggestion: Drink” — hehhehee. Tosin tuotteen baarikoodin pitäisi tietenkin olla 040815 162342.

Hanso_beer

Ja niin parasta tässä on myös se, että Insanely Great Newsin sivuilta voit ladata erilaisia pdf-etikettipohjia myös itsellesi. Eikun tv-bileet pystyyn!

Bonuksena tarjoillaan vielä Lostpedian linkki Jackfaceen.

h1

Web 2.0:n synty ja selitys viidessä minuutissa

sunnuntai, 11. helmikuu, 2007

Kansas State Universityn kulttuuriantropologian apulaisproffa Michael Wesch on ottanut tehtäväkseen kertoa neljässä ja puolessa minuutissa, mistä web 2.0:ssa on oikeasti kysymys. Kertominen tapahtuu — missäpä muussakaan kuin — YouTube-muodossa.

Näin sitä kuvaillaan herran projektisivulla:

Currently Wesch is launching the Digital Ethnography working group at Kansas State University to examine the impacts of digital technology on human interaction. The first outcome of this work was a short video called ”Web 2.0 … The Machine is Us/ing Us.” The video was released on YouTube on January 31st 2007 and quickly became the most popular video in the blogosphere and the #1 featured YouTube video on February 7th 2007.

Hitto vieköön, mikä esitys! Olen aivan myyty tälle sisällön ja muodon teoreettis-praktiselle syväluotaukselle.

Weschin mukaan Web 2.0 on aivan yksinkertainen ja samaan aikaan mullistavan moniulotteinen asia. Viime kädessä se haastaa meidät pohtimaan sitä, mikä tekee meistä ihmisiä ja kanssakäymisestämme yhteiskuntia.

Liitän tähän vielä muistilapunomaisesti listan noista asioista, jotka vaativat meiltä uudenlaista ajattelua: copyright, authorship, identity, ethics, aesthetics, rhetorics, governance, privacy, commerce, love, family, ourselves.

h1

Kas, tästähän tuli iltapäiväuutinen

torstai, 8. helmikuu, 2007

[Ilta-Sanomat 8.2.2007]

Seksi myy aina ja mitä tahansa. Erityisesti se myy, jos siihen liittyy julkkis, vaikka ruma ja onnetonkin. Aina ja mitä tahansa.

Niinpä meistä onkin täysin luonnollista lukea lehdestä, että ”Paris ei rauhoitu”, kun itse asiassa puhutaan hänen nevöhööd-ystävänsä ja tämän poikaystävän ”henkilökohtaisten puuhien” vuotamisesta nettijulkisuuteen. Kimin ja Rayn välisen kemian ei luulisi kiinnostavan ketään tervejärkistä, mutta kun Miss Hilton löytyy keskeltä tätä aivan sattumalta ja varsin vahingossa syntynyttä seksiskandaalia, alkaa meidänkin lähimarkettimme kassakone laulaa ilon kilinää.

Tällaisistako uutisista olemme valmiit maksamaan? Näinkö halvalla meitä saa panna?

h1

This is Wii in Action

torstai, 8. helmikuu, 2007

Tällaista oikealla asenteella tehtyä kamaa on aina ilo katsella, erityisesti nyt kun viestinä on jotakuinkin Wiin puolesta, pahaa maailmaa vastaan.