h1

Punaisen viivan tuolle puolen

lauantai, 7. huhtikuu, 2007

On kovin, kovin surullista, että BSG:n kolmas tuotantokausi noin vain meni ja päättyi. Uusia jaksoja joudutaan odottamaan syksyyn asti. Syksyyn! On tämä katkeraa. (No okei, onhan sekin jotain, että sarjan tietää varmasti jatkuvan.)

Sillä välin scifi.comissa tarjoillaan sarjan faneille mahdollisuutta tehdä itse BSG-pätkiä, joista paras pääsee esitettäväksi seuraavan BSG-jakson kylkeen. Tämähän alkaa näyttää malliesimerkiltä siitä, miten ”sitoutetaan sidosryhmiä” ja tuetaan tuottajien taholta uskollista ihailijuutta.

Intarwebissä tapahtuu myös muuta. Innokas fanijoukko on pykännyt jakeluun BSG-universumiin sijoittuvan Beyond the Red Line -pelidemon. Tämä totaalikonversio-modi näyttää komealta, ja etukäteisinnostusta lisää sen tiedostaminen, että siihen on tehty itse valtavasti kaikenlaista, musiikkia ja ääninäyttelyä myöten. Ja tekijäjoukossa on suomalaisiakin! Ohhoh.

Tässä kohtaa täytyy sanoa ääneen yksi pikku juttu. Olen lähtökohtaisesti myyty kaikelle, mikä liittyy BSG:hen. Käyn esimerkiksi säännöllisesti suosikkisarjakuvakaupassani kuolaamassa BSG-pikku-ukkoja, vaikka ne näyttävätkin lähinnä epäonnistuneilta legoilta. (Ei jumantsuka, nuohan ovat verkossa kalliimpia kuin siellä kaupassa… ehkä sittenkin pitäisi… ei, haluan hankkiutua materiasta eroon enkä kerätä sitä lisää… mutta silti… auh. Nyt täytyy äkkiä keksiä lisäsyitä olla innostumatta näistä muovinpalasista: erityisesti naishahmot piirrettyine tisseineen ovat ällöttäviä. Mutta Starbuck on aika siisti. Siis oikeastaan todella siisti; katsokaa nyt tuota ilmettä. Ei kyllä tässä nyt täytyy…)

… palata takaisin kirjoituksen aiheeseen. Joka on siis se peli.

Niin että sitä vain piti pohtia, miten vaikea niin moniulotteisesta, hienovaraisia konflikteja rakentelevasta ja tunnetasoon takertuvasta sarjasta kuin BSG on tehdä kunnollista peliä. Helpoin vaihtoehto on juuri tämä: otetaan pohjaksi ”arcade space shooter” ja lisätään siihen uusia nätin näköisiä juttuja. Koko homman idea on ampua, tulla ammutuksi, ampua uudestaan ja ihailla sitä, miten kivalta tämä äksöni näyttääkään ruudulla eri kulmista tsiigattuna. Keskeisimmäksi kysymykseksi jää, mitä aluksia pelaaja voi lentää. Sitten voidaankin keskittyä niiden alusten yksityiskohtien tankkaamiseen ja niistä jankkaamiseen.

Ironia on tietenkin siinä, että BSG on ehkä maailman epä-ammuskelukeskeisin scifi-sarja. Viperitkin lentävät nykyään vain lämpimikseen. Pilotit toki ovat pilotteja, koska ne eivät muutakaan voi olla, mutta oikeasti niissä on kiinnostavaa se, millaisia traumakimppuja uniformujen alta sopivissa tilanteissa kuoriutuu. Ah niitä riipaisevia hetkiä, joina olemme eläytyneet kuvattujen lapsi–vanhempi-suhteiden aina vain kasautuviin ongelmiin! Johtajuus on vaikeaa, samoin kuin alaisena olo. Siinä välissä tai hierarkian ulkopuolella olevilta on pallo hukkunut jo kauan sitten. Ja entäs ne romanttiset intressit sitten… Vietän iltani mietiskellen sitä, millaista [mild spoiler warning] Apollon ja Starbuckin yhteiselo voisikaan olla, jos asiat olisivat menneet toisin.

Saisikohan BSG:stä aikaiseksi mielenkiintoista RPG:tä?

Eri vastausvaihtoehtoja mietiskellessä täytyy varmaan kuitenkin tutustua tuohon punaisen viivan jakamaan maailmaan ja katsoa josko sieltä kuitenkin löytyisi jotain kohahduttavaa. Torrentin voi ladata täältä ja pelin FAQ löytyy täältä.

[via Peliplaneetta]

Mainokset

9 kommenttia

  1. Minäkin olen BSG-intoutunut ja hyvin sisällä sarjassa, mutta hauskaa oli tässä taannoin jutella tutun kanssa BSG:n naiskuvasta… jota oli kuulemma kritisoitu Fantastic in the Arts -seminaarissa maaliskuussa USA:ssa (miehen toimesta). Niin, siis naiset ovat joko überseksikkäitä ja tappavia cyloneita tai armeijan leivissä olevia väkivaltaisia uhittelijoita. Sitten on moraalisesti raskaita päätöksiä ja aika ikäviäkin sellaisia tekevä, näkyjä näkevä presidentti (joka onneksi on sellainen, lässyttävä pressa ei toimisi), ja mielenkiintoisin mieshahmo on hyvinkin feminiininen Baltar – jälleen juonitteleva ja petollinen persoona. Peruskuvio on se, että ihmismies on kiinnostunut naispuolisesta cylonista, ei päinvastoin. Siis ”he eivät koske meidän naisiimme”, tai jos koskevat, se on aina pakottamista.

    Onko sarjassa yhtään positiivista miehen ja naisen välistä suhdetta?

    En tullut aiemmin ajatelleeksi asiaa näin. No, Dualla ja pressan avustaja Foster ovat esitetty positiivisessa valossa, mutta he ovat selkeästi sivuroolissa.

    Kolmannen kauden loppu voi merkitä sitä, että naiskuva laajenee, mutta arvelen, että katsojaa on vain harhautettu siinä lopussa, eikä kaikki ole kuitenkaan sitä miltä näyttää.

    Toinen asia, mihin kiinnitän sarjassa juuri nyt huomiota, on sen suhde sotimiseen ja kostoon: 9/11 perinnettäkö? Onko Jericho tuttu sarja? Sehän alkaa sellaisesta tilanteesta, että Jericho-nimisen kansasilaisen pikkukaupungin taivaalle ilmestyy sienipilvi ja sitten sähköt ja yhteydet katkeavat. Jo ekassa jaksossa ihmetellään, kuka sen teki ja ketä pitäisi syyttää… Perhearvot ovat sarjassa hyvin tärkeitä, mikä amerikkalaiseen sarjaan tuntuu aina oleellisesti kuuluvan.

    Innostuneempi taidan tällä hetkellä olla Heroes-sarjasta, jossa lähes kaikki superkykyjä halussaan pitävät henkilöt tekevät samaan aikaan hyviä ja huonoja valintoja, ja ei oikeastaan voi sanoa, onko kukaan heistä pohjimmiltaan hyvä tai paha.


  2. Kaunis kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi!

    Minun mielestäni on kyllä hiton positiivista, että sarjassa on ensinnäkin niin monia naishahmoja, ja toiseksi niin monia erilaisia naishahmoja. Onhan siellä kyllä monenlaista stereotyyppiäkin joukossa… mutta silti koen uskomattoman vapauttavana seurata vaikkapa nyt Starbuckin elämää, jota rakennettaessa on pyöritelty ennemminkin miehisiä stereotypioita kuin feminiinisiä. Tuntuu että hahmo kaikkineen rakoilee moneen suuntaan, siis hyvällä tavalla.

    Onko sarjassa yhtään positiivista miehen ja naisen välistä suhdetta? No, miten määritellään positiivinen :)

    Bill Adama ja Ma´am President? Näissä kahden kokeneen tervaskannon kohtaamisissa on ollut hyviä viboja. Molemmat ovat palanneet kuoleman porteilta jo ainakin pari kertaa. Luulisi sen nyt antavan perspektiiviä siihenkin, kenen kanssa ja miten sitä yrittää styylata.

    Adamaa voisi tulkita übermaskuliinisena jääränä ja Lauraa naisellisena pehmona, mutta molemmissa on myös hämmentävän päinvastaisia ominaisuuksia. Minusta on aivan ihana seurata sitä, miten Pressa lempeän hillitysti pitää itsellään määräysvallan ja hoitaa hommat kotiin. Adama on kauhea äksyilijä, ja kaikesta näkee miten hän on tottunut komentelemaan muita, mutta silti hänkin alistuu kiltisti Lauran tahtoon. Pressa rulez!

    Baltar ja Six? Näistä kahdesta ei ota erkkikään selvää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ne ovat ikuisesti kiinni piirileikissä, johon tarvitaan kaksi — välillä toinen johtaa, välillä taas toinen. Tyypeillä on ihan oma geiminsä.

    Apollo ja Starbuck? *huokaus* Eikö ne nyt olisi saaneet olla edes hetken kauemmin yhdessä… ehkä siitä olisi voinut tullakin jotain? Please?

    Chief Tyrolilla ja Callylla on aika positiivinen suhde. Mutta muuten kyllä inhoan näitä hahmoja, ne ovat jotenkin aivan liian tavallisia talliaisia, eivätkä tuo kuvioihin yleensä mitään kivoja konflikteja. Niillä on sitä paitsi rumat hiukset.

    On toden totta rasittavaa, miten cyloneiden hahmottelussa tuntuu välillä vähän liikaa korostuneen miehinen pelko mysteerisiä ja kauniita naisia kohtaan. Suurin osa cylon-johtajista on kauniita naisia, joista on ah, niin mahdotonta tietää, mitä ne milloinkin haluavat. Ja jotka tietenkin aina välillä sattuvat hyppelehtimään komentokeskuksissaan alastomina ja harjoittamaan seksuaalista eksperimentaatiota kohdalle osuneen viattoman miesihmisen kanssa.

    Oijoi, en ole kuullutkaan Jerichosta tai Heroesista, täytyypä tsekata. Molemmat kuulostavat kiinnostavilta, etenkin tuo Heroes. Kiitos vinkeistä.


  3. Pidän monosta BSG:n hahmoista yksilöinä, mutta kokonaispaletista tuntuu puuttuvan jotakin. Pressa nyt esimerkiksi on hieno paketti, pilotin perusteella pelkäsin pahinta, että hän on semmoinen tyypillinen amerikkalaissarjan ”hyvä johtaja”, joka onnistuu aina valinnoissaan valitsemaan lopulta sen hyvän, ja selviytyy kuin ihmeen kaupalla. Pilotissa tuoreen pressan piti valita, kuoleeko 5000 vai 50000 ihmistä, eikä hän epäröinyt uhrata sitä pienempää porukkaa. Sarja ei tarjonnut onnellista ratkaisua dilemmaan. Toinen vastaava valintatilanne koski aborttia ja mukavasti pressa on myös Baltarinkin kurkussa – vaikka oikeastaan hänen kuuluisi kiittää Baltaria.

    Amiraalin ja Apollon suhde on aika perinteinen mielenosoituksineen ja mykkäkouluineen.

    Naiscyloneitten runsaudessa on myös se oma piirteensä, että sarjassa sitten tapetaan koko ajan naisia, jotka palaavat, jotka taas tapetaan…

    Hahmoista myös Halo kiinnostaa enemmän kuin mitä hänestä annetaan nyt irti. Hänhän teki kolmannella kaudella kaksikin tiedät-kyllä-mitä -juttua, joiden käsittely on jäänyt vaillinaiseksi.

    Yksi mielenkiintoinen juttu on se, että yleensä vain naisilla ja cyloneilla tai feminiinisillä miehillä tai miehillä onnettomissa olosuhteissa tuntuu olevan kykyjä/taipumuksia nähdä uskonnollisia näkyjä (huom. eritoten kausi 3 lopetus!)

    Tyrolin ja Callyn suhde taisi olla tosiaan yksi niitä positiivisia, mutta tavattoman tylsä. Ilmeisesti sitä kuitenkin kaipaa draamaa :) Minusta vain tuntuu, että käsikirjoittajat ovat olleet parisuhteen suhteen laiskoja, jo tausta olisi mielenkiintoinen (Tyrolin exän takia) plus esimies/alainen -suhteesta voisi saada paljon enemmän irti. No, uskoakseni Tyrolista otetaan kaudella 4 enemmän irti :)

    Sarjasta taitaa tulla jokin parin jakson spesiaalia syksyllä, ja varsinainen kausi jatkuu vasta keväällä 2008 (kääk!). Spin off Caprica ei ole vielä vissiin saanut toteuttamispäätöstä.


  4. Kommentistasi pressasta tuli mieleen, että hän on muuten aivan poikkeuksellisen epä-äidillinen hahmo. Ajattele, miten helposti vanhemmasta, lempeäkäytöksisestä naisesta saisi tehtyä ”maan äidin” — tai siis ”laivaston äidin” — mutta Laurassa on ylättävän vähän äidillistä asennetta. No okei, olihan hän New Capricalla paljon lähempänä perinteisiä naisjuttuja kun työskenteli pienten lasten opettajana… mutta silti. Itse asiassa moni muukin nainen on sarjassa sillä tavalla perinteistä poikkeava, että mun mielestä heitä on vaikea nähdä vaikkapa nyt Heran varaäiteinä, tai ylipäätään kenenkään vaimoina.

    Leen ja Deen suhde on yksi esimerkki jutusta, josta on vaikea kuvitella, millä perusteella se toimii. Mistä nämä tyypit puhuvat illalla sängyssä kun eivät jaksa aina jauhaa työasioistakaan? Toista se olisi Starbuckin kanssa…

    Hyvissä sarjoissa mielikuvitukselle annetaan sytykkeitä sellaistenkin tilanteiden rakenteluun, joita ei itse sarjassa koskaan nähtäisi. Tähänhän vaikkapa nyt fanifiktio perustuu. Jos jotain negatiivista BSG:stä etsii, niin tällaisia sytykkeitä sarjaan voisi rakennella enemmänkin. Nyt tuntuu siltä, että homman kässäri on vähän liian tiukasti tuottajien käsissä. Tästä tulikin muuten mieleen, että BSG on myös harvinaisen suora sarja, siis ei-kiero/queer. Täytyy miettiä lisää, miten ihmeessä tässä on onnistuttu, etenkin kun ajattelee koko tv-scifin perinnettä jo ”vakiintuneine” homopariskuntineen.

    Ylipäätään on totta, että hahmojen välisistä suhdekiemuroista saisi paljon enemmän irti. Nyt sarjassa on tunnuttu panostavan yksilöihin ja tarinankerrontaan. Aika vähän siellä esimerkiksi heitetään smalltalkia, sekstaillaan tai harrastetaan muitakaan rentouttavia vapaa-ajan aktiviteetteja, ainakin siihen nähden, mitä voisi olettaa tapahtuvan kun nuoria ja vetreitä naisia ja miehiä suljetaan samaan parakkiin. Mulla on jopa ikävä niitä kortinpeluu-ryyppäysiltoja tappeluineen…

    Ehkä BSG ei loppujen lopuksi olekaan suhdesarja, vaan lineaarisesti limittäin kietoutuvista ihmiskohtaloista punottu tarinakudelma?

    Ehkäpä jonkin tällaisen syyn takia vaikuttaa tosiaan siltäkin, että hahmot eivät rakennu aivan johdonmukaisesti tietynlaisiksi (voisi hyvin kuvitella, että Chiefin tai Callyn olisi esim. vaikea työskennellä ukon ex-intohimon kohteen eli Sharon Valeriin kanssa). Hahmot ovat kuin pelinappuloita, joita käsikirjoittajat ohjailevat mielensä mukaan yhä uusiin tilanteisiin, ja joiden menneisyyttä käytetään näissä tilanteissa aina hyvin säännöstellen, ja ehkä liiankin tarkoituksenmukaisesti (ja joskus vähän vääristellenkin).

    Hei, meidänhän pitäisi tältä pohjalta rakentaa BSG-paneeli, mahtuisikohan Finnconiin vielä? :P


  5. Ehdotan sitä BSG-paneelia järjestäjille! Kyllä varmaan mahtuu, ja multa vapautui juuri yksi ohjelmaslotti.


  6. Jatkan vielä… Laura Roslyn on sikäli uskottava, että tuossa asemassa ei oikein opettajamentaliteetilla edetä, vaan on pakko olla hyvin rautainen. Alun perinkin tuntui, että hän on ehkä ollut politiikassa kärkkymässä, ja muutamat taustoittavat insertit kertoivat kyllä sen suuntaista, että hän on joutunut jyrätyksi ja osaa poliittisen pelin.

    Yritän tässä nyt olla kieli keskellä suuta, etten spoilaa pahasti mitään. Suomessa taidetaan katsoa toista kautta… Mutta kolmannella kaudella on yksi hyvin hieno esimerkki siitä, että tuottajat/käsikirjoittajat tekevät hahmoille mitä haluavat, tarpeen vaatiessa. Se jakso, joka käsitteli luokkaeroja, tässä blogissasikin mainitsit siitä. Jaksohan oli tavallaan täytejakso, vaikka siinä on taas kolmannen päätösjakson jälkeen oleellisia istutuksia. No, mikä tarttui silmään oli Adaman ja pressan käytön suhteessa Tyroliin. Mies on osoittanut olevansa luotettava ja uskollinen, mutta häntä ei kuunnella tilanteessa ollenkaan, vaan isketään päin näköä erittäin julmalla tavalla. Se oli tämän tarinaversumin tapa hoitaa asia, ja sikäli ok, mutta se olisi voitu toteuttaa siistimmin. Oli ehkä nipsaistu jaksosta tavaraa pois.

    Queer-elementit suorastaan loistavat poissaolollaan. Cyloneita ei lasketa queeriksi, koska ne ovat liian inhimillisiä, jopa enemmän kuin ihmiset itse.

    Onko BSG tehty valkoisille, keski-ikäsille miehille, jotka vannovat uskonnon ja isänmaan nimeen? :D


  7. Auts! Tuota ajatusta en ollut edes uskaltanut päästää mieleeni… BSG, tuo scifi-maailmoja mullistava ja uudella tavalla moniulotteisia hahmoja salliva sarja! Waspeille?? Nyyh, en voi uskoa.

    Tuo esimerkkisi siitä luokkataistelujaksosta oli hyvä, mäkin muistan miten tyrmistynyt olin valtaapitävien hyisestä asenteesta kärsiviä ihmispoloja kohtaan. Toisinaan tulee sellainen olo, jos vaikka nyt ajatellaan Adamaa, että se tyyppi heittelehtii ihan laidasta laitaan. Sen voi ehkä tulkita hahmon ”ristiriitaisuudeksi” tai ”inhimillisyydeksi”, mutta se voi myös olla vaan jotain käsikirjoittajien sekoilua tarinankuljetuksen ehdoilla. Asiaa voisi auttaa sekin, jos se heittelehtiminen tapahtuisi yhden tai parin jakson sisällä, mutta kun joskus tuntuu siltä, että hahmo on yhdessä jaksossa yhtä ja toisessa toista…

    Niin, haluaisin todella vastauksen siihen, miten on mahdollista onnistua tekemään scifiä, jossa ei ole kieroja vivahteitakaan!

    Heh, heitin melkein vitsinä tuon paneeli-idean, mutta katsotaan… kyllähän meillä keskusteltavaa ainakin riittäisi, ja mä olen itse asiassa vain odottanut sopivaa tilaisuutta päästä pukeutumaan siihen harmaaseen pilottiasuun :O


  8. En lukenut koko ketjua vielä, kun ei ollut aikaa, mutta huomauttaisin silti, että eikös BSG ole jatkumassa TAMMIKUUUSSA 2008??? Eli kymmenen kuukautta joudutaan odottelemaan… On se niin väärin. Syksyllehän oli budjetoitu sitä spin-offia…

    -Kati


  9. Voi ei, olet oikeassa. Syksyllä pitäisi tulla vain kahden tunnin BSG-spesiaali. Ja ehkä kuulemme jotain myös uudesta Capricasta.
    http://www.scifi.com/scifiwire/index.php?category=2&id=35773

    Kovasti ovat ihmiset näköjään haukkuneet tuota spin-offia, mutta itse odottelen kyllä innolla… ”TV´s first sci-fi family saga”… heh.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: