h1

Äijyyden syvin olemus

tiistai, 10. huhtikuu, 2007

Jouni Kalervo Hynynen, tuo itäsuomalaisen metalliteollisuuden puhemies-karvapallo, avautui hiljattain Ilta-Sanomille äijyydestä ja naisista. Hynysen haastatteluvideo on rankkaa katsottavaa.

Hynynen yrittää ”puhuu jostain vittu vaiks tunteista”, mutta eihän siitä mitään tule, kun opaskirjoina miehellä on ollut vain K-raudan ja Bilteman kuvastoja. Puhuminen on ylipäätään vaikeaa, tunteista puhuminen mahdotonta. Niinpä Hynysen mukaan onkin parempi olla puhumatta aina kun voi. Siis naisten kanssa. Muuten kyllä läppä lentää — bändin pojat ovat Wikipediankin mukaan tunnettuja suorapuheisuudestaan.

Mutta naiset, naiset ovat Hynysen mielestä uhkaavia ja pelottavia, ne kun silleen aina puhuvat ja ovat muutenkin outoja ja aivan liian erilaisia kuin miehet. Äijä tunnustaa pelkäävänsä naisia.

Mutta naiset eivät pelkää Hynystä. He haluavat häntä. Tuoreessa muistissamme on, miten rockin ajankohtaislehti Rumban lukijat äänestivät Kotiteollisuuden vuoden bändiksi ja Hynysen suomalaiseksi seksisymboliksi. (En kyllä voi olla ihmettelemättä, kuinkahan moni mies häntä äänesti, kun Rumban lukijoista miespuolisia kuitenkin on 64 prosenttia.)

Olivatpa he miehiä tai naisia, Rumban lukijat eivät ole ihastuksineen yksin. Nyt myös HS:ssa bloggaava Virpi Salmi on määrittellyt Hynysen yleisesti ottaen selittämättömän ihanaksi.

Mistähän tässä nyt oikein on kyse?

Paljastan ensialkuun, että Hynynen on minunkin mielestäni aika ihqu. Häntä voi kutsua äijäksi vähän samaan tyyliin kuin jäniksiä kutsutaan pupuiksi ja kaljaa bisukaksi.

Minusta siis näkee, että olen kasvanut suomalaisessa kulttuurissa, jossa miesten ja naisten välillä vallitsee syvä kuilu, mutta jossa on opeteltu pärjäämään niin, että joten kuten voidaan elää saman maan kamaralla ja välillä jopa yhteisen katon alla.

[Välihuomautus: kiitos Bobin, ymmärrän tämänkin asian nyt paremmin.]

Suomalainen parisuhde toimii näin. Kun suomalainen nainen tapaa suomalaisen miehen, hän rekisteröi miehessä välittömästi useita negatiivisia piirteitä, mutta ajattelee muuttavansa ne sitten kun suhde on alkanut. Aina yhtä ällistyttävänä yllätyksenä fiksulle naiselle valkenee ennen pitkää, että miestä ei voi muuttaa. Tästä huolimatta nainen yrittää.

Jossain vaiheessa mies ahdistuu ja alkaa viettää entistä enemmän aikaa vapaana häneen kohdistuvista vaatimuksista, hengaillen kavereittensa kanssa, uppoutuen harrastuksiinsa tai paneutuen formula–sohva–olut-kierteeseen. Naisen mielestä mies pakenee vastuutaan muuttua. Nainen on miehelle vihainen. Mies ei osaa tulkita, mitä nainen häneltä/hänestä pohjimmiltaan haluaa, joten hän juoksee karkuun. Voi myös olla, että mies ei ymmärrä, miksi hänen ylipäätään pitäisi muuttua, sillä hän on itse kutakuinkin tyytyväinen itseensä tällaisena. Jos mies on nössö, hän turvautuu ”joo joo” -taktiikkaan eli antaa vaikutelman lupailusta ilman aikomustakaan aktiviteettiin.

Naisen ja miehen maailmat ajautuvat vähitellen yhä kauemmas toisistaan. Suhteen heikompi lenkki eli mies pakenee, ja huonossa tapauksessa nainen yrittää kuroa välimatkaa kiinni entistä tiukemmalla niskalenkkiotteella. Hyvässä tapauksessa nainen antaa miehen etsiä itseään rauhassa, sillä hän ymmärtää, että esimerkiksi miehen sisäisen äijän löytymisessä voi olla suhteen pelastus.

Todetessaan olevansa äijä mies ilmoittaa naiselle olevansa kokonainen ihminen, joka panee naiselleen vastaan. Äijässä riittää haastetta. ”Äijä” on nimike sille prosessille, jossa mies löytää itsensä, alkaa tajuta mitä hän haluaa eikä aio tästä kehityksensä lakipisteestä välttämättä enää muuttua mihinkään.

Kun mies ilmoittaa olevansa äijä, naisen mielessä syttyy toivon pilkahdus: jospa miehessä sittenkin riittäisi minun tahdolleni vastapainoa? Ehkäpä tämä mies olisi itsenäinen ja tarpeeksi vahva tekemään kompromisseja kummankin hyväksi? Olisikohan hän jopa kykenevä keskustelemaan asioista?

Äijyys ei ole vain signaalia siitä, ettei mies ole enää tohvelinpehmeä halinalle tai urbaanisti sykkivä mutta alati levoton metroseksuaali. Se on parhaimmillaan myös vahvuutta olla se joka on ja alkaa kunnioittaa kanssaeläjiä siinä mitä he ovat.

Tässä valossa tosin näyttäisi siltä, että äijyyden tiedostamista itsessään tarvitsevat miesten lisäksi kipeästi myös naiset.

[Miten helvetissä päädyin Hynysen kuolaamisesta tällaiseen loppupäätelmään!? Palataas takaisin raiteille.]

Hynynen herättää toiveita tosiäijyydestä, mutta en ole ihan varma, mihin miehestä riittää. No, ainakin hänen habituksensa antaa meille naisille toivoa. Ja moisen positiivisen tunteen kokeminen voi hyvinkin johdattaa ajatukset seksiin… siis ainakin niillä Rumban lukijoilla. Joihin minä en siis lukeudu. Lainkaan.

No voi helevetti. Pakko se on myöntää, Hynynen on aivan älyttömän söpö äijä. Sellanen ihan käsittämättömän superihana. Iik!

Advertisements

4 kommenttia

  1. Hynynen on kyllä äijä, ei siinä mitään — ja tavallaan tosiäijän hänestä tekee erityisesti tapa, jolla hän myös uskaltaa vetää lekkeriksi koko ”äijämäisyytensä”.

    Sen sijaan tuosta parisuhteellisuuden kaavasta en aivan jaa mielipidettä, lähinnä kai siksi etten usko näiden asioiden koskaan seuraavan juuri minkäänlaista kaavaa. (Toisin kuin 1990-luvulta alkaen kaikki parisuhdesarjat ja -aapiset haluaisivatkin opettaa…) Viime kädessä kai jokaisella pitäisi olla tilaa hengittää äijänä, muijana tai ressukkana — ja tähän tilaan sisältyy myös varaus elämän varrella tapahtuvasta henkilökohtaisesta muutoksesta. Ja tämä on mielestäni mahdollista silloin kuin molemmat ovat täysin vailla sapluunoita keskenään.

    Äijyyden syvimmästä olemuksesta sen sijaan uskon, että osuit naulankantaan. Eli siis että siihen kuuluu vahvuus olla oma itsensä ja näin myös kunnioittaa muita kaduntallaajia. Sen sijaan ovatko äijät muka oikeasti ”metroseksuaaleja”? Edesmenneen televisiosarjan mukaanhan tämä tarkoittaa röyhelöitä, sääriä nuolevia glitter-housuja ja kauheaa hosumista panohommissa… Mutta jos tämä käännetään vitsiksi, kuten Kotiteollisuus teki lutuisen pinkeillä kotisivuillaan, palataan taas johonkin äijänkörilyyden juureen. ;)


  2. Onpa mukavaa, että osallistut kanssani äijyyden salojen selvittämiseen, Wax ;)

    Voisiko tosiäijä koskaan todeta muiden seurassa ääneen olevansa äijä? Siinä on pikemminkin jotain hellyttävää, kun mies menee kameran eteen ja sanoo: ”Mä nyt oon vaan tällanen äijä”. Äijä ei tosiaankaan ole metroseksuaali, tai siis M ei ole Ä, paitsi ehkä jos m-seksuaalisuus käsitetään positiiviseksi avoimuudeksi ja rohkeudeksi olla ”sitä miksi haluaa tulla”.

    Niin, ja tuo parisuhteen kaavahan oli tietenkin vain kevyttä läppää. All references to persons, real or imaginary, are purely coincidental. Paitsi että olen kyllä sitä mieltä, että meitä ohjaavat myös takaraivoomme tarrautuneet kaavat ja skeemat, joista tihkuu tunteita, asenteita ja fiiliksiä tietoisen minämme puolelle. Mutta tämähän ei tietenkään poista muutoksen mahdollisuuksita, päinvastoin — kangistumien tiedostaminen voi auttaa ottamaan niitä haltuun ja nyrjäyttämään ne pois paikoiltaan uusiin asentoihin.


  3. http://www.subtv.fi/sivusto.shtml/kotimaiset_ohjelmat/aijat?etusivu
    Siinäpä ne ”äijät” taas on! :)


  4. AUH! Ihan kauheaa. Kuinka ne… kuinka kukaan… arh, ei pysty sanomaan mitään.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: