Archive for Touko 2007

h1

Blogilla on viesti

maanantai, 21. Touko, 2007

Mainokset
h1

Terveisiä Malmöstä

sunnuntai, 20. Touko, 2007

Olin yllättäen pelikonferenssissa Ruotsissa ja hienoisista vastoinkäymisistä huolimatta selvisin hengissä. Seuraa miniraportti.

Singstarin tuottaja Paulina Bozek halusi nähdä kuluttajan muuttumisen prosumeriksi, kuten Alvin Toffler jo 1970-luvulla esitti. Siksi tuleviin Singstareihin voi ostaa yksittäisiä biisejä netistä ladaten. Mutta tätäkin kiinnostavampaa oli nähdä, että PS3 toimii myös sutjakkaana presentaatiovälineenä. Täytyykin ehdottaa järjestäjille seuraavan kerran, kun itse aikoo jossain puhua yleisön edessä.

Suurin osa akateemisista, kuten T.L. Taylor, keskittyi lähinnä World of Warcraftiin. On se vaan hurja.

En ole ehkä koskaan seurannut oudompaa esitystä kuin PaRappa the Rapperin ja Vib-Ribbonin isän Masaya Matsuuran, ööh, kuva-ääni-3D-installaatio. Se lähti hyvin liikkeelle, mutta keskivaiheilla mopo karkasi niin, ettei kukaan enää tiennyt, kuka tässä puhui, kenelle ja mitä. Mukana myös AIBO, joka rokkasi.

EVE Onlinea käsittelevä esitys teki lähtemättömän vaikutuksen. Pelin grafiikat ovat edelleen ällistyttävät. EVEn tekijöiden salainen suunnitelma on kasvaa isommaksi kuin Islanti (300 000 asukasta). Seuraavaksi universumiin lisätään lentokentistä inspiraationsa hakeneita avaruusalusten sisätiloja ja ihmishahmoja, jotta saataisiin houkuteltua peliin lisää tyttöjä. CCP:n CEO:n mukaan tytöt eivät halua leikkiä räjähtävää avaruusalusta. Niin. Minä sanoisin, että tuotakin suurempi ongelma on se, että emme halua leikkiä räjähtävää avaruusalusta pelkästään poikien kanssa.

Saksantaitoisille olisi tarjolla kulmikkaan söpö, 2D:n ja 3D:n väliin tyylitelty online-maailma Papermint. Hauskoja ideoita: hahmoille elintärkeä minttu kasvaa paremmin, jos taimia hoitavat useat avatarit yhdessä ja joka ikisen pelin virtuaaliobjektin ja -hahmon voi tuoda osaksi reaalimaailmaa printtaamalla.

MMORPG-lyhenne on nykyään käyttökiellossa, ja sen sijaan puhutaan MMO:sta. Koska niissä ei roolipelata.

Guitar Heron tekijätiimi tiputteli rennosti musiikkitärppejä ja näytti vaihe vaiheelta, miten Lars Umlaut syntyi.

Ja nyt, hyvät naiset ja herrat, seuraa juonipaljastus. Olen nähnyt tulevaisuuden. Siitä käytettävä lyhenne on ARG.

h1

Verkot kartalla

lauantai, 19. Touko, 2007

Tässäpä huisan mielenkiintoinen yritys kuvata online-elämän kartografiaa. Kuva on haettu xkcd-sarjissivustolta [via Dagboek], katsokaa vaikka.

h1

Nordic Game

maanantai, 14. Touko, 2007

Tänään tänne.

h1

Oi maamme

sunnuntai, 13. Touko, 2007

Serbia voitti, minä tiesin, minä tiesin, alusta asti! Vähän niin kuin minäkin olisin voittanut. Molitva! Yeah!

Lisäksi pitää erityisesti mainita, että Suomi kellisti Britannian ihan kevyesti. Briteillä oli niin järkyttävän huono show, että tuli ihan takavuosien Suomi mieleen. Samoin Irlannilla. Folklaulun voisi vielä antaa jotenkuten anteeksi, jos se olisi todella hyvä, mutta kun koko epävireinen tanhubändi tuntui eksyneen vääriin kisoihin. Voi tätä vahingonilon määrää.

Hyvä Suomi! Suomi veti pisteet kotiin. Kaikesta muusta paitsi Krissestä. BBC:n legendaarinen selostaja Terry Wogan rukoili ääneen, että mentäisiin mieluummin vaikka mainoskatkolle jottei tarvitsisi katsella pinkin prinsessan nolaavan itseään kerran toisensa jälkeen. Joulupukki oli sinänsä sympaattinen, mutta väärässä paikassa. Ja ne lopun minitekojoulukuusia muistuttavat kimput, jotka työnnettiin voittajien syliin, onnistuivat latistamaan tärkeää hetkeä.

Tämä onkin oikein nationalistinen viikonloppu. Tänään on jääkiekon MM-finaali, jota näemmä tämänkin tytön oletetaan katsovan. Kai sitä sitten täytyy uhrautua. En kyllä olisi uskonut tässä elämässä vapaaehtoisesti päätyväni oluthuuruissaan mölisevän lauman keskelle sporttibaariin kannustamaan Suomen Leijonia. Toivottavasti paikalla on edes kanadalaisia, että saadaan aikaiseksi pientä säpinää.

h1

Helsingistä kajahtaa

lauantai, 12. Touko, 2007

Voiko ulkomaille paennut, intohimoisesti kotimaahansa suhtautuva suomalainen musiikkifriikki olla näinä päivinä kommentoimatta Euroviisuja? Ei ihan, vaikka melkein.

Katsoin kyllä torstaista semifinaalia, ja tänään aikomuksena on asettautua TV:n ääreen vieläkin perusteellisemmin, hyvässä seurassa ja kera asiaankuuluvien virvokkeiden.

Nautin torstaisesta meiningistä yllättävän paljon, sillä olin tietoisesti pidättäytynyt kuulemasta yhtä ainutta viisua etukäteen. Viisuneitsyellä oli kivaa, sillä koko hössötys oli uutta ja ihmeellistä, ja biisitkin kuulostivat tuoreilta. Show toimi erinomaisesti juuri näin yllätyksellisesti ja kertaluonteisesti nautittuna. Oli kuin olisi yhtäkkiä astunut autiolta kadulta suoraan keskelle megaluokan bileitä.

Oli muuten vinhaa seurata Yleisradion lähetystä BBC:ltä. Itse asiassa sukkuloin Nederland 1:n ja BBC3:n välillä, sillä brittitoimittajat pitivät kopissaan omaa hauskaa siinä mitassa, että Jaanan ja Mikon (Mikko oli loistava!) kuukausien ajan harjoitellut juonnotkin jäivät välittymättä. Postikorteistakaan britit eivät ymmärtäneet mitään — he eivät selvästikään keskittyneet — koska niiden aikana käsky oli käynyt osallistaa katsojia. Kopissa keskityttiin siis lukemaan ääneen tyhjänpäiväisiä tekstiviestejä ja sähköposteja. Ja haastattelemaan DJ Boboa.

Tämän vastapainoksi toimittajat paneutuivat lähinnä bongaamaan esityksistä nahkahousuisia miehiä. Erityisesti naistoimittaja vaikutti suorastaan fiksoituneelta. Innokkaiden spekulaatioiden lopullinen tulos oli, että koko show´n aikana niitä nähtiin kahdeksan paria.

Tekstariäänestys oli muuten vaativa prosessi. Tajusin liian myöhään, että joka maassa on omat viestisisältönsä ja numeronsa. Eipä auttanut lähettää Yhdistyneiden Kuningaskuntien systeemeillä numeroa Hollannissa. Äänestin Serbiaa, jolla oli hyvä biisi, upea tulkitsija ja tyynesti kosiskelematon koreografia.

Tämän illan finaalissa nahkahousuja taidetaan nähdä vähän enemmänkin. Ja lateksifetisistejä. Kiva että viisuissa on mukana kaikenlaista musiikkia. Tosin jos minä saisin päättää…

h1

Nappi ja nuppi ne yhteen soppii?

keskiviikko, 9. Touko, 2007

No niin. Tässä meillä on eittämätöntä design-osaamista edustava vessan ovi, joka lukitaan painamalla napista.

Lähdetään nyt siitä, että toiletissa käyminen on monelle meistä vakava paikka. Koskaanhan ei tiedä, mikä kopissa odottaa, mitä tarkalleen ottaen pitää tapahtuman, sujuuko kaikki kivutta vai onko urbaanilegendakäärme vain odottanut pytyssä sopivaa hetkeä iskeä herkästi väpäjävään takalistoon. Kyllä vessavalmistajatkin sen ymmärtävät, että vessassa kävijät ovat jo lähtökohtaisesti jännittyneessä tilassa. Ymmärtäväthän?

En enää tiedä, mihin tässä maailmassa voi luottaa. Huolellisesti paikoilleen oven sisäpuolelle ruuvattu ohjekylttinen järkytti herkkää henkistä tasapainoani, mutta lopullisesti murruin siinä kohtaa, kun tajusin, ettei missään lue ohjetta oven avaamiseksi. Ajatus kahlehti minut lähes kykenemättömään tilaan. Siis mikäänhän ei ole kauheampaa kuin juuttua loppuiäkseen ahtaaseen, terävästi kaikuvaan, standardivalkolaattaiseen koppiin! Kammottava skenaario.

Jos hetkeksikään pysähdymme puntaroimaan sitä, miten tärkeää ovesta ulospääsy on sisälle lukittautumiseen verrattuna, havaitsemme nopeasti, että tämä kyltti on ns. perseestä. Jos kerran nähdään kaikki se vaiva, että rakennetaan hienot vessat, tilataan niihin erikoisvalmisteiset, napikkaat nupit, suunnitellaan hieno messinkikyltti, johon kaiverrutetaan kahdella kielellä kallisarvoiset ohjeet, ruuvataan se kahdella lieriökantaisella, luultavasti keltapassivoidulla yleisruuvilla huolellisesti vaateriin, niin on se nyt hävytöntä kun ei käyttäjää sitten opasteta pääsemään omin avuin nappinupin kanssa lempeässä yhteistyössä kopista ulos.

Toettuani kokemuksesta harkitsin hetken jo asiakaspalautteen antamista ko. vessaa isännöivälle instituutille, mutta sitten muistin olevani suomalainen ja lähdin hiljaa päätäni puistellen kotiin toipumaan.