h1

Nappi ja nuppi ne yhteen soppii?

keskiviikko, 9. Touko, 2007

No niin. Tässä meillä on eittämätöntä design-osaamista edustava vessan ovi, joka lukitaan painamalla napista.

Lähdetään nyt siitä, että toiletissa käyminen on monelle meistä vakava paikka. Koskaanhan ei tiedä, mikä kopissa odottaa, mitä tarkalleen ottaen pitää tapahtuman, sujuuko kaikki kivutta vai onko urbaanilegendakäärme vain odottanut pytyssä sopivaa hetkeä iskeä herkästi väpäjävään takalistoon. Kyllä vessavalmistajatkin sen ymmärtävät, että vessassa kävijät ovat jo lähtökohtaisesti jännittyneessä tilassa. Ymmärtäväthän?

En enää tiedä, mihin tässä maailmassa voi luottaa. Huolellisesti paikoilleen oven sisäpuolelle ruuvattu ohjekylttinen järkytti herkkää henkistä tasapainoani, mutta lopullisesti murruin siinä kohtaa, kun tajusin, ettei missään lue ohjetta oven avaamiseksi. Ajatus kahlehti minut lähes kykenemättömään tilaan. Siis mikäänhän ei ole kauheampaa kuin juuttua loppuiäkseen ahtaaseen, terävästi kaikuvaan, standardivalkolaattaiseen koppiin! Kammottava skenaario.

Jos hetkeksikään pysähdymme puntaroimaan sitä, miten tärkeää ovesta ulospääsy on sisälle lukittautumiseen verrattuna, havaitsemme nopeasti, että tämä kyltti on ns. perseestä. Jos kerran nähdään kaikki se vaiva, että rakennetaan hienot vessat, tilataan niihin erikoisvalmisteiset, napikkaat nupit, suunnitellaan hieno messinkikyltti, johon kaiverrutetaan kahdella kielellä kallisarvoiset ohjeet, ruuvataan se kahdella lieriökantaisella, luultavasti keltapassivoidulla yleisruuvilla huolellisesti vaateriin, niin on se nyt hävytöntä kun ei käyttäjää sitten opasteta pääsemään omin avuin nappinupin kanssa lempeässä yhteistyössä kopista ulos.

Toettuani kokemuksesta harkitsin hetken jo asiakaspalautteen antamista ko. vessaa isännöivälle instituutille, mutta sitten muistin olevani suomalainen ja lähdin hiljaa päätäni puistellen kotiin toipumaan.

Advertisements

2 kommenttia

  1. Päästä jo piinasta, miten se aukesi? Nupista elikkäs kahvasta vääntämällä?


  2. Sumentuneiden muistikuvieni mukaan syöksyin viimeisillä voimillani karjaisten kierreliikkeiseen wushu-potkuun ja rusautin polveni nupin alapuoliseen ovenkohtaan. Ovi antoi kirskahtaen periksi; nupin kohtalosta ei tallentunut tarkkoja havaintoja. Onneksi en ollut vessassa yksin — pääsin heti terapoimaan itseäni hyvien ihmisten huomaan.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: