Archive for heinäkuu 2007

h1

…ja yksityisyys etenee

lauantai, 28. heinäkuu, 2007

Sinä puhua Suomi, ymmärtää Englanti, tulla meille toimittajaksi?

Kiinnostava aihe, sinänsä, tämä… mistäs tässä nyt puhutaankaan.

Niinhän sitä sanotaan, että uutisankkureidenkin tärkein ominaisuus on lukea prompterilta valmista tekstiä, painottaa vakuuttavan kuuloisesti oikeita sanoja ja olla ymmärtämättä lukemastaan stressaavassa uutislähetystilanteessa yhtään mitään. Ehkä tulevaisuuden toimittajienkin tärkein tehtävä on kirjoittaa juttuja, jotka koostuvat ihan oikeista sanoista kieliopin mukaisessa järjestyksessä. Kyllä ne lukijat sen merkityksen sieltä sitten dekoodaavat — tai jos eivät, niin oma on ongelmansa.

Se toinen vaihtoehto on sitten, tietenkin, se että artikkelit sisältävät edes vähän jotain järkeä. Kuka huomaisi, että koko kielellinen rakenne artikkelissa saattaa olla perustunut toiselle kielelle?

Näin vankkaa kuluttajavalistusta tarjoili eilen Digitoday.

Mainokset
h1

Paha geekasi

torstai, 26. heinäkuu, 2007

Vielä jaksavat amsterdamilaiset protestoida. Jälkimmäinen kuva on otettu pari viikkoa sitten Spuistraatilla, kuuluisan vallatun talon edustalla.

Ystäväni ottaa Amstel-joen rannalla kuvaa iskulausein koristellusta laivasta.

On se vaan hienoa asua kaupungissa, jossa ollaan näin… aktiivisia. Vaikka tämä nyt kuulostaakin vähän siltä, että ”kiitti kivoista kuvista, nyt voinkin taas jatkaa pullamössön syömistä kaikessa rauhassa”.

Mitä muuta voi sanoa? Tai luoja paratkoon, tehdä?

h1

Tasohyppelyn uudet ulottuvuudet

keskiviikko, 25. heinäkuu, 2007

Voiko sellainen konsolipeli toimia, joka koostuu mustista piirrosviivoista valkoisella pohjalla, jonka pelihahmo on kasvoton nivelukkeli ja jossa leikitään perspektiiviharhoilla?

Sonyn Echochrome muistuttaa siitä, että pelin tärkein ominaisuus on sen idea. Osaksi mahdottomiin rakenteisiin nojaava pelillisyys on tässä toteutettu yksinkertaisen tyylikkäästi. Vaikuttaa siltä, että peliä suunniteltaessa sen pelaamisen lähtökohdaksi on otettu intuitiivisuus, mikä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö pelistä voisi kasvaa haastavan monimutkainen tasolta toiselle edetessä.

Lisäksi Echochrome näyttää meille, miten simppelit asiat voivat olla äärettömän kauniita. Ottakaa ja katsokaa täältä traileri!

Echochromen taustainspiroijan, hollantilaisen M. C. Escherin kuvien katselemisen voi senkin ajatella olevan jonkinlaista peliä, mutta tässä pyrkimys ylittää epäjatkuvuuksia ja aineen mahdottomia muotoja on vedetty vielä askeleen pidemmälle.

[via MSSV]

h1

Kuun lapsi

sunnuntai, 22. heinäkuu, 2007

Tämä tässä on Animeconiin osallistunut tyylikäs Night Elf, joka oli singahtanut keskelle mustiinpukeutuvia kuolevaisia Sodankäynnin maailmasta. Tässä vähän vertailukohtaa; kyllä on huolella katsottu mallia.

Huomaa yöhaltian paljaat varpaat ja huolellisesti värjätty iho — ja lisää yhtälöön kaksi päivää Jyväskylää piinannut kaatosade…

h1

Millainen pelaaja olet?

perjantai, 20. heinäkuu, 2007

Ohjelmassa seuraavaksi pehmeää paluuta työpöydän ääreen.

Törmäsin peliblogeja vilkuillessani tällaiseen hauskaan testiin, joka pyrkii määrittelemään pelityyliäsi ja kertomaan sinulle, millaiseen pelaajaluokkaan kuulut. Testi on tehty varsin kevyellä otteella (ja sen voinee täyttää, vaikkei edes kovasti pelaisi mitään), mutta sen taustamateriaaliksi tarjoillussa pelaajapersoonallisuustyyppien jaottelussa on kyllä ihan ideaakin.

Tässä ihobon testissä käytetyt persoonallisuustyypit pohjautuvat jokin aika sitten myös Blogistanissa kiertäneisiin psykologisiin testeihin, jotka tunnetaan nimellä Myers-Briggs. Siinä missä alkuperäisessä testissa on kuusitoista erilaista persoonallisuustyyppiä, tässä pelaajatyylitestissä varsinaisia luokkia on neljä. Sen lisäksi vastaaja saa määritellä itsensä joko hardcore- tai casual-pelaajaksi.

Käsittelen myös omassa työssäni HC/casual -jakoa, joka vaikuttaa välillä varsin sukupuolittuneelta tavalta hahmottaa pelaamisen käytäntöjä. Erityisesti kun ihmiset saavat itse määritellä itsensä hardcore- tai casual-pelaajaksi, herää kysymys, missä tarkalleen menevät eri pelityylien rajat. Onko kyse loppujen lopuksi vain mielikuvista? Joka tapauksessa tämän testin tulosten mukaan miespuoliset pelaajat muodostavat lähes 90% HC-pelaajaryhmästä. Naisten osuus kasuaalipelaajien joukossa taas on 37 prosentin luokkaa. Nämä luvut toki kertovat eniten testiin vastanneista (ja testaustavoista).

Minun on vaikea sijoittaa itseäni mihinkään tällaisessa dikotomiassa, sillä pelaan erilaisia pelejä eri tyyleillä ja kausittain. Toisinaan saatan uppoutua päiväkausiksi virtuaalimaailmaan, etenkin jos olen tekemässä siellä jotain isompaa juttua, mutta välillä taas unohdan pelaamisen kokonaan. Saatan lisäksi pelata yksinkertaisia puzzlepelejä tuntikaupalla täysin immersoituneena. Voiko triviapeleihin koukkuun jäänyt olla hardcore-pelaaja? Päätin sitten kuitenkin ilmoittaa itseni alussa kasuaalipelaajaksi.

Sain testistä mielenkiintoisen ja pääasiassa varsin osuvan tuloksen. Testin mielestä olen vaeltaja (wanderer, tyyppi 3), jolla on myös lieviä manageriaalisia (2-tyyppi) taipumuksia. Wanderer-profiili sopii täydellisesti myös Myers-Briggsin testissä haravoimaani tulokseen, joka on ENFP.

Testi ja sen taustamateriaali antoivat mukavasti ajattelemisen aihetta. Erityisesti tämä esite (pdf) pelaajatyyppien eroista ja pelisuunnittelun käytännöistä oli viihdyttävää silmäiltävää.

Ja jos olisin identifioinut itseni hardcore-pelaajaksi, wanderer-testituloksessani olisi lukenut tämä äärimmäisen kaunis lause: ”The most Intuitive of all the groups looked at – H3’s are dreamers, who want the game to dream with them.” Nyt olen ”vain” tällainen tavallinen C3.

Type 3: Wanderer

This play style is associated with experience and identity. Challenge is not especially desired, but may be tolerated – what players preferring this play style enjoy is unique and interesting experiences.

The feeling that something new is just around the corner, an involving story, or a beautiful world which is a pleasure just to look at are all draws for players preferring this play style.

Tactical competence (the ability to decide what to do without planning) and abstract thinking are the main strengths of players preferring this play style.

h1

Lehmiä, avaruusaluksia ja tissejä

keskiviikko, 18. heinäkuu, 2007

KP:ssä on näemmä pidetty taukoa. Kesä on oiva tekosyy paeta hetkeksi verkosta elävien ihmisten pariin, eikä digitaalisista vieroitusoireista ole toistaiseksi ollut tietoakaan.

Olen viime aikoina ollut ainakin lentokoneessa, laivassa, Helsingissä, Turussa, Suomenlinnassa, Tuskassa, erilaisissa positioissa, Jyväskylässä, yleisön edessä, Finnconissa ja pienessä hiprakassa.


Tällaista oli Tuska.

Lisäksi olen löytänyt jälleen itseni ja muita ihastuttavia ihmisiä — erityisesti Sinikan, jonka sulosaariuden kanssa ei kukaan voi kilpailla. Katsokaa vaikka oheista superblondia!

Tämän viehättävän neidon vieressä ko. terassilla istui muuten arvon kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen, jonka olin aiemmin kaikessa viattomuudessani lietsonut ”pakene tai taistele” -tilaan esittäytymällä hänen salaiseksi ihailijakseen. Ja minä kun kuvittelin ainoastaan käyttäytyväni aikuismaisen ryhdikkäällä tavalla lähestyessäni herra kirjailijaa kätellen.

Tapasin Finnconissa muutenkin niin kivoja uusia tuttavuuksia että nyt on olo kuin pikkupossulla nimipäivänä. Terveisiä lähetetään erityisesti Jatulintarhaan.

Oli lisäksi hieno kokemus päästä Supernaisia! Supernaisia! -paneelin yllätysesiintyjäksi, Näkymättömäksi Naiseksi. Visioimme roolikseni ensin Näkymätöntä Kissanaista, mutta näkymättömyys ja kissuus yhdistettyinä samaan hahmoon olisivat sittenkin olleet liikaa. Oli muuten jokseenkin surrealistista kyyhöttää pöydän alla piirtoheittimeen tarrautuen ja arvailla kuulohavaintojen perusteella, mitä lavalla ja sen ulkopuolella kulloinkin tapahtuu. Puheen tuottaminen vaati myös erityistä huolellisuutta; kuulijoihin kun ei ollut pöydän uumenista mahdollista muodostaa minkäänlaista kontaktia. Olin omassa kuplas… kuutiossani. Ooh. Yhtäkkiä aloin ajatella valkoisia sukkahousuja (terveisiä vain Kalsari-Kuutiolle, joka lupasi lahjoittaa minulle seuraavan kerran tavatessamme ne sukkikset).

Olen suorastaan ylpeä siitä, että suoriuduin lisäksi kahdessa paneelikeskustelussa esiintymisestä ja Conin erikoisvieraiden, John ja Judith Cluten, haastattelusta. Kaikki meni jokseenkin nappiin. Galactica-väittelyssämme ”Uusfeminismiä vai huonosti verhottua machomeininkiä?” hilpeydestä juopuivat niin puhujat kuin yleisö.

On mahdollista, että tapahtumain kulusta, mielikuvista sekä muusta spekulatiivisesta raportoidaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Tässä vaiheessa tyydyn linkkaamaan paremmille metsästysmaille, siellä kun kirjoitetaan paljon ja asiaa.

Näin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä painajaisia noin puolitoistametrisistä anime- ja mangahahmoista, joiden liikkuminen muistutti epäsuhtaista kiihdytys- ja vitkastelukilpaa. Sunnuntai-iltana junassa istuessani aloin jo rukoilla vaipumista armeliaseen uneen, vaikka sitten levottomaankin, sillä matka kesti tunnin normaalia kauemmin (tavarajunan veturi oli suistunut Jämsän tienoilla raiteilta). Animeconista kotiutuvat cosplayaajat olivat valloittaneet täpötäyden junan lattiatilat, enkä usko, että junassa olisi ollut montakaan matkustajaa, joka ei olisi saanut nuijaniskun kaltaista päivitystä tietoihinsa nykynuorten käyttämästä puhekielestä ja v-sanan frekvenssistä.

No, olivathan ne söpöjäkin.

h1

Super Morphing Outerspace Fighting Robots

keskiviikko, 11. heinäkuu, 2007

[ifilm=2865146]

Transformers (2007) Movie Preview Review

Vaikka Independence Day meni jo, on tämä Transformers-klippi ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Sen alussa käydään läpi Transusaagan historiaa paneutuen kiitettävällä antaumuksella useisiin elämälle tärkeisiin detaljeihin, kuten robottien kasvonpiirteisiin eri vuosikymmenillä. Lopussa seuraa kuitenkin toisenlaista herkkua, kun arviossa innostutaan esittämään hykerryttäviä visioita amerikkalaisen elokuvateollisuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta.

Tilanteen voisi tiivistää erään scifi-kurssin opiskelijatoverini sanoin: ”Trilogies of… I don’t know how many parts.”

[via MSSV]