h1

Paha geekasi

torstai, 26. heinäkuu, 2007

Vielä jaksavat amsterdamilaiset protestoida. Jälkimmäinen kuva on otettu pari viikkoa sitten Spuistraatilla, kuuluisan vallatun talon edustalla.

Ystäväni ottaa Amstel-joen rannalla kuvaa iskulausein koristellusta laivasta.

On se vaan hienoa asua kaupungissa, jossa ollaan näin… aktiivisia. Vaikka tämä nyt kuulostaakin vähän siltä, että ”kiitti kivoista kuvista, nyt voinkin taas jatkaa pullamössön syömistä kaikessa rauhassa”.

Mitä muuta voi sanoa? Tai luoja paratkoon, tehdä?

Advertisements

6 kommenttia

  1. Onko meillä varaa poistaa köyhyys? Miten käy telluksemme, napajäätikoiden, jääkarhujen? Tätä pohdin, paljon.


  2. Asiat menevät helposti saivarteluksi, ja saivartelukin tuhlaa aikaa, energiaa ja rajallisia luonnonvaroja.

    Mutta auttaisikohan se mitään, jos erotettaisiin käsitteellisesti toisistaan aineellinen köyhyys, elämänlaatu ja (vastuullinen) kuluttaminen, eikä ajateltaisi näitä minkäänlaisessa kausaalisuhteessa toisiinsa?

    Auttaisi, teoriassa, mutta ongelma onkin siinä, että kun ihmiselle annetaan mahdollisuus tehdä jotain, se yleensä tarttuu siihen. Kun perhe vaurastuu, se muuttaa isompaan taloon, alkaa syödä muoveihin pakattuja valmisruokia ja matkustaa aurinkorannalle lomanviettoon. Jos on siunaantunut ylimääräistä rahaa, ostetaan auto; jos rahaa on enemmän, ostetaan isompi auto. 1,3 miljardilla kiinalaisella on älytön määrä henkilöautoja, ja lisää tulee koko ajan. Julmetulla talouskasvulla lienee muitakin ikäviä seurauksia.

    Mutta kuka meistä voi sanoa niille, että hei, ette viitsis kuluttaa, roskata ja saastuttaa niin paljon, kun noi jutut olis niinku meidän länsimaalaisten etuoikeuksia? Me oltiin ekoja jotka keksi, miten kivaa on riistää luonnonvaroja, myydä juttuja hyvällä voitolla eteenpäin ja kylpeä iltaisin rahassa…


  3. Toisaalta olen tavannut perheitä, jotka ovat vaurastuttuaan muuttaneet bussireitin luo ja luopuneet henkilöautosta… Mutta kieltämättä Nurmijärvi-ilmiöön liittyy usein autojen määrän kasvu.


  4. En ala taas saarnaamaan kaupunki- ja liikennesuunnittelun tärkeydestä suhteessa ihmisten lifestyle-valintoihin, vaikka mieli tekisikin. En myöskään aio mainita mitään siitä, miten suomalaista on uskoa valistuksen valistavaan voimaan.

    Anu, tuli eilen leffassa mieleen, että meillä on sekin yhteistä, että nautimme suuresti autolla ajamisesta, vaikka vihreä ääni takaraivossa muistuttaakin homman turmiollisuudesta.


  5. Onneksi autolla ajo ei kuitenkaan pääse riistäytymään hallinnasta, kun sellaista ei omista. Seitsemän vuotta sitten omistin auton 6 kk ajan. Laskujeni mukaan olisi tullut halvemmaksi vaikka olisin ajanut taksilla kaikki autolla ajamani matkat, sen sijaan että piti maksaa auto, vakuutus, bensa, autopaikka jne. jne. jne. Sitäpaitsi pyöräily pitää paremmassa kunnossa.

    Mistä tulikin mieleen Alankomaat ja pyöräily, ja että Alankomaista jäivät erityisesti mieleen naiset, jotka paimentolaiskansan (!) ketteryydellä kykenivät loikkaamaan vauhdissa pyörän tarakalle ja siitä pois jopa piikkikorkojen kanssa. :-)


  6. Toinen hyvä keino päästä tyydyttämään autoiluhimoja on autopelien pelaaminen! Tai minkä tahansa, missä vauhti kasvaa riittävän suureksi. Kannattaa kokeilla.

    Olet aivan oikeassa pyöräilyanalyysissasi. Olen silmät suurina ihastellut samaa paikallisten ketteryyttä. Onneksi en itse ole päätynyt lähellekään kyydin tarvetta. Dutsilaisten esimerkki on vakuuttava ja suorituksen rima korkealla. Ja toistaiseksi olen itse — jostain syystä — päätynyt kyysäämään itse tarakallani ainoastaan miehiä. Kaikki ovat tähän mennessä säilyneet hengissä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: