h1

Rakas Nokia

torstai, 2. elokuu, 2007

Ostin pari kuukautta sitten hienon uuden puhelimen, Nokia N73ME:n. Olen monin tavoin tyytyväinen hankintaani. Puhelin on tyylikkään musta, kompaktin kokoinen (ei liian pieni eikä suuri), siinä on kaksi kameraa ja iso näyttö. Lisäksi puhelimeni on Music Edition, mikä merkitsee sitä, että laitteeseen liittämiäni mielikuvia ympäröi lähes maaginen hehku. Etenkin alussa N73:ni sai ylimääräistä glooriaa siitä, että assosioin sen estottomasti iPod-tuoteperheeseen, jota rakastan yli kaiken.

Ajatellessani puhelintani mieltäni lämmittää myös tietoisuus siitä, että sen varsinaisen, eli ns. takakameran (Carl Zeiss Tessar 2.8/5.6 AF 3.2 megapixel) liukukannessa lukee isolla NOKIA. Tuotemerkkiä ei voi olla huomaamatta ainakaan silloin kun otan laitteella valokuvia, mitä teenkin usein.

Kameran liukuva kansi on muutenkin ihana keksintö. Se napsahtaa niin pontevasti auki ja kiinni, että olen jopa yhdessä vaiheessa naksutellut kantta hurmioituneena eteen-taakse vain päästäkseni tuntemaan tuon jämäkän edestakaisen liikkeen aiheuttaman mielihyvän väristyksen. Liukuva kansi ei jätä mitään arvailujen varaan; se on joko auki tai kiinni, päällä tai pois, on tai off. Tietoisuus sen ehdottomuudesta tarjoaa minulle senkaltaista lohtua, jota huomaan tarvitsevani täällä suuressa maailmassa.

(Samasta syystä kaikki kaksitoimiset napit, esimerkiksi valokatkaisimet, ovat ihastuttavia. Etenkin jos niiden suorittamaan toimintoon liittyy jokin kuivakkaan selkeä ääni, kuten yksinkertainen ”klik”. Mutta eipä eksytä aiheesta.)

Kulkiessani N73ME kädessäni keskieurooppalaisella katukiveyksellä tunnen itseni maailmankansalaiseksi, jonka juuret ovat tukevasti ja ylpeästi kiinni fennoskandisessa graniitissa.

Menoani siivittää hyrisyttävä tietoisuus siitä, että Suomi on yhteisin ponnisteluin onnistunut nousemaan Nokiansa kautta maailmanmaineeseen. Me Suomen kansalaiset, jotka pidämme yllä tätä harmaata monokulttuuria ja vartioimme hysteerisellä vimmalla homogeenisen kansakuntamme rajoja, olemme omalla työllämme nousseet maailman suurten kansojen joukkoon.

Joka kerran kun näen ei-suomalaisen kantavan muassaan nokiaa, minut valtaa hellyyden tunne ja isänmaallinen liikutus tuota viatonta ulkomaalaista kohtaan, ja tahdon lausahtaa: ”Katso, minä olen antanut sinulle lahjan, minä yhdessä kaikkien muiden suomalaisten kanssa; me olemme tappaneet karhuja ja ilveksiä, olemme raivanneet soita pelloiksi ja kaskenneet notkoisia saarelmia, olemme kouluttautuneet ja ahkeroineet, jotta sinä ja sinun kaltaisesi urbaanit trendipellet saisitte kommunikaatio- ja niin monet muutkin tarpeenne tyydytettyä. Oletko kiitollinen siitä? Olet? Olethan?”

Nokia on kuin Suomen toinen talvisota, jossa tällä kertaa pääsemme oikeasti ilkkumaan muille: me voitimme teidät.

Nämä nationalistiset tausta-ajatukset mielessäni iskin N73ME:ni eilen kiinni PC:hen. ”Päivitä uusi ohjelmisto”, se sanoi. ”Ei, en minä halua mitään päivittää”, vastasin sille. ”En edes ymmärrä, miksi pitäisi. Vastahan minä tämän ostinkin. En tod. ole kiinnostunut minkäänlaisista päivityksistä koskaan enkä missään.”

Puhelin ei vastannut vaan jankutti samaa päivityskehotustaan. Huokaisin syvään ja aloin kokeeksi ladata uutta ohjelmistoversiota.

Kaikki puhelimessa olevat tiedot tuhoutuvat? Kaikki!? Miksi? Miksi??

Piehtaroidessani tässä tuoreessa ärtymyksessä mieleeni alkoi nousta muitakin kysymyksiä. Miksi N73ME:ni vilkkuu öin ja päivin epileptisellä vimmalla? Miksi soittoäänen valinta ja hälytyksen tyypin vaihtaminen on N73:ssä niin monimutkaista? Miksi N73:n on äärimmäisen vaikea tunnistaa edellisestä Nokian mallista sim-kortin kautta siirrettyjä yhteystietoja?

Miksi N73 haluaa, että luetteloin jokaisen kontaktini ensisijaisesti heidän sukunimensä perusteella, vaikka kyse olisi äidistäni — jota haluaisin luettelossanikin kutsua yksinkertaisesti vain ”äidiksi”? Onko Nokian puhelinluettelo-ominaisuuksia ollut kehittämässä insinööri, joka muistelee kaiholla armeija-aikaansa ja sen miehistä ”Nieminen, asento!” -puhuttelukulttuuria?

Totta puhuakseni täytyy tässä kuitenkin todeta, että nykyisessä elämäntilanteessani käytän N73ME:täni kameran ohella pääasiassa herätyskellona.

Ja miten N73ME:ssä toimii herätys? Äänen voi valita, mutta sen voimakkuutta tai tyyppiä ei. Myöskään torkkuominaisuuksiin ei voi vaikuttaa. Jopa ikivanhassa edellisessä nokiassani sai itse valita, miten torkku toimii, kuinka pitkiä torkahduksia puhelin heräteltävälleen sallii ja millaisella äänellä ko. käyttäjän tajuntaa lähestytään. N73ME:ssä torkku toimii lisäksi ainoastaan viisi kertaa yhden herätystapahtuman aikana. Sensuuria! Mitä se kenellekään kuuluu, vaikka haluaisin viettää kaiket päiväni painellen viiden minuutin välein torkkukytkintä?

Okei, tiedän, että nyt ajattelette, että phyyh, ketä nyt kiinnostaa megasuperpuhelimen torkkuominaisuus, mutta ähäps — arkikokemuksen perustella näyttää siltä, että kännykän ehdottomasti käytetyin toiminto on kello. Kello, herätyskello, torkku. Kuka tietää, miten paljon ihmiset käyttävät puhelinta herätyskellona ja mitä torkkumahdollisuuksien säätäminen heidän mielenterveydelleen merkitsee? Se jonka mielestä herätyksen finesseistä keskusteleminen on tyhjänpäiväistä ja tarpeetonta verrattuna vaikkapa videopuhelukäytänteiden pohtimiseen, voi nostaa käden ylös ja läpsäistä sillä omalle poskelleen. Siis kuka tavallinen ihminen herran nimessä ja ihan aikuisten oikeasti soittelee videopuheluita tai edes lähettää multimediaviestejä?

Ymmärrättehän te siellä Nokialla, että tässä on nyt kyse kansallisesta turvallisuudentunteesta. Ettette vaan olisi arrogantisti tuudittautumassa markkinajohtajan itsestäänselvään etumatkaan ja suomalaisten varauksettomaan tukeen? Ei kuulkaa torkkuominaisuuksien pohtimista voi jättää jonkin kesäharjoittelijainsinöörin vastuulle. Nämä ovat tärkeitä asioita. Miten minun suomalaisen identiteettini käy, jos herään aamuisin ärtyneenä siihen, että itsetuntoni pönkittäjä N73ME ei osaa herättää minua haluamallani tavalla?

Mainokset

5 kommenttia

  1. Nokia ja suomalainen identiteetti? Täh?

    Evrybody knows Nokia comes from Korea. Or Japan.
    Like Kone elevators.


  2. Nnnjeesss. Nokia, national treasure of the land of the Samurai. Mutta sentään meillä Suomessa on maailman parhaat vessapaperit!!


  3. Sen öisen vilkkumisen voi laittaa pois päältä, virransäästön kustannuksella.

    Tools > Settings > Display > Sleep mode : Off

    Sleep- moodissa puhelimen näyttö sammutetaan, ja sininen valo vilkkuu merkiksi siitä että puhelin on päällä.
    : /


  4. Kiitos, Juha. Tämä vastasi yhteen kysymykseeni – tai ainakin puolikkaaseen – joten jäljellä on enää noin 29 vaikeaa ongelmaa ratkottavaksi. Tai ehkä tasapainoisen elämäntilanteen saavuttaminen puhelimen kanssa ei ole edes mahdollista? Jospa nokiat onkin suunniteltu ensisijaisesti tarjoamaan käyttäjälleen haasteita, positiivisesti ajatellen ”jännitystä elämään”?

    En ole edes uskaltautunut oikeasti pohtimaan miksi-kysymyksiä, kuten miksi on niin, että puhelimen valo vilkkuu. Suurin osa ihmisistä on täysin addiktoituneita puhelimiinsa hiplaten niitä herkeämättä – tarvitsevatko he todella tappavansinistä vilkkuvaloa kertomaan itselleen, että heidän puhelimensa on päällä!??

    Mutta ei, kyllä tämä tästä. Elämä jatkuu.


  5. Se vilkkuvalo täytyy olla kamerakännykässä huomiovalona varoittamassa ihmisiä joutumasta salakuvattaviksi. samasta syystä ei ”räpsähdysääntäkään” saa pois päältä. Ilmeisesti kuitenkin säätämällä näytön pysymään koko ajan päällä näyttö toimii riittävänä huomion herättäjänä tms. Tämä on jossain laissa säädetty. Näin olen joskus jostain kuullut ja jotenkin noin se menee



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: