Archive for lokakuu 2007

h1

Mars hirviöitä vastaan!

maanantai, 22. lokakuu, 2007

Kohta tavattavissa kaupoissa: The Witcher — synkkä fantasiaroolipeli, jota puolalainen CD Projekt on vääntänyt vuosikausia ja josta kerrotaan täällä kaikenlaisia hirvittävän kiinnostavia asioita.

Myös Atari Suomen PR-materiaalista voi hyvällä tahdolla onnistua ymmärtämään pelin ideasta jotain, vaikka ihan helpoksi sitä ei ole tehty: ”The Witcher edustaa roolipelien tarinankerronnan huippua rikkoen hyvän ja pahan väliset rajat maailmassa, jossa ei ole moraalisia totuuksia. Upeassa ja rikkaassa pelimaailmassa pelaajasta tulee oman elämänsä sankari eeppisessä, toiminnantäytteisessä tarinassa, jonka kulku riippuu täysin pelaajan omista valinnoista.”

Pelin promovideo Sword of the Witcher taas on perinteikkään death metal -bändin, niin ikään puolalaisen Vaderin tuotantoa, ja näin ollen erittäin suositeltavaa katseltavaa kaikille ikään tai sukupuoleen katsomatta (löydettävissä pelin kotisivulta: menu – specials – videos).

Ja nyt, lauletaan kaikki yhdessä: I am the Lord, master of the sword… WITCHER is my name…

h1

Onko se karhu? Onko se ihminen? Ei, se on Beowulf (osa 1)

perjantai, 19. lokakuu, 2007

Noin 1000-luvulle ajoitettu, englanniksi kirjoitettu Beowulf-eepos on saamassa uuden kinemaattisen tulkinnan.

Voisi tietysti spekuloida, miksi Beowulf, ja miksi juuri nyt. Joku väkäleuka voisi todeta, että varmaankin siksi, että uudelle versiolle on tilaa nyt kun kaikki ovat jo unohtaneet vuonna 1999 ilmestyneen ö-luokan version samasta saagasta, sen jossa oli pääosassa ei-niin-sävykkäistä luonnerooleista tunnettu Christopher Lambert. (Joku tosin saattaa muistaa tuon Beowulfin innovatiivisesta esikeskiaikaisen teknologian esittelystä: propaanilampetithan ne siellä palavat kirkkaalla liekillä kivisillä linnan käytävillä.)

Kohta ensi-iltansa saavan uuden Beowulf-version käsikirjoitusprojekti alkoi jo kymmenen vuotta sitten, joten ehkäpä tuo Lambert-versio vain epäonnekkaasti pukkasi väliin. Ja niin, onhan tämän leffan taustavoimissa tietysti myös suurta kunnioitusta herättäviä nimiä, mm. Neil Gaiman ja Roger Avary. Ohjauksesta vastaa Robert Zemeckis, mies Back to the Futureiden ja Forrest Gumpin takana.

Beowulfin ydinaines kytkeytyy todellisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumapaikkoihin, itse asiassa 500-luvun puolivälin Skandinaviaan. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Tanskaan, ja saagan pääosassa on nuori ruotsalainen soturi, Beowulf, jonka nimen on arveltu viittaavan karhuun (bee-hunter). Beowulf-tulkinnoista kuuluisa on muuten eräs J.R.R. Tolkien. Ja Beowulfin nykyenglanninnos löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Beowulf-eepos, joka alkuperäismuodossaan on tosin nimeämätön, on tavattu tutkimuksessa jakaa kolmeen osaan siinä esiteltävien hirviöiden ja niitä vastaan käytyjen taisteluiden mukaan:

1. Grendel-hirviö terrorisoi tanskalaisen Hroðgar-kuninkaan rakennuttamaa Heorotia. Kuninkaan avuksi rientää nuori göötalaissoturi Beowulf, joka onnistuu lopulta surmaamaan Grendelin.

2. Grendelin surmaa seuraavana yönä Heorotin ja voittoa juhlivien miesten kimppuun hyökkää kostonhimoinen Grendelin äiti. Beowulf saa Unferð-soturilta aseekseen Hrunting-nimisen maagisen miekan, jonka turvin hän lähtee jäljittämään Grendelin äitiä järvelle. Käy ilmi, että äitimuori asustelee järven pohjassa. Saaga ei tiettävästi kerro siitä, mitä Beowulfin ja Grendelin äidin välillä pohjaluolissa tapahtuu, mutta ketään ei varmaankaan yllätä se, että Hollywood on keksinyt aukkoon elokuvallisesti mielenkiintoista täytettä — erityisesti kun myrkyllisenä mammana tiukkuu itse Angelina Jolie. Mutta eipä harhauduta pääasiasta eli väkivallasta: Beowulf ja Grendelin äiti ottavat raivokkaasti yhteen, eikä taisto voi päättyä muuten kuin toisen kuolemaan. Pintaan nousee tietenkin komea Beowulf, elävänä ja yksin.

3. Beowulf palaa voitokkaana oman kansansa pariin Göötanmaalle ja lopulta hänestä tehdään kuningas. Eräänä päivänä hänen orjansa varastaa lohikäärmeen luolasta Vänern-järven läheltä Earnanaesista kultaisen pikarin, ja siitä hurjistuneena lohikäärme hyökkää Beowulfin hoviin. Urheat soturit juoksevat pakoon tultasyöksevää lohikäärmettä; ainoastaan nuori Wiglaf-soturi jää Beowulfin avuksi. He surmaavat lohikäärmeen, mutta Beowulf kuolee taistelussa saamiinsa vammoihin.

Eräällä keskustelupalstalla ihmetellään sitä, miksi tällaisesta tarinasta vaivaudutaan tekemään Hollywood-leffa. Minä ihmettelen sitä, miksei ole tehty jo ainakin kahtakymmentä eri versiota — koko juttuhan on täydellinen pohja spektaakkelia vyöryttävälle ja ”toiminnan” kuvaamiseen hartaudella paneutuvalle väkivaltamäiskeelle. Siinä missä jotkut miettivät, kiinnostavatko 1500 vuotta vanhat jorinat enää ketään, minä pohdin syvästi sitä, miten nuo jumalattoman vanhat tarinat voivat kuulostaa niin kertakaikkisen tutuilta ja ”tuoreilta” vielä tänäkin päivänä, vaikka elämme mielestämme aivan erilaisessa maailmassa.

Ehkä ihmiskunnan historian olennaisin aines on sittenkin löydettävissä taikamiekoista, uljaista sotureista, petollisista naisista, lohikäärmeistä ja silmittömästä hurmeen vuodatuksesta?

h1

Onko se karhu? Onko se ihminen? Ei, se on Beowulf (osa 2)

perjantai, 19. lokakuu, 2007

Okei, tarinan ainekset ovat siis kasassa, mutta kiinnostavatko ne oikeastaan ketään? Tällaisessa elokuvassa taustatarinan rooli on marginaalinen. Tärkeintähän on päästä esittelemään audion tukemaa visuaalista attraktiota tunnustetun myyttistä narratiivista tarinarakennetta vasten.

Beowulfissa keskeistä ei missään nimessä voi olla juoni, ja uskoisin, että jopa käsikirjoittajat ovat tajunneet sen. Sen takia he ovatkin keskittyneet leffan elokuvakerronnallisten keinojen uudelleenpohtimiseen.

Häiritsevällä tavalla kiinnostavaa Beowulfissa on se, että sen jokainen kuva on CGI:tä eli tietokoneella tuotettu. Elokuva on siis 100-prosenttinen animaatio, joka kuitenkin pyrkii mahdollisimman täydelliseen fotorealismiin. Juuri tässä on sen ero suhteessa esimerkiksi Richard Linklaterin A Scanner Darkly -elokuvaan, sillä siinä animointi itse asiassa loi elokuvan av-kerrontaan kirjaimellisesti uuden tason.

Elokuvan henkilöhahmoja ”näyttelevät” kuuluisat näyttelijät, joiden nimillä leffaa totuttuun tapaan markkinoidaan. Näin siis siitäkin huolimatta, että näyttelijöistä ”näkyy” lopputuotteessa vain ääni! On kutkuttavaa ajatella, että joku (todennäköisesti moni) maksaa täyden leffalipun hinnan nähdäkseen valkokankaalla idolinsa Anthony Hopkinsin tai Angelina Jolien, kun käytännössä näytteillä on kasa nörttien värkkäämiä pikku pikseleitä.

Leffan CGI:hin liittyy kuitenkin myös syvemmän pohdinnan arvoisia näkökohtia. Perinteisesti on ajateltu, että elokuvan tapaisessa av-tuotteessa esiintyvät todelliset henkilöt esittävät ja edustavat eli representoivat henkilöimiään kuvitteellisia hahmoja. Nyt kun koko elokuva on tietokoneella tehtyä animaatiota, tämä performatiivinen ulottuvuus nostetaan ikään kuin toiseen potenssiin: elokuvassa representoidaan representaatiota. Se kolmiulotteinen mallinnus, jonka tehtävä on näyttää, liikkua ja kuulostaa Anthony Hopkinsiksi kutsutun elävän ihmisen esittämältä kuningas Hroðgarilta, muuttuukin simulaatioksi — äärettömän tarkaksi tietokonemallinnukseksi oikean Anthony Hopkinsin performoimasta kuvitteellisesta Hroðgarista.

Simulaationäkökulma elokuvaan tuottaa esiin monta kiinnostavaa kysymystä.

Voiko esimerkiksi tämän elokuvan näyttelijäsuorituksia oikeastaan arvioida? Voivatko kriitikot kirjoittaa, että Ray Winstone tekee Beowulfina elokuvassa elämänsä roolityön, kun — tarkalleen ottaen — meillä ei ole aavistustakaan siitä, miten hyvin Ray Winstone -niminen näyttelijä Beowulfin rooliin solahtaa?

Ja miksi ihmeessä ylipäänsä luoda digitaalinen, esikuvalleen ihohuokosia myöten uskollinen Angelina Jolie, kun tekniikan avulla voisi luoda ihan minkä tahansa näköisen naishahmon? Selitykseksi ei kelpaa se, että Mrs. Jolie on maailmanhistorian kaunein ja täydellisin nainen, jota upeampaa ilmestystä ei osata edes kuvitella.

Ja vielä: onko uusi pelisukupolvi jo niin ehdollistunut polygoni-ihmisten tiirailuun, että heille tällaisen simulaation näkeminen on silkkaa (hyper)realismia?

PS. Selittääkää minulle vielä sekin, että miten ihmeessä maailmassa, jossa vähäpätöisimmillekin pikkuhahmoille ja jopa aseille on annettu nimi ja identiteetti, yksi keskeisistä — ellei keskeisin, tai ainakin mielenkiintoisin — hirviöistä tunnetaan nimellä ”Grendelin äiti”? Siis nainen, jolla kyllä näyttäisi riittävän voimaa ja omaa tahtoa, tyytyy osaansa ”Grendelin äitinä”!?

h1

Ilmainen markkinointiviestinnän konsultaatio

tiistai, 16. lokakuu, 2007

wat up hope / hellow hope

– Tuttavallinen aloitus on taattu tapa piristää viestin vastaanottajan päivää ja muokata lukijan tunnelmia vastaanottavaisemmaksi viestinnässä välitetylle sisällölle ja sen omaksumiselle.

– Olisi kuitenkin suotavaa, jos jopa tervehdystekstissä noudatettaisiin oikeinkirjoitussääntöjä, mutta ymmärrän kyllä, että ei sitä aina jaksa.

We are here to offer you something incredible! / We are here to offer you something impressive!

– Eksklamaatioon päättyvä lauserakenne viestin alussa ei voi olla herättämättä lukijan mielenkiintoa. Vaikka tämän mielessä saattaakin käväistä tässä vaiheessa hienoinen epäusko, se todennäköisesti jyräytyy varsin sutjakkaasti power-adjektiivien ”incredible” ja ”impressive” herättämän uteliaisuuden alle.

– Avainsana tässä lauseessa on kuitenkin ”something” — on erittäin tärkeää, että viestinnän alkuvaiheessa lukijan huomiota herätellään pehmeästi paljastamatta liian nopeasti, mistä viestissä itse asiassa ja tarkalleen ottaen on kysymys.

– On lisäksi hyvä ratkaisu käyttää viestin lähettäjistä monikon ensimmäistä persoonaa ”me”, sillä se luo selvää, mutta ei kuitenkaan liian päällekäyvää luottamusta siihen kollektiiviseen ”toiseen”, joka puhutteluaktin suorittaa. Vrt. esim. ”Meihin voit luottaa.”

You never supposed that some medicine could open new possibilities to your penis. / You never thought that some medicine could make feel so sure in bed.

– On rohkea teko esittää lukijasta suora väitelause, joka vieläpä pureutuu kipeästi tämän yksityisyyden kovaan ytimeen. Mutta aina on olemassa mahdollisuus, että lauseen lukee joku joka oikeasti kokee siinä sieluntilaansa kuvattavan tarkimmalla mahdollisella tavalla — lukiessaan tällaisen lauseen hän ei voi olla hätkähtämättä ja toteamatta jonkun tajunneen jotain hyvin olennaista hänen itseymmärryksestään. Tällaisen suoran kosketuspinnan saavuttaminen asiakkaan psyykeen on kenen tahansa mainostajan unelma.

– ”new possibilities” on kutkuttavan mielenkiintoinen sanapari, joka herättää välittömästi uteliaan kiinnostuneita assosiaatioita. Hyvä! Näin lukija saadaan haluamaan lisää.

– Toisaalta on kuitenkin todettava — kun tässä kerran ollaan kriitillisiä — että ”could make feel so sure in bed” ei ehkä ole vakuuttavin mahdollinen lause valikoimasta, jossa kyllä riittää erittäin houkutteleviakin argumentteja (ks. alla).

We offer MegaDik, that will attract all the women to you.

– On hyvä, että pää- ja sivulauseesta koostuva viestin keskeinen väite esitetään näin yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa. On kuitenkin huomautettava, että tällaisessa avainasemassa olevassa lauseessa kieliopin oikeellisuuteen kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomiota.

– Saattaisi lisäksi olla tehokasta, jos väitteen esittäjä tarjoaisi propositionsa tueksi esimerkiksi jonkinlaista empiiristä todistusaineistoa. Jos lukijan mielessä vaikkapa herääkin kysymys, millä perusteella väitteen esittäjä näin kirjoittaa, saattaa se heikentää viestin sisällön omaksumista ja sen tehoa ylipäätään.

– Toinen tapa ikään kuin kohtuullistaa lauseessa esitettyä toteamusta olisi se, että vältetään käyttämästä definitiivisiä adverbeja kuten ”all”, ”kaikki”, ja viitataan sen sijaan hillitymmin esimerkiksi ”joihinkuihin”, ”some”, tai rajatumpaan joukkoon, kuten ”the ugly”, ”rumat”, tuon pääsanan ”naiset”, ”women”, määreenä.

At last you won’t be concerned with your size any more. At last your new life! / Leave behind what you’ve known before. The new era for you has come!

– Tuote merkitsee tässä vanhan ja uuden rajapintaa, transformaatiota yhdestä toiseksi. Mutta millä ehdoin uuden aikakauden alku tässä rekonstruoituu? Lukija saattaa jäädä lauseen äärellä kaipaamaan kipeästi lisätietoja.

Start her day with a bang and make your dick massive.

– Onko tässä kyseessä syy–seuraus-suhde? Tällaisissa asioissa kannattaa olla tarkkana, jottei lukijan epäilys herää.

Girls will go mad! Friends will be jealous!

– Vihjataanko ensimmäisessä virkkeessä, että tuotetta käyttävällä henkilöllä tulee olemaan useita partnereita? Kannustaako tuote suoranaiseen promiskuiteettiin? En tiedä, onko assosiaatio toivottava näinä HIV:n ja kuppaklamydioiden aikana.

– Kateellisuuden herättäminen ystävissä saattaa myös olla epätoivottava piirre — onko tuotteen valmistaja valmis korvaamaan esimerkiksi mustasukkaisesta käsirysystä aiheutuneita aineellisia ja henkisiä vahinkoja; hän kun onnistuu tässä esittämään ystävien taholta koetun kateuden positiivisena, jollei suorastaan tavoiteltavana asiana?

Adding 3 inches to my cock sure has helped me out

– Yhtäkkinen puhuttelumuodon muutos yksikön ensimmäiseen persoonaan ei liene omiaan vakuuttamaan lukijaa siitä, että kyseessä todella olisi oikea ihminen, joka kertoo reaalitodellisuudessa tapahtuneista todellisista tapahtumista.

– Lisäksi lukijalle herää kysymys: Missä tämä mainittu tapahtuma tarkalleen ottaen puhujaa auttoi?

Just click here and have the penis you always dreamt of! /
Like a real man with a real penis!

– Vihjataanko tässä jälleen hieman harhaanjohtavasti, että linkin painalluksen ja sukupuolielimen koon välillä olisi suora ja välitön yhteys? Kuka vastaa siitä, jos yhtäkkistä ja suoraviivaista hujahdusta ei klikatessa tapahdukaan? Entäpä siitä, jos joku kömpelön pahaa-aavistamaton surffari klikkaa linkkiä ja saman tien housuissa surahtaa?

– Ilmaisu “like a real man with a real penis” on kertakaikkisen kutkuttava. Sehän implikoi, että lukija ei olekaan tosimies, eikä sellaiseksi voi tullakaan, mutta tuote ohjaa käyttäjäänsä tosimieheyden tielle — matkaamaan kohti tosimieheyttä, tulemaan kuin tosimiehen kaltaiseksi. En ole varma, kannattaako moisiin semanttisiin finesseihin tämäntyyppisessä viestinnässä niin paneutua.

– Ilmaisu on kiinnostava myös naisen näkökulmasta. Ehkä tämän voisi tulkita jopa epätoivoisehkoksi yritykseksi laajentaa tuotteen kohderyhmää — ”nyt myös naisille, jotka haluavat tietää, miltä tuntuu olla kuin mies…”

Try MegaDik and enjoy your new size! / Choose MegaDik, that will start a new wave of your s’e_xual pleasure. / Buy MegaDik and you will live in your new s’e_xual reality!

– “A new wave” ja “new sexual reality” ovat varsin onnistuneita ja kiinnostavia ilmaisuja, jotka herättänevät kenessä tahansa halun tutustua asiaan lähemmin.

– ”Enjoy your new size” jättää kuitenkin hiukkasen arvailun varaan sen, että onko tässä nyt tarkoitus pienentää vai suurentaa — siinähän puhutaan neutraalisti vain koosta — ja siksipä ehdottaisinkin, että tällaisissa kohdissa painotetaan aivan erityisellä ja mieleenjäävällä tavalla, että kyse todellakin on isommasta, suuremmasta, kookkaammasta, mittavammasta, laajemmasta, merkittävämmästä, tärkeämmästä, huomattavammasta, silmiinpistävämmästä, näyttävämmästä, kovemmasta ja voimakkaammasta. Ettei jäisi siis kenellekään epäselväksi.

Your dick will be leader of the world! /
Your stick will be leader of the world!

(- Bleep bleep, kuuleeko emoalus… haluan POIS tältä planeetalta, ja ÄKKIÄ.)

h1

Feibileet

keskiviikko, 10. lokakuu, 2007

Tässä sitä taas ollaan. Viime vuonna synttäreitä juhlittiin täällä blogissa, tänä vuonna Facebookissa. Historian lehti on kääntynyt?

Aamulla ripustin ikkunaan girlanden, niin kuin täällä on tapana. Nyt lähden kukkamarketille ostamaan itselleni isoa kukkakimppua, ja sitten hienostuneelle iltapäivädrinkille ystävän kanssa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, eikä tämän parempaa fiilistä voisi ollakaan!

Jee-e-e-e-e…

h1

Tylsä tyttö

tiistai, 9. lokakuu, 2007

Blogi on jämähtänyt. All work and no play is about to make Tanja a very dull lass.

Mutta hetkinen vain! Tiesittekö, mistä sanonta ”All work and no play makes Jack a dull boy” on peräisin? Ei todellakaan The Shining -elokuvasta, vaan:

”The sentiment expressed by this proverb was first recorded thousands of years ago by the Egyptian sage Ptahhoptep, who wrote in c. 2400 B.C., ’One that reckoneth accounts all the day passeth not a happy moment. One that gladdeneth his heart all the day provideth not for his house. The bowman hitteth the mark, as the steersman reacheth land, by diversity of aim.’ The more familiar modern saying appeared first in James Howell’s ’Proverbs in English, Italian, French and Spanish’ (1659), and was included in later collections of proverbs. Some writers have added a second part to the proverb, as in ’Harry and Lucy Concluded’ (1825) by the Irish novelist Maria Edgeworth: ’All work and no play makes Jack a dull boy/ All play and no work makes Jack a mere toy’.” From ”Wise Words and Wives’ Tales: The Origins, Meanings and Time-Honored Wisdom of Proverbs and Folk Sayings Olde and New” by Stuart Flexner and Doris Flexner (Avon Books, New York, 1993).

Uskomatonta. Siis ensiksikin, minä en olisi ikinä uskonut, että egyptiläiset puhuivat tuhansia vuosia sitten tuollaista englantia! Toiseksi, tuo ”all play and no work makes Jack a mere toy” koskettaa itseäni ehkäpä vielä kipeämmin kuin tuo tunnetumpi lause. No, tässähän sitä ollaan hyvää vauhtia matkalla pikku lelusta tylsäksi pojaksi… niin, siis, joo.

Ja tässä vielä bonus — tämäkin on niin totta:

The cynical businessman version is ”All work and no play makes jack. And plenty of it.”

[via]