Archive for joulukuu 2007

h1

Generaattori

perjantai, 14. joulukuu, 2007

Yritätkö keksiä näpsää nimeä bändille, kirjallisuuspiirille, killalle, harrasteklubille tai pelifirmalle? Tsekkaas tätä.

No okei, onhan tuo hieman ”biased”, mutta so what. Jos nämä nimet ovat jonkun mielestä laimeita, keksikää ihmeessä parempia ja lähettäkää ehdotukset minullekin.

Näitä tarvittaisiin lisää, tällaisia koneita nimittäin.

h1

Taistelu on jo voitettu?

tiistai, 4. joulukuu, 2007

Kirjoitin jokunen aika sitten Moral Kombat -dokumentista, josta nyt leivotaan USA:ssa (ainakin peleistä kiinnostuneiden keskuudessa) suuren luokan skandaalia. Eikä niin, että kyse olisi negatiivisesta asiasta — vaikuttaa siltä, että kyseinen filmi, joka on muuten ensimmäinen kokonaan HD:nä kuvattu video, on oikeasti todella hyvä.

Näin sanoo muun muassa kaiken arvostelun yläpuolelta puolijumala Henry Jenkins, joka kirjoittaa blogillaan dokumentista poikkeuksellisen myönteiseen sävyyn. (Hän kirjoittaa tosin erittäin positiivisessa hengessä myös omasta esiintymisestään siinä, mutta jospa pannaan se vain amerikkalaisen egonpönkityksen piikkiin.)

No miksi Spencer Halpin´s Moral Kombat sitten on niin onnistunut?

Kun tuo minunkin mainostamani traileri tässä taannoin levitettiin verkkoon, monet pelaajat tuomitsivat sen tarkoitushakuiseksi ja sensationalistiseksi. Tässä vaiheessa oltiin varmoja siitä, että tällainen dokumentti ei ikinä voisi onnistua tasapuolisessa eri näkökantojen esittelyssä. Tämä on nyt sievistelevä tapa kuvata tilannetta: monet pelaajat olivat trailerin nähtyään hyvin, hyvin vihaisia. Esimerkiksi pelaaja shoutanenjeru ei pitänyt näkemästään ollenkaan.

Trailerinsyynääjien keskuudessa oltiin varmoja siitä, ettei olisi edes teoreettisesti mahdollista tuoda kertakaikkisen vastakkaisten näkemysten edustajia onnistuneesti saman pöydän ääreen. USA:ssa asiaa sotkee vielä se, että peliteollisuutta ja -väkivaltaa näkyvimmin vastustavilla yksilöillä ja ryhmillä on usein myös poliittista vaikutusvaltaa. (Kumpi oli ensin, peliväkivallan vastustus vai vaikutusvalta, ja millä tavoin nämä ovat sidoksissa toisiinsa, on tietysti oma mielenkiintoinen kysymyksensä.)

Peliväkivaltaa vastustavien vastapeluriksi (tsihih) asettuva ryhmä ”pelaajat” taas nähdään korkean tason yhteiskunnallisessa keskustelussa mielellään yhtenäisenä ryhmänä (”kaikkihan tietävät, millaisia pelaajat ovat, nuo säälittävät nörtit”) — esimerkiksi nuorina poikina, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan — mikä taas oikeuttaa sen agendan, että nämä täytyy pelastaa itseltään ja tältä huolestuttavalta mediakäytöltä.

Eri intressiryhmien väliset suhteet ovat olleet tulehtuneet jo pitkään.

On siis jo saavutus sinänsä, että dokumentti vaikuttaa katsojiensa mielestä kiinnostavalta, monipuoliselta ja tasapainoiselta kokonaiskuvaukselta, joka antaa tilaa perusteellisesti argumentoiduille näkemyksille. Moral Kombatissa haastatellaan toimittajia, tutkijoita, pelintekijöitä (jopa nimekkäitä sellaisia!), julkaisijoita, poliitikkoja ja kauppiaita, ja joukossa on isojakin kihoja, kuten kaikkien pelaajien kummisetä, lakimies Jack Thompson.

Minusta on kaikkein kiinnostavinta nähdä, miten dokkari onnistuu valottamaan peliteollisuuden toimintakenttää ja pelien kulttuurista merkitystä. Tässäkin mielessä Moral Kombat vetää Jenkinsin mielestä pisteet kotiin (no lukekaa nyt jo se Jenkinsin entry!!) Näin ohjaaja Spencer Halpin kertoo dokkarin tavoitteista:

“Interactive entertainment is the next major media form and the most important issue in terms of the young generation. I want to show how and why games are developed and what experiences they offer, which can have positive or negative effects on children.”

Niin. Paitsi että pelien — ja etenkin niiden iänikuisten efektien — yhteydessä voisi jo hiljalleen lakata puhumasta pelkästään lapsista. Tässä mielessä kuulostaakin ihan virkistävältä, että Halpin sanoo suunnanneensa dokumenttinsa 42-vuotiaalle naiselle, joka ei tiedä peleistä paljoakaan, mutta joka haluaa ymmärtää, mistä tässä peliväkivaltakeskustelussa on oikeastaan kysymys.