Archive for the ‘Elämä’ Category

h1

Feibileet

keskiviikko, 10. lokakuu, 2007

Tässä sitä taas ollaan. Viime vuonna synttäreitä juhlittiin täällä blogissa, tänä vuonna Facebookissa. Historian lehti on kääntynyt?

Aamulla ripustin ikkunaan girlanden, niin kuin täällä on tapana. Nyt lähden kukkamarketille ostamaan itselleni isoa kukkakimppua, ja sitten hienostuneelle iltapäivädrinkille ystävän kanssa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, eikä tämän parempaa fiilistä voisi ollakaan!

Jee-e-e-e-e…

Mainokset
h1

Tylsä tyttö

tiistai, 9. lokakuu, 2007

Blogi on jämähtänyt. All work and no play is about to make Tanja a very dull lass.

Mutta hetkinen vain! Tiesittekö, mistä sanonta ”All work and no play makes Jack a dull boy” on peräisin? Ei todellakaan The Shining -elokuvasta, vaan:

”The sentiment expressed by this proverb was first recorded thousands of years ago by the Egyptian sage Ptahhoptep, who wrote in c. 2400 B.C., ’One that reckoneth accounts all the day passeth not a happy moment. One that gladdeneth his heart all the day provideth not for his house. The bowman hitteth the mark, as the steersman reacheth land, by diversity of aim.’ The more familiar modern saying appeared first in James Howell’s ’Proverbs in English, Italian, French and Spanish’ (1659), and was included in later collections of proverbs. Some writers have added a second part to the proverb, as in ’Harry and Lucy Concluded’ (1825) by the Irish novelist Maria Edgeworth: ’All work and no play makes Jack a dull boy/ All play and no work makes Jack a mere toy’.” From ”Wise Words and Wives’ Tales: The Origins, Meanings and Time-Honored Wisdom of Proverbs and Folk Sayings Olde and New” by Stuart Flexner and Doris Flexner (Avon Books, New York, 1993).

Uskomatonta. Siis ensiksikin, minä en olisi ikinä uskonut, että egyptiläiset puhuivat tuhansia vuosia sitten tuollaista englantia! Toiseksi, tuo ”all play and no work makes Jack a mere toy” koskettaa itseäni ehkäpä vielä kipeämmin kuin tuo tunnetumpi lause. No, tässähän sitä ollaan hyvää vauhtia matkalla pikku lelusta tylsäksi pojaksi… niin, siis, joo.

Ja tässä vielä bonus — tämäkin on niin totta:

The cynical businessman version is ”All work and no play makes jack. And plenty of it.”

[via]

h1

Lähdetään leikkimään

perjantai, 28. syyskuu, 2007

Come Out and Play on täällä! Kuka voisi vastustaa ihmiskäärmeen kutsua (Human Snake)? People Watching taas perustuu ohikulkijoiden tarkkailuun ja joukkoon soluttautuneiden toisten pelaajien spottaamiseen.

Muuta kiinnostavaa:

Censorsh**: ”Designed to raise awareness of artistic censorship, especially as it relates to video games, this two-day game lets players battle to have their team become the most powerful censorship review committee in Amsterdam.”

de Pong: ”This project explores the concept of Augmented Reality by using and interacting with urban architectures [buildings] as background for the game.”

h1

Mikä sinusta tulee isona?

keskiviikko, 5. syyskuu, 2007

Voin tänään reteästi pilkata omaa ammattikuntaani, sillä olen tehnyt ahkerasti töitä tällä viikolla. Jo oli kyllä aikakin.


(Klikkaa kuvaa)

Tämän stripin teema on osuva, ajankohtainen ja jopa hieman huolestuttavalla tavalla yhäti relevantti. Auttaisikohan pieni sisäpiirihuumori?

Kiitos, Gerard, keskiaikaisen skandinaavisen kulttuurifilosofian tutkijana edustat meitä humanisteja tyylillä!

h1

Minä <3 Hema

sunnuntai, 2. syyskuu, 2007

On ihana oppia tuntemaan hyviä asioita, ja erityisen palkitsevaa se on silloin, kun tajuaa, että niistä hyvistä asioista tietää minun lisäkseni maailmassa vain harva.

Ajattelin nyt teeskennellä hetken epäitsekästä ja jakaa universaalia hyvää tavoitellen informaatiota omasta supersuosikkijutustani.

En ole ihastunut Hollantiin ainoastaan pyöräilyn tai rennon itsevarmojen ihmisten takia. Enkä alituiseen yllätyksiä tarjoavan säänkään vuoksi. En myöskään ole suuri hollantilaisen ruoan (lue: mössöjen ja pahvileivän) tai oikeastaan juomankaan ystävä (joku ystäväni saattaisi olla tästä tosin empiriaan nojaten eri mieltä).

Sivuhuomiona voisi mainita, että hollantilaisen perusruoan tärkeimmät raaka-aineet ovat maito, vehnäjauho, kananmuna ja peruna. Lounaalla hollantilainen herkuttelee uitsmijterilla, kahdella paistetulla munalla, jotka tarjoillaan kahden paahtamattoman, valkoisen paahtoleipäviipaleen päällä. Eri hinnasta mukaan saa viipaleen juustoa tai hienoimmissa paikoissa jopa keittokinkkua. Perheillallinen taas koostuu usein vihannesmuussista, joka on joka kerta jännittävällä tavalla erilainen kombinaatio keitettyä perunaa, kaalia, sipulia, porkkanaa ja muuta vastaavaa. Hyvinä päivinä tämän stamppotin rinnalle saatetaan saada makkarakin.

Hollantilainen ruoka ei ole maailmankuulua, ja ymmärtänette syyn. Jostain käsittämättömästä syystä hollantilainen olut kuitenkin on. Olen mielessäni herkutellut ajatuksella yksityiskohtiin paneutuvasta oluenmaisteluillasta, jossa pyrittäisiin huolellisesti teistaamaan eroja Heinekenin, Amstelin ja Grolschin välillä. Voittajalle tarjottaisiin matka Belgiaan.

Mutta asiaan. Mikä Hollannissa kaltaistani hinta- ja laatutietoista kuluttajaa koukuttaa?

Hollannin salainen lahja maailmalle on Hema (oikeastaan HEMA), fantastisen kiva kauppa, jolla olisi suunnaton vientipotentiaali (eihän kuitenkaan kerrota tätä hollantilaisille, sillä jos Hema lakkaisi olemasta ihanan-raivostuttavan umpihollantilainen, se ei enää olisi se sama Hema).

Hemasta saa kaikkea. Ihan kaikkea. 2,50 eurolla saa esimerkiksi kuusi limsalla täytettyä ufoa (ks. kuva). Näiden lisäksi Hemasta voi vaivattomasti ostaa polkupyörän, piilolinssit, portviiniä, tulostinmusteita, täydellisen petsaus- tai vahausvälineistön, kaiken aineellisen mitä pieni lapsi tarvitsee tai vaikkapa extempore-picnic-tarpeet kahdeksalletoista. Ja edullisesti.

Olen monien muiden hätääntyneiden expatien tavoin perustamassa epävirallista Hema-lastenvaatteiden import-ketjua Suomeen, tuohon tekstiiliteollisuuden taannoiseen kultamaahan. Tilanteeni on muutenkin riistäytymässä käsistä: nyt kun olen päässyt näin vahvasti Heman makuun, en tiedä, voisinko enää asua maassa, jossa Hemaa ei ole.

Sain tänään Hema-ihailulleni uutta pontta, kun luin Kiplekker-blogia, jossa kerrotaan mielenkiintoisesta El-Hema -projektista, kokeellis-poliittisesta taidetapahtumasta, jonka toteuttaa Mediamatic-niminen kollektiivi täällä Amsterdamissa. Tommi kertoo aiheesta paljon ja mielenkiintoisesti, joten tyydyn tässä vain tuomaan tiivistettynä esiin homman idean: El-Hema testaa, miltä arabiversio Hemasta saattaisi näyttää, maistua, kuulostaa ja tuntua — logoa, markkinointia ja tuotteita myöten. Eikun kätevää sateenkestävää burkhaa ja pahalta silmältä rintoja suojaavaa t-paitaa ostamaan — El-Hemasta! Kutkuttavaa.

Taidanpa huomenna lähteä matkalle uusiin pyhiinvaelluskohteisiin.

h1

Gay Pride 2007

sunnuntai, 5. elokuu, 2007

h1

Lehmiä, avaruusaluksia ja tissejä

keskiviikko, 18. heinäkuu, 2007

KP:ssä on näemmä pidetty taukoa. Kesä on oiva tekosyy paeta hetkeksi verkosta elävien ihmisten pariin, eikä digitaalisista vieroitusoireista ole toistaiseksi ollut tietoakaan.

Olen viime aikoina ollut ainakin lentokoneessa, laivassa, Helsingissä, Turussa, Suomenlinnassa, Tuskassa, erilaisissa positioissa, Jyväskylässä, yleisön edessä, Finnconissa ja pienessä hiprakassa.


Tällaista oli Tuska.

Lisäksi olen löytänyt jälleen itseni ja muita ihastuttavia ihmisiä — erityisesti Sinikan, jonka sulosaariuden kanssa ei kukaan voi kilpailla. Katsokaa vaikka oheista superblondia!

Tämän viehättävän neidon vieressä ko. terassilla istui muuten arvon kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen, jonka olin aiemmin kaikessa viattomuudessani lietsonut ”pakene tai taistele” -tilaan esittäytymällä hänen salaiseksi ihailijakseen. Ja minä kun kuvittelin ainoastaan käyttäytyväni aikuismaisen ryhdikkäällä tavalla lähestyessäni herra kirjailijaa kätellen.

Tapasin Finnconissa muutenkin niin kivoja uusia tuttavuuksia että nyt on olo kuin pikkupossulla nimipäivänä. Terveisiä lähetetään erityisesti Jatulintarhaan.

Oli lisäksi hieno kokemus päästä Supernaisia! Supernaisia! -paneelin yllätysesiintyjäksi, Näkymättömäksi Naiseksi. Visioimme roolikseni ensin Näkymätöntä Kissanaista, mutta näkymättömyys ja kissuus yhdistettyinä samaan hahmoon olisivat sittenkin olleet liikaa. Oli muuten jokseenkin surrealistista kyyhöttää pöydän alla piirtoheittimeen tarrautuen ja arvailla kuulohavaintojen perusteella, mitä lavalla ja sen ulkopuolella kulloinkin tapahtuu. Puheen tuottaminen vaati myös erityistä huolellisuutta; kuulijoihin kun ei ollut pöydän uumenista mahdollista muodostaa minkäänlaista kontaktia. Olin omassa kuplas… kuutiossani. Ooh. Yhtäkkiä aloin ajatella valkoisia sukkahousuja (terveisiä vain Kalsari-Kuutiolle, joka lupasi lahjoittaa minulle seuraavan kerran tavatessamme ne sukkikset).

Olen suorastaan ylpeä siitä, että suoriuduin lisäksi kahdessa paneelikeskustelussa esiintymisestä ja Conin erikoisvieraiden, John ja Judith Cluten, haastattelusta. Kaikki meni jokseenkin nappiin. Galactica-väittelyssämme ”Uusfeminismiä vai huonosti verhottua machomeininkiä?” hilpeydestä juopuivat niin puhujat kuin yleisö.

On mahdollista, että tapahtumain kulusta, mielikuvista sekä muusta spekulatiivisesta raportoidaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Tässä vaiheessa tyydyn linkkaamaan paremmille metsästysmaille, siellä kun kirjoitetaan paljon ja asiaa.

Näin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä painajaisia noin puolitoistametrisistä anime- ja mangahahmoista, joiden liikkuminen muistutti epäsuhtaista kiihdytys- ja vitkastelukilpaa. Sunnuntai-iltana junassa istuessani aloin jo rukoilla vaipumista armeliaseen uneen, vaikka sitten levottomaankin, sillä matka kesti tunnin normaalia kauemmin (tavarajunan veturi oli suistunut Jämsän tienoilla raiteilta). Animeconista kotiutuvat cosplayaajat olivat valloittaneet täpötäyden junan lattiatilat, enkä usko, että junassa olisi ollut montakaan matkustajaa, joka ei olisi saanut nuijaniskun kaltaista päivitystä tietoihinsa nykynuorten käyttämästä puhekielestä ja v-sanan frekvenssistä.

No, olivathan ne söpöjäkin.