Archive for the ‘Objektit’ Category

h1

Hakkeri pelastaa kotona ja puutarhassa

lauantai, 23. helmikuu, 2008

Nyyh. Kuka lohduttaisi Nyytiä, kuka päivittäisi blogia kun täällä päässä on ”vähän kiireitä”?

Tässä tällainen pieni herkullinen välipala isompia kaloja odotellessa. Jos olet joskus yön pimeinä tunteina mietiskellyt, pääsisikö DS:llä nettiin tai voisikohan guitarheroutta päästä kokemaan myös tavallisella kitaralla — kysymyksiisi on nyt löytynyt vastaus.

Nämä elintärkeät ongelmat ratkaisee, ja vieläpä varsin elegantisti, Household Hacker!

h1

Älä unohda pää(t)tä(ä)

perjantai, 18. tammikuu, 2008

Make sure you don’t walk around without a properly formatted Head. While we cannot ensure that Google will properly index the contents of your brain, these earrings could help. Be W3C verified. Always close your tags!

Kuvasta pääsee hyppäämään sisään Etsy-kauppaan, josta saa kaikenlaista älyttömän hienoa — söpöjä pehmopupuja, huovutettuja pelihahmoja ja muuta ehdottoman välttämätöntä. Ja kaikki jutut on käsin tehty. (Onkohan tämän postauksen aihe jälleen yksi oire pintaan pulpahtelevasta käsityöfantasiastani?)

Ette ikinä arvaa, mikä on Etsyn suosikkikategoriani.

Hyperlinkin kauppaan tarjoili tänään Wonderland 3D-retropeliteemaisena. Olen tosi ihastunut Liisaan ja Ihmemaa-blogiin, jonka juuri lisäsin tuohon oikealle blogirullaani. Ei kai ihmekään, sillä Wonderlandin aihepiiri ja kirjoitustyyli muistuttavat hieman tämän blogin vastaavia, ne on vain toteutettu paljon tasokkaammin. Suosittelen tsekkausta.

h1

Tuunaa oma kuutio

maanantai, 7. tammikuu, 2008

On mukavaa tulla silloin tällöin kunnolla yllätetyksi.

Olen viime aikoina erinäisten sattumien kautta avautuneita polkuja pitkin ratsastamalla päätynyt ottamaan selvää käsitöistä. Tiedättehän, sellaisista nykyään lähinnä mielihyväperustaisista ja harrastekeskeisistä projekteista, joissa näprätään jotain kouriintuntuvaa.

Minussa on jo pitkään elänyt pieni askartelijapaskartelija. Viime aikoina olen päässyt purkamaan askarteluviettiäni vain vaivoin. Viime vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden paperirobotin ja tietenkin joitain pieniä nukkekotisysteemejä. Vähän pidemmällä aikajänteellä olen näprännyt vain kaikenlaista digitaalista. Voisikohan verkkopelin hahmontuunausta kutsua digiaskarteluksi?

Se yllätys tuli siitä, että tajusin mitä kaikkea voisi itse tehdä, ja miten jänniin asioihin käsityöharrastuksensa voisi assosioida. Voisi tehdä esimerkiksi tällaisen Portal-kuution. Olisi aivan mahtavaa omistaa tuollainen, mutta vielä hienompaa se olisi, jos sen olisi itse alusta asti väkertänyt.

Näistäkin innostuin. Nuo melkein kytkeytyvät tähän fantasiaani reaalitodellisuuteen 3D-printtereillä portatuista pelihahmoista.

Sitä paitsi elämässä tarvitaan todellisia ja haptisia asioita. Kun kaiket päivät rämpii teorian hetteiköissä yrittäen tavoitella edes yhtä ajopuuta, johon ehtyvillä voimillaan takertua ja jonka mukana ajelehtia hengähtäen edes hetken, on ihanaa, että välillä voi tarttua sen epämääräisen kuvitteellisen puunraahkan sijaan johonkin konkreettiseen ja hypistellä sitä kaikin voimin.

h1

Kittykästä uuden vuoden alkua

lauantai, 5. tammikuu, 2008

h1

Ilmainen markkinointiviestinnän konsultaatio

tiistai, 16. lokakuu, 2007

wat up hope / hellow hope

– Tuttavallinen aloitus on taattu tapa piristää viestin vastaanottajan päivää ja muokata lukijan tunnelmia vastaanottavaisemmaksi viestinnässä välitetylle sisällölle ja sen omaksumiselle.

– Olisi kuitenkin suotavaa, jos jopa tervehdystekstissä noudatettaisiin oikeinkirjoitussääntöjä, mutta ymmärrän kyllä, että ei sitä aina jaksa.

We are here to offer you something incredible! / We are here to offer you something impressive!

– Eksklamaatioon päättyvä lauserakenne viestin alussa ei voi olla herättämättä lukijan mielenkiintoa. Vaikka tämän mielessä saattaakin käväistä tässä vaiheessa hienoinen epäusko, se todennäköisesti jyräytyy varsin sutjakkaasti power-adjektiivien ”incredible” ja ”impressive” herättämän uteliaisuuden alle.

– Avainsana tässä lauseessa on kuitenkin ”something” — on erittäin tärkeää, että viestinnän alkuvaiheessa lukijan huomiota herätellään pehmeästi paljastamatta liian nopeasti, mistä viestissä itse asiassa ja tarkalleen ottaen on kysymys.

– On lisäksi hyvä ratkaisu käyttää viestin lähettäjistä monikon ensimmäistä persoonaa ”me”, sillä se luo selvää, mutta ei kuitenkaan liian päällekäyvää luottamusta siihen kollektiiviseen ”toiseen”, joka puhutteluaktin suorittaa. Vrt. esim. ”Meihin voit luottaa.”

You never supposed that some medicine could open new possibilities to your penis. / You never thought that some medicine could make feel so sure in bed.

– On rohkea teko esittää lukijasta suora väitelause, joka vieläpä pureutuu kipeästi tämän yksityisyyden kovaan ytimeen. Mutta aina on olemassa mahdollisuus, että lauseen lukee joku joka oikeasti kokee siinä sieluntilaansa kuvattavan tarkimmalla mahdollisella tavalla — lukiessaan tällaisen lauseen hän ei voi olla hätkähtämättä ja toteamatta jonkun tajunneen jotain hyvin olennaista hänen itseymmärryksestään. Tällaisen suoran kosketuspinnan saavuttaminen asiakkaan psyykeen on kenen tahansa mainostajan unelma.

– ”new possibilities” on kutkuttavan mielenkiintoinen sanapari, joka herättää välittömästi uteliaan kiinnostuneita assosiaatioita. Hyvä! Näin lukija saadaan haluamaan lisää.

– Toisaalta on kuitenkin todettava — kun tässä kerran ollaan kriitillisiä — että ”could make feel so sure in bed” ei ehkä ole vakuuttavin mahdollinen lause valikoimasta, jossa kyllä riittää erittäin houkutteleviakin argumentteja (ks. alla).

We offer MegaDik, that will attract all the women to you.

– On hyvä, että pää- ja sivulauseesta koostuva viestin keskeinen väite esitetään näin yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa. On kuitenkin huomautettava, että tällaisessa avainasemassa olevassa lauseessa kieliopin oikeellisuuteen kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomiota.

– Saattaisi lisäksi olla tehokasta, jos väitteen esittäjä tarjoaisi propositionsa tueksi esimerkiksi jonkinlaista empiiristä todistusaineistoa. Jos lukijan mielessä vaikkapa herääkin kysymys, millä perusteella väitteen esittäjä näin kirjoittaa, saattaa se heikentää viestin sisällön omaksumista ja sen tehoa ylipäätään.

– Toinen tapa ikään kuin kohtuullistaa lauseessa esitettyä toteamusta olisi se, että vältetään käyttämästä definitiivisiä adverbeja kuten ”all”, ”kaikki”, ja viitataan sen sijaan hillitymmin esimerkiksi ”joihinkuihin”, ”some”, tai rajatumpaan joukkoon, kuten ”the ugly”, ”rumat”, tuon pääsanan ”naiset”, ”women”, määreenä.

At last you won’t be concerned with your size any more. At last your new life! / Leave behind what you’ve known before. The new era for you has come!

– Tuote merkitsee tässä vanhan ja uuden rajapintaa, transformaatiota yhdestä toiseksi. Mutta millä ehdoin uuden aikakauden alku tässä rekonstruoituu? Lukija saattaa jäädä lauseen äärellä kaipaamaan kipeästi lisätietoja.

Start her day with a bang and make your dick massive.

– Onko tässä kyseessä syy–seuraus-suhde? Tällaisissa asioissa kannattaa olla tarkkana, jottei lukijan epäilys herää.

Girls will go mad! Friends will be jealous!

– Vihjataanko ensimmäisessä virkkeessä, että tuotetta käyttävällä henkilöllä tulee olemaan useita partnereita? Kannustaako tuote suoranaiseen promiskuiteettiin? En tiedä, onko assosiaatio toivottava näinä HIV:n ja kuppaklamydioiden aikana.

– Kateellisuuden herättäminen ystävissä saattaa myös olla epätoivottava piirre — onko tuotteen valmistaja valmis korvaamaan esimerkiksi mustasukkaisesta käsirysystä aiheutuneita aineellisia ja henkisiä vahinkoja; hän kun onnistuu tässä esittämään ystävien taholta koetun kateuden positiivisena, jollei suorastaan tavoiteltavana asiana?

Adding 3 inches to my cock sure has helped me out

– Yhtäkkinen puhuttelumuodon muutos yksikön ensimmäiseen persoonaan ei liene omiaan vakuuttamaan lukijaa siitä, että kyseessä todella olisi oikea ihminen, joka kertoo reaalitodellisuudessa tapahtuneista todellisista tapahtumista.

– Lisäksi lukijalle herää kysymys: Missä tämä mainittu tapahtuma tarkalleen ottaen puhujaa auttoi?

Just click here and have the penis you always dreamt of! /
Like a real man with a real penis!

– Vihjataanko tässä jälleen hieman harhaanjohtavasti, että linkin painalluksen ja sukupuolielimen koon välillä olisi suora ja välitön yhteys? Kuka vastaa siitä, jos yhtäkkistä ja suoraviivaista hujahdusta ei klikatessa tapahdukaan? Entäpä siitä, jos joku kömpelön pahaa-aavistamaton surffari klikkaa linkkiä ja saman tien housuissa surahtaa?

– Ilmaisu “like a real man with a real penis” on kertakaikkisen kutkuttava. Sehän implikoi, että lukija ei olekaan tosimies, eikä sellaiseksi voi tullakaan, mutta tuote ohjaa käyttäjäänsä tosimieheyden tielle — matkaamaan kohti tosimieheyttä, tulemaan kuin tosimiehen kaltaiseksi. En ole varma, kannattaako moisiin semanttisiin finesseihin tämäntyyppisessä viestinnässä niin paneutua.

– Ilmaisu on kiinnostava myös naisen näkökulmasta. Ehkä tämän voisi tulkita jopa epätoivoisehkoksi yritykseksi laajentaa tuotteen kohderyhmää — ”nyt myös naisille, jotka haluavat tietää, miltä tuntuu olla kuin mies…”

Try MegaDik and enjoy your new size! / Choose MegaDik, that will start a new wave of your s’e_xual pleasure. / Buy MegaDik and you will live in your new s’e_xual reality!

– “A new wave” ja “new sexual reality” ovat varsin onnistuneita ja kiinnostavia ilmaisuja, jotka herättänevät kenessä tahansa halun tutustua asiaan lähemmin.

– ”Enjoy your new size” jättää kuitenkin hiukkasen arvailun varaan sen, että onko tässä nyt tarkoitus pienentää vai suurentaa — siinähän puhutaan neutraalisti vain koosta — ja siksipä ehdottaisinkin, että tällaisissa kohdissa painotetaan aivan erityisellä ja mieleenjäävällä tavalla, että kyse todellakin on isommasta, suuremmasta, kookkaammasta, mittavammasta, laajemmasta, merkittävämmästä, tärkeämmästä, huomattavammasta, silmiinpistävämmästä, näyttävämmästä, kovemmasta ja voimakkaammasta. Ettei jäisi siis kenellekään epäselväksi.

Your dick will be leader of the world! /
Your stick will be leader of the world!

(- Bleep bleep, kuuleeko emoalus… haluan POIS tältä planeetalta, ja ÄKKIÄ.)

h1

Mikä sinusta tulee isona?

keskiviikko, 5. syyskuu, 2007

Voin tänään reteästi pilkata omaa ammattikuntaani, sillä olen tehnyt ahkerasti töitä tällä viikolla. Jo oli kyllä aikakin.


(Klikkaa kuvaa)

Tämän stripin teema on osuva, ajankohtainen ja jopa hieman huolestuttavalla tavalla yhäti relevantti. Auttaisikohan pieni sisäpiirihuumori?

Kiitos, Gerard, keskiaikaisen skandinaavisen kulttuurifilosofian tutkijana edustat meitä humanisteja tyylillä!

h1

Erään asennuksen tarina

tiistai, 4. syyskuu, 2007

klo 8.30

Asetun hämmästyttävän aikaisin ja reippaana tietokoneen ääreen ja päätän kokeilla heti aamusta eilen ostamani reitittimen asennusta.

Asennusohjeissa luvataan koko homman kestävän noin 20 minuuttia. Realistina ja verkkaisena luonteena arvelen aikaa kuluvan hieman kauemmin, mutta näen silti edessäni eittämättömän tuotteliaan työpäivän.

klo 8.45

Olen purkanut kaikki pakkaukset, ottanut esille kepoisen muoviboksin, kaksi asennus-cd:tä, eripituisia piuhoja, ylimääräisiltä näyttäviä muovinpalasia ja useita epämääräisiä paperiläystäkkeitä.

Huomaan, että kirjalliset asennusohjeet ovat pakkauksessa hollanniksi, ranskaksi ja espanjaksi.

klo 8.55

Kaikki sujuu mallikkaasti. Olen edennyt vaiheeseen, jossa modeemiin kytketään uudelleen virta pienen odottelun jälkeen. Sitten vain reititin kiinni seinään ja innokkaasti odottelemaan onnistuneesta internet-yhteydestä kertovan vihreän valon syttymistä.

klo 8.57

Reitittimen internet-valo ei syty.

klo 9.10

Vedän modeemin virtajohdon seinästä, odotan, ja kytken sen takaisin. Modeemin vihreistä valoista yksi ei pala.

klo 9.15

Tietokoneen verkkodiagnoosi kertoo, että kone ei löydä oletusyhdyskäytävää, mikä on varsin tavallinen ongelma meilläpäin. Päätän buuttailla modeemia vielä jonkin aikaa ja odotella, josko asiat lähtisivät korjaantumaan itsestään, niin kuin ne usein tekevät. Älkää naurako, olen tosissani. Ja myös hullu.

klo 11.00

Asiat eivät korjaannu. Loppumattomalta tuntuvien odotusten, buuttailun, johtojen tarkistelun ja epämääräisten sijaisaktiviteettien jälkeen hermostuttaa niin paljon, että päätän soittaa ISP:n asiakaspalveluun. En varsinaisesti odota asiakaspalvelua; kunhan nyt haluan keskustella jonkun kanssa elämäni ja internet-yhteyteni tilanteesta.

klo 11.20

Kymmenen minuutin jonotuksen jälkeen pääsen vaihteen kautta kosketuksiin verkkoasioista jotain tietävän miehen kanssa. Kerron, että yhdyskäytävä temppuilee. Hän kysyy, olenko modeemin lisäksi käynnistänyt tietokoneen uudelleen. En ole, sillä reitittimen asennusohjeissa kielletään tekemästä niin.

Kerron, että modeemin yksi valo ei pala, ja mies huudahtaa sen olevan merkki siitä, että modeemin ja tietokoneeni välisessä yhteydessä on jotain pielessä. Teeskentelen yllättynyttä. En kerro reitittimestä miehelle mitään. Minulle tulee tunne, että olen tekemässä jotain väärää.

Mies kehottaa minua sammuttamaan ja käynnistämään kaikki laitteet vielä kerran. Heidän suunnastaan katsoen mitään ongelmaa verkkoyhteyksissä ei näytä olevan. Hän kertoo kuitenkin tekevänsä ”modeemille jotain”. Minulle tulee tunne, että hän sanoo niin vain sanoakseen minulle jotain rauhoittavaa.

Pseudotyynnyttely tehoaa, ja päädyn lähes pyytämään mieheltä anteeksi sitä, että olen joutunut vaivaamaan häntä tällä tyhmällä asialla, joka näyttääkin olevan ihan itse itselleni aiheuttama ongelma.

klo 11.40

Käynnistän kaikki laitteet uudelleen. Reitittimen asennus jää kesken.

klo 12.10

Teen asennuksen uudelleen, ja nyt reitittimeen yllättäen syttyy vihreä internet-yhteyttä ilmaiseva valo. Hengitän kiivaasti jännityksen vallassa.

klo 12.15

Asennusohjelma kysyy, haluanko apua langattoman yhteyden määrittämisessä. Haluan. Ohjelma transformoituu nettiversioksi, joka pikaisen yhteysanalyysin jälkeen kysyy minulta käyttäjätunnusta ja salasanaa.

Käyttäjätunnusta ja salasanaa? Miksi? Mihin!??

Yritän tuskissani plarata paketeista kuoriutuneita lappusia, mutta löydän vain mainoksia ja yhdentekeviä laatuvarmistussertifikaatteja. Päätän lähettää reitittimen tehneelle yritykselle asiakaspalautetta siitä, että irtopapereita on paitsi hankala myös turhauttava käsitellä, etenkään kun niissä ei näytä olevan lähes mitään laitteen asennuksen kannalta oleellista informaatiota.

Kokeilen randomilla paria syötettä käyttäjätunnus- ja salasanakenttiin. Ei auta, olen jumissa. ”Back” — ei auta sekään, en pääse eteen- enkä taaksepäin. Mieleni tekee paeta viistosti takavasemmalle.

Internet-yhteys ei osoita minkäänlaisia kytkeytymisen merkkejä eikä asennusohjelma auta minua yhtään.

klo 12.30

Mikään ei enää ole hyvin. Toimivuuden takeena loistanut valo vihreä on reitittimestä poissa, ja tilalla vilkkuu hätääntynyt oranssi.


Mitä vitt…!?

klo 13.20

Kaikki voimattomuuden ja avuttomuuden tunteeni kanavoituvat yhtäkkisesti karjaisuun: ”… no jo on PERKELE!!” Onneksi olen yksin kotona.

Ajatukseni hinkkaavat samaa rataa: Jos asennukseen tarvitaan käyttäjätunnusta ja salasanaa, joita ei luoda, vaan joiden tulisi mystisesti löytyä jostain valmiina, niin
a) miksi niistä ei sanallakaan vihjata etukäteen,
b) miksi niistä ei sanallakaan vihjata asennuksen aikana,
c) miksei niiden löytymistä ole voinut edesauttaa merkitsemällä niitä pakkauksen päälle tulipunaisin, kissankokoisin kirjaimin ja varustamalla niitä yksinkertaisella ohjeella, esimerkiksi tyyliin: ”Katsopa, tässä nämä ovat, olepa hyvä, tarvitset näitä siinä ja siinä vaiheessa. Kivaa loppuasennusta, olet jo melkein perillä! Ja upsista, melkein unohtui: oikein mukavaa päivänjatkoa sinulle!”

Kaikenlaisia kirjain- ja numerosösseröitä kyllä löytyy joka jumalan pakkauksesta, cd-kotelosta ja laplipukkeesta. Päätän kiukustuksissani alkaa seuraavaksi kiusata reitittimen valmistajan asiakaspalvelupuhelinta, jos asiat eivät tästä etene.

klo 13.45

Asiat eivät etene. Harkitsen väkivaltaisten sarjakuvien piirtämistä, pään seinään hakkaamista tai kirjojen holtitonta viskelyä unohtaakseni pahan maailman.

klo 13.47

Lähden lounaalle.

klo 14.40

Päätän yrittää vielä kerran. Lähetän tekstiviestin tietokoneystävälle. Ei rohkaisua siltä suunnalta. Ryhdistäydyn ja alan lukea asennus-cd:n mukana tullutta, epäinhimillisen muotoista manuaalia.


Ihan tiedoksi vaan, että tällainen asennusohjeisto ei oikein houkuttele tutustumaan. Vai houkutteleeko sinua?

Löydän yhden välilehden alaosasta sattumalta pikku huomautuksen, jonka mukaan router login -sivulle käyttäjätunnukseksi kelpaa admin ja salasanaksi password. Duh! Kuka tässä olikaan Tampiolan kylästä?


Täältä ne login-tiedot viimein löytyivät.

klo 14.55

Yritän vielä kerran. Ensin virrat pois. Sitten riemukas sisäänkirjautuminen fanfaarien soidessa (p-a-s-s-w-o-r-d, naputan hartauden vallassa) ja internet-yhteyden testaus. Valot hyppelehtivät silmissäni edelleen oransseina.

Polvistun reitittimen viereen, katson sitä anovasti ja ynisen viimeisillä voimillani.

klo 15.03

Valo reitittimessä välkehtii vihreänä.

Google avautuu. En uskalla enää hengittää enkä katsahtaa reitittimeen päinkään, koska pelkään, että yhteys katkeaa pienenkin ylimääräisen ilmavirran vaikutuksesta. Postaan tämän äkkiä, ennen kuin taas romahtaa.

Ja illalla tämän yhteyden kautta pitäisi kytkeä internetiin vielä pari muutakin tietokonetta… ja asentaa palomuuri… ja virustorjuntaaaaaaargggrrll…