Archive for the ‘Scifi/fantasia’ Category

h1

Matkalla Maahan

torstai, 17. tammikuu, 2008


Tässä ne nyt ovat: The Final Five! Vaiko sittenkin…

Sekä suuresti riehaannuttavan että analyyttisen viileän faniuteni kohde, Battlestar Galactica, on kohta taas ruudussa.

Sitä odotellessa törmäsin aivan mahtavaan herkkuun: University of Texas, Austinin julkaisemaan kriittisesti mediaa käsittelevään webbiforumiin, FlowTV:hen, jolla on ylevä tavoite tarkastella ”nykyisen mediamaiseman muutoksia sillä nopeudella, millä media itsessään toimii”.

Ja oi ilosanomaa: FlowTV on nyt julkaissut megaspesiaalin BSG-analyysia! Yeah, baby!

Teknofiliaa, uskontoa, transmediaa, seksuaalisuutta, politiikkaa ja vinoja subtekstejä pursuilee nettitekstuurien raoista niin että eihän tässä enää tiedä, mihin tarttua ja millaisella voimalla.

Tiedon vapaa jakaminen on nii-in akateemisen maailman hyviä puolia. Näin sitä saadaan vastauksia pientä mieltä kuukausikaupalla askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten ”Onko Adama ja Roslin olleet sillai?” Ja miten söpöä: paljastuu, että Mary McDonnell kutsuu amiraalia Adama-Mamaksi! Ja Herallako muka kuusi tekno-orgaanista äitiä!? Entäs ne resurrektion semi-uskonnolliset ulottuvuudet ja se yksi onneton cylon, joka purkitettiin epistemofilian, halun tietää lisää, takia?

Oih, voih.

Mainokset
h1

Oliko jotain asiaa?

keskiviikko, 16. tammikuu, 2008

Sopivasti tässä vieressä.

h1

Kamppailu ihmisyyden rajoista jatkuu

lauantai, 24. marraskuu, 2007

BSG jatkuu tänään USA:n SciFi-kanavalla kahden tunnin Razor-spesiaalijaksolla.

Ainakin Kara Thracen ilmeestä päätellen tulossa ovat vaikeat ajat — voisiko olla niin, että tarjolla on kohta lisää huolta, murhetta ja dramaattisia käänteitä?

Traileria pääsee katsomaan täällä (linkki toimi vielä äsken, ja nyt taas ei — heitän sen tähän joka tapauksessa, jos se vaikka siitä vielä virkoaisi) ja GoD kertoo asiasta lisää.

h1

Kaksi örkkiä kohtaa kuunhämyssä ja…

torstai, 15. marraskuu, 2007

… enää kyseessä ei olekaan välttämättä kahden pojan välinen herkkä rakkaus.

Nyt mukana myös naisia — noita pinkkejä ja pehmeitä olentoja, joista tosin ei ota selvää, mitä ne oikein ajattelevat (paitsi ulkonäköään).

h1

Mars hirviöitä vastaan!

maanantai, 22. lokakuu, 2007

Kohta tavattavissa kaupoissa: The Witcher — synkkä fantasiaroolipeli, jota puolalainen CD Projekt on vääntänyt vuosikausia ja josta kerrotaan täällä kaikenlaisia hirvittävän kiinnostavia asioita.

Myös Atari Suomen PR-materiaalista voi hyvällä tahdolla onnistua ymmärtämään pelin ideasta jotain, vaikka ihan helpoksi sitä ei ole tehty: ”The Witcher edustaa roolipelien tarinankerronnan huippua rikkoen hyvän ja pahan väliset rajat maailmassa, jossa ei ole moraalisia totuuksia. Upeassa ja rikkaassa pelimaailmassa pelaajasta tulee oman elämänsä sankari eeppisessä, toiminnantäytteisessä tarinassa, jonka kulku riippuu täysin pelaajan omista valinnoista.”

Pelin promovideo Sword of the Witcher taas on perinteikkään death metal -bändin, niin ikään puolalaisen Vaderin tuotantoa, ja näin ollen erittäin suositeltavaa katseltavaa kaikille ikään tai sukupuoleen katsomatta (löydettävissä pelin kotisivulta: menu – specials – videos).

Ja nyt, lauletaan kaikki yhdessä: I am the Lord, master of the sword… WITCHER is my name…

h1

Tule, mennään Metapaikkaan!

lauantai, 22. syyskuu, 2007

Our motto is: build anything, play everything, from anywhere. Until now, virtual worlds have all worked like the closed online services from before the internet took off. They had custom clients talking to custom servers, and users couldn’t do much of anything to change their experience. We’re out to change all of that.

Metaplace on hämmentävän hyvältä vaikuttava palvelu, jonka avulla voi rakentaa erilaisia kolmiulotteisia verkkotiloja — MOG:eja, chat-huoneita, blogientryjä, pikkuilmoitussivuja. Sen avulla voi helposti ja hauskasti suunnitella puzzlepelejä ja keskustelukerhoja, jotka toimivat missä vain, miten vain.

Metaplacen takaa löytyy yritys nimeltä Areae, jonka johtajana toimii itse Raph Koster, suuresti ihailemani verkkoveteraani ja virtuaaliympäristöjen tuntija. Areaen Advisory Boardista löytyy muutenkin sellaisia nimiä, että jos nämä ihmiset eivät saa tällaista systeemiä toimimaan, niin sitten ei kyllä kukaan.

Metaplace-työkalustolla, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, on näköjään jo ensimmäiset faniyhteisösivutkin.

Mikä voisi olla Metaplacen salaisuus? ”Because we work the way the web does”, sanotaan BBC:n sivuille linkatussa demossa. Tämä tarkoittaa sitä, että systeemin käyttämän metamarkup-kielen avulla voi yhdistää toisiinsa täysin erilaisia nettiympäristöjä, blogeja, jättimäisiä online-pelimaailmoja, Facebook-sovelluksia tai vaikka Amazon-suosituksia. Metaplace ei tiedotteen mukaan ole myöskään alustasta riippuvainen, vaan sillä rakennettuja ympäristöjä voi käyttää kaikenlaisilla päätelaitteilla.

Hurraa, ei enää korkein muurein suojattuja itsenäisiä verkkotiloja! Ei jatkuvaa sisäänkirjautumista paikasta toiseen siirryttäessä! Ei aina uudestaan ja uudestaan toistuvaa saman profiilin luontia uuteen palveluun kirjauduttaessa!

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Ehkä vähän.

Vaan eihän sitä tiedä. Ehkä Metaplacesta puhuvat huomenna kaikki — ja virtuaalinen vallankumous alkaa tästä. Ja minä olin ensimmäisten joukossa kertomassa siitä.

PS. Hei te kaikki kynnelle kykenevät, Metaplace-alphaan voi hakea testaajaksi vielä tämän viikonlopun aikana.

h1

Lehmiä, avaruusaluksia ja tissejä

keskiviikko, 18. heinäkuu, 2007

KP:ssä on näemmä pidetty taukoa. Kesä on oiva tekosyy paeta hetkeksi verkosta elävien ihmisten pariin, eikä digitaalisista vieroitusoireista ole toistaiseksi ollut tietoakaan.

Olen viime aikoina ollut ainakin lentokoneessa, laivassa, Helsingissä, Turussa, Suomenlinnassa, Tuskassa, erilaisissa positioissa, Jyväskylässä, yleisön edessä, Finnconissa ja pienessä hiprakassa.


Tällaista oli Tuska.

Lisäksi olen löytänyt jälleen itseni ja muita ihastuttavia ihmisiä — erityisesti Sinikan, jonka sulosaariuden kanssa ei kukaan voi kilpailla. Katsokaa vaikka oheista superblondia!

Tämän viehättävän neidon vieressä ko. terassilla istui muuten arvon kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen, jonka olin aiemmin kaikessa viattomuudessani lietsonut ”pakene tai taistele” -tilaan esittäytymällä hänen salaiseksi ihailijakseen. Ja minä kun kuvittelin ainoastaan käyttäytyväni aikuismaisen ryhdikkäällä tavalla lähestyessäni herra kirjailijaa kätellen.

Tapasin Finnconissa muutenkin niin kivoja uusia tuttavuuksia että nyt on olo kuin pikkupossulla nimipäivänä. Terveisiä lähetetään erityisesti Jatulintarhaan.

Oli lisäksi hieno kokemus päästä Supernaisia! Supernaisia! -paneelin yllätysesiintyjäksi, Näkymättömäksi Naiseksi. Visioimme roolikseni ensin Näkymätöntä Kissanaista, mutta näkymättömyys ja kissuus yhdistettyinä samaan hahmoon olisivat sittenkin olleet liikaa. Oli muuten jokseenkin surrealistista kyyhöttää pöydän alla piirtoheittimeen tarrautuen ja arvailla kuulohavaintojen perusteella, mitä lavalla ja sen ulkopuolella kulloinkin tapahtuu. Puheen tuottaminen vaati myös erityistä huolellisuutta; kuulijoihin kun ei ollut pöydän uumenista mahdollista muodostaa minkäänlaista kontaktia. Olin omassa kuplas… kuutiossani. Ooh. Yhtäkkiä aloin ajatella valkoisia sukkahousuja (terveisiä vain Kalsari-Kuutiolle, joka lupasi lahjoittaa minulle seuraavan kerran tavatessamme ne sukkikset).

Olen suorastaan ylpeä siitä, että suoriuduin lisäksi kahdessa paneelikeskustelussa esiintymisestä ja Conin erikoisvieraiden, John ja Judith Cluten, haastattelusta. Kaikki meni jokseenkin nappiin. Galactica-väittelyssämme ”Uusfeminismiä vai huonosti verhottua machomeininkiä?” hilpeydestä juopuivat niin puhujat kuin yleisö.

On mahdollista, että tapahtumain kulusta, mielikuvista sekä muusta spekulatiivisesta raportoidaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Tässä vaiheessa tyydyn linkkaamaan paremmille metsästysmaille, siellä kun kirjoitetaan paljon ja asiaa.

Näin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä painajaisia noin puolitoistametrisistä anime- ja mangahahmoista, joiden liikkuminen muistutti epäsuhtaista kiihdytys- ja vitkastelukilpaa. Sunnuntai-iltana junassa istuessani aloin jo rukoilla vaipumista armeliaseen uneen, vaikka sitten levottomaankin, sillä matka kesti tunnin normaalia kauemmin (tavarajunan veturi oli suistunut Jämsän tienoilla raiteilta). Animeconista kotiutuvat cosplayaajat olivat valloittaneet täpötäyden junan lattiatilat, enkä usko, että junassa olisi ollut montakaan matkustajaa, joka ei olisi saanut nuijaniskun kaltaista päivitystä tietoihinsa nykynuorten käyttämästä puhekielestä ja v-sanan frekvenssistä.

No, olivathan ne söpöjäkin.