Archive for the ‘Tietokone’ Category

h1

Odottamattomia aukaisuja

lauantai, 17. marraskuu, 2007

Tämä mielenkiintoinen ilmoitus ”vieraan yhteyskäytännön avauspyynnöstä” on jo hiukkasen vanha, mutta ehkä silti jakamisen arvoinen. Sain sen asentaessani ja testatessani Valven pelien online-jakelujärjestelmää, Steamia.

Näin siis jaetaan tärkeää informaatiota vaivattomasti omaksuttavassa muodossa, eikö niin? Ihan suomeksi asti on vaivauduttu kääntämään tällainen varoitus. Ja tuo ”tee aina näin vastaaville linkeille” (näin, eli miten? vastaaville, eli mille?) kruunaa kaiken. Heh.

Ja tässä vielä toinenkin tiedonanto, ruma kuin mikä — ”rupeaisivat”, hrrrrr.

h1

Ihminen ja kone

tiistai, 8. Touko, 2007

Niin siis että mitä? Anna ohjelmalle viisitoista sekuntia aikaa lopettaa kiireisenä oleminen, minulta saatavan vastauksen odottaminen tai toimintansa lopettaneena olo? Erityisesti tämä viimeksi mainittu on mielenkiintoinen vaihtoehto. Onhan kamalaa, jos ohjelmaa ei voi lopettaa, jos se on jo lopettanut itsensä.

Ja sitä paitsi, mihin tarvitsen tiedotetta lopetusongelmasta, jos ohjelma on jo lopettanut itsensä?

Anna aikaa ihmiselle, anna aikaa ohjelmalle. 15 sekuntia!

Alan kohta olla jo niin vainoharhainen, että tässäkin on mielestäni jotain pahaenteistä:

Todellakin — koneen näkökulmasta hiiri toki voi olla Human Interface Device, mutta minunpa mielestäni se on ennen kaikkea hiiri. Ja jos tämmöinen popahtaa minun näkökenttääni, niin eikö sitä ko. rajapintaa silloin voisi kutsua sillä nimellä, jolla minä sitä kutsuisin?

Haluan säilyttää edes illuusion siitä, että minä hallitsen koneita eivätkä ne minua, vaikka todellisuudessa asia olisikin päinvastoin.

Olen tällaisten asioiden suhteen nyt herkistyneessä tilassa. Kävin nimittäin viime viikolla vessassa, jossa oli oikein virallinen, messinkilaatalle kaiverrettu oven lukitusohje (kuvatodiste seuraa). Kun minä en oikeastaan haluaisi sellaista maailmaa, jossa ovien avaamisesta ja sulkemisestakin täytyy jokaista ihmispoloa erikseen sanallisesti opastaa.

h1

Historiallinen tietokone

maanantai, 4. joulukuu, 2006

Sata vuotta sitten roomalaisesta hylystä löydettiin tuhansia vuosia vanhoja kreikkalaisia pronssipalasia. Nyt ne on onnistuttu yhdistelemään niin, että on pystytty tulkitsemaan niiden olevan peräisin ainakin 2000 vuotta vanhasta analogisesta kompuutterista eli ”tietokoneesta”. Kyseistä konetta on tutkijoiden mukaan käytetty esimerkiksi planeettojen, auringon ja kuun liikkeiden määrittämiseen ja pimennysten ennakointiin.

Tutkijajoukko on sitä mieltä, että nyt mallinnettu laite on

technically more complex than any known device for at least a millennium afterwards.

Palasten löytöpaikan mukaan nimetty Antikythera-tutkimusprojekti on selvittänyt koneen toimintamekanismeja muun muassa 3D-mallinnuksen avulla. Kaikkein järisyttävintä jutussa on kuitenkin projektin tutkijan, Michael Wrightin, yhteenveto laitteen syntyolosuhteista:

The designer and maker of the device knew what they wanted to achieve and they did it expertly; they made no mistakes […] To do this, it can’t have been very far from their everyday stock work.

Voikohan teknologian historiankirjoitus oikeasti mullistua tällaisten löytöjen tuloksena?

h1

Uusi lelu

torstai, 12. lokakuu, 2006

Kuulun itse siihen kansanosaan, jota lähinnä rasittavat pelkkään miehiseen tekniikkaan keskittyvät blogikirjoitukset. Nyt on kuitenkin pakko testata, miten tämä homma oikein toimii.

Ostatutin itselleni kivan synttärilahjan. Oikein nätiltä näyttää. Ja varmasti kivasti alkaa pelittääkin, kunhan tässä saadaan mylly pyörimään. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää julkisesti (mutta toki salamyhkäisesti) Tietokoneystävääni. Siis sitä ihka oikeaa nörtt… tarkoitan ihmistä koneen takana ;)

Muistit: Kingston 2048MB 667MHz DDR2 NON-ECC CL5 DIMM (2x1024MB KIT)
Kovalevyt: 2x Seagate Barracuda 7200.10 320GB Serial-ATA-II
Näytönohjain: Asus EN7950GX2/2PHT/1G NVIDIA GeForce 7950×2
Emolevy: Asus P5N32-SLI SE Deluxe
Virtalähde: Antec Neo HE 500 – 500W ATX v2.2
Prosessori: Intel Core 2 Duo E6700
Optinen asema: Samsung SH-S182M/RSMN Super-WriteMaster
Kotelo: Antec Performance One P180 Black

h1

Nörttiasiaa

sunnuntai, 13. elokuu, 2006

Kerronpa teille opettavaisen pikku tarinan. Se alkaa syyskuun alusta 1994, jolloin minä ja eräs ystäväni — kutsutaan häntä tässä vaikka Monikaksi — innostuimme suunnattomasti (liikaa) tietoverkkojen kautta avautuvista mahdollisuuksista.

Tänä päivänä itsestäänselvyyksiksi kutistuneet www-sivuilla seikkailu, sähköposti, IRC-kanavat, talk-keskustelut ja vähitellen myös oman yliopistolta saadun levytilan haltuunotto, html:n opettelu ja kotisivujen värkkäily tuntuivat tuolloin käsittämättömän upeilta asioilta. Kuin meidät olisi talutettu kädestä pitäen sisälle karkkikauppaan (kiitos, Tomi!) ja jätetty sinne vapaasti seikkailemaan — loppuelämäksemme.

Jossain vaiheessa ei ollut enää yllätys sekään, että Monika halusi testata, miltä maistuisi tietojenkäsittelytieteen opiskelu. Ensimmäisen kurssin suoritusta varten hän lähti tenttitilaisuuteen hyvissä ajoin, ja valitsi paikan salin keskeltä. Tila täyttyi eri suorituksia tekevistä opiskelijoista ja tentaattori kuulutti kysymyspaperit jokaiselle osallistujalle erikseen.

Kaikki paperit oli jaettu, ja Monika alkoi jo hätääntyä huomatessaan jäävänsä ilman kysymyksiä. Sitten tentinvalvoja, vanhempi herrasmies, tiedustelee terävällä äänellä: ”Onko tähän tenttiin ilmoittautunut joku onneton HUMANISTI!?” (Ystäväni myöntää hämmentyneenä.) ”Etkö sinä tiedä, ettei tämä tilaisuus ole lainkaan tarkoitettu tuon tentin suorittamiseen? Et ole joko lukenut tenttimisohjeita tai sitten et ole ymmärtänyt niistä sanaakaan! Poistu välittömästi.”

Tietenkin vähintään 99-prosenttisesti miespuolisista opiskelijoista koostuva täysi salillinen tenttijöitä seuraa vahingoniloinen virne kasvoillaan koko episodia ja näyttää nauttivan erityisesti siitä kohdasta, kun nöyryytetty naisopiskelija kerää kimpsunsa ja lähtee anteeksipyydellen ohittamaan koko rivillistä paikoilleen asettuneita oikeassa-paikassa-oikeaan-aikaan-giikkejä.

Tämän jälkeen ei tyttöseurassa enää tietojenkäsittelytieteestä keskusteltu. Lopetin itsekin alasta haaveilun viimeistään sen jälkeen kun olin ottanut hieman selvää oppiaineen sisällöstä. Joskus silti mietin, olisiko pitänyt edes yrittää.

Taustastani huolimatta yksi elämäni perversioista on yhä toisinaan ilmenevä, selittämätön viehtymys ”kaikkeen nörttiin” (käännös ilmaisusta all things nerd). Viehtymys ilmenee selvimmin tekemässäni työssä ja tutkimusaiheitteni valinnassa. Miksei myös taipumuksena hakeutua tietynlaiseen seuraan ja jopa pyrkimyksessä yrittää nauttia siitä ;)

Bongasin Tylsyyden multihuipennukselta ohjelmointikielitestin, ja se piti heti tehdä (kyllä, minäkin seuraan salaa Lord Boredomin elämää). En tietenkään tiedä ohjelmoinnista yhtään mitään, mutta ymmärrättehän: jo se että voisin tietää siitä jotain, oikeuttaa minut hmm… ajattelemaan asiaa.. hmm… eri tavalla… kuin muut. Äh, tätä on nyt vähän vaikea selittää :)

Joka tapauksessa, sain taas tuloksen, jota mietin öisin unen tuloa odotellessa.

Which Programming Language are You?

h1

Tiedon valtaväylälle

maanantai, 31. heinäkuu, 2006

Erään kodinkonefirman koko sivun mainospanostus sunnuntain Hesariin taisi huomioväreistä ja muista hyviksi havaituista tehokeinoista huolimatta mennä monelta ohi. Lehteen oli pykätty kutkuttava tarjous, joka lupasi laajakaistan tilaajalle 100 euron alennuksen eräästä tietokonemallista. Tätä lukiessa tuli mieleen, että kyllä markkinointiosastolla nyt on tosissaan mietitty, miten kone tehdään houkuttelevaksi.

Tietokone on asiantuntijan testaama ja käyttötarkoitukseensa sopiva.

Nii-in, olisikin todella ikävää, jos tietokone ei lainkaan soveltuisi käyttötarkoitukseensa ja se tässä mainoksessa avoimesti ilmoitettaisiin. Ja että asiantuntijan testaama!? Huisaa. Mielikuvitukseni laukkaa jo villisti — kukakohan konetta on testaillut, missä ja miten? Mutta eipä innostuta. Itse tekstistä selviää, mihin tietokone on tarkoitettu: tiedonhakuun ja kotitehtävien tekoon.

Tällä pääset helposti kaikkiin internetin hyödyllisiin palveluihin, kuten vaikka verkkopankkiin tai kirjaston sivuille.

Aivan niin. Koululaisen ja opiskelijan unelma toki on kompakti kone, jolla pääsee kotoa käsin ihan kirjaston sivuille asti. Sama kun autoa mainostettaisiin tähän tapaan: ”Tällä autolla nuorikin kuljettaja pääsee helposti lähikauppaan ja takaisin. Asiantuntija on testannut, että vilkku toimii ja auto soveltuu taskuparkkeeraukseen. Tällä autolla kun liikut, kaupasta ei myöskään tartu mitään ylimääräistä tai turhaa mukaan.” Tehokasta mielikuvamarkkinointia… tai sitten ei.

Aiheeseen hieman liittyy myös tämän päivän piristys, joka on sympaattisin blogilleni päätynyt google-haku ikinä: ”mitä kaikkea tietokoneella voi tehdä”.

h1

Mikä on PS2 ja mitä sillä tehdään?

torstai, 6. heinäkuu, 2006


Brittiläinen vetoomustuomioistuin on viiden vuoden miettimisen jälkeen tullut tähän hätkähdyttävään lopputulokseen: Sonyn PlayStation 2 on sittenkin konsoli. Se ei ole tietokone.

Taustalla oikeusjutussa oli Sonyn yritys välttyä maksamasta videopeleihin liittyviä veroja.

Päätöksen perustelutkin ovat mielenkiintoisia:

The original ruling on the PS2’s status found that even if the unit’s primary function could not be determined, and even given that programs could be compiled by home users for the machine using YIBASIC, its functionality as CD player, DVD player, and games player still qualified it for the tariff.

Kun kerran arvon lordit ovat ottaneet asioista selvää, päätöksen taustalla vaikuttaneet tosiasiat täytyy ottaa tosissaan. Selvä juttu, kotikäyttäjä voi itse minä hetkenä hyvänsä alkaa koodata Pleikkaohjelmia jollain basicilla. Mutta sitä tässä vähän ihmettelen, ettei virallisesti vieläkään selvinnyt, mikä on PS2:n olemassaolon tarkoitus.

Ehkä sen lopulliseen määrittämiseen tarvitaan enemmän kuin viisi vuotta.

[Via Edge.]