Ihan palikoina
lauantai, 25. marraskuun, 2006 
Pääsin viimein alustavasti kokeilemaan Lego Star Wars II:ta. En voisi oikeastaan kuvitella pelaavani mitään SW-peliä, mutta legoversio on onneksi aivan eri asia. Lisäksi se on oikein mukava peli.
Siitä tuli muuten mieleeni jo vanha mutta erittäinkin muistamisen arvoinen lehtijuttu siitä, miksi SW on oikeasti ihan sukka. Täytyy tässä vielä vähän varoitella, vaikka se tekopyhää onkin: tämän luettuasi et enää koskaan katso Georgen tuotoksia entisin silmin.
Kaiken pelitys 
Oho, Leia Kahlerintsikkabeibiversiona (löytyy characters-luettelosta).
Pakko kommentoida vielä lystikkään trailerin kohtaa: ”Mix and match your favorite characters in millions of outrageous ways” – ovat ymmärtäneet että leikkijät joka tapauksessa irrottavat ja yhdistelevät päitä epäortodoksisesti. :-D
Tosin tällainen vanhus muistelee kyllä tietyllä haikeudella aikaa, jolloin kaikilla legopäillä oli vain yksi ilme. Niiden iankaikkinen hymy otti välillä hermoille, mutta vanhemmiten alan kaivata niiden sitkeää positiivisuutta… ”Le sigh”
On ikuinen hymy kuitenkin parempi kuin ikuinen alakulo tai jähmettynyt ilmeettömyys :)
Pitäisköhän lapsille ostaa vain legoja? Niitä kootessa ei ainakaan tule niin järkyttävällä tavalla ohjailluksi kuin Amazing Amandan käsittelyssä…
Joo, mietin samaa kun katselin Star Wars -traileria, että legoissa on kuitenkin enemmän mahkuja irrotella ja yhdistellä osasia eri tavoilla…